Yrittäisitkö jatkaa tällaista ystävyyttä:
Olemme pieneltä paikkakunnalta, eikä lapsilla ole paljoa kavereita. Olen sitten mahdollisimman usein kutsunut paria perhettä meille kylään, joilla on samanikäisiä lapsia. Minulle on jäänyt tunne, että tulevat aina ihan mielellään. Nyt minua on kuitenkin alkanut häiritä ystävyyden yksipuolisuus. Koen jatkuvasti olevani vain antava osapuoli, mutta meidän lapsia ei koskaan kutsuta heille kylään, vaikka ovat kilttejä ja kohtuullisen hyväkäytöksisiä.
Tätä on nyt jatkunut jo vuosia. Jos joskus olen puoliksi leikillään sanonut pistäytyväni heillä, niin heti on joku selitys, ettei se sovi.
Lasten takia haluaisin pitää yhteyttä, mutta vanhempien vuoksi alan olla jo loukkaantunut.
Kommentit (2)
lakkasin vähitellen kutsumasta kokonaan, kun lapsetkin saivat pikkuhiljaa muita kavereita. Aina välillä kun tapaan näitä perheitä ja vaihdetaan kuulumisia vaikka kaupassa törmätessä, saatan kertoa, että meillä oli kylässä se ja se. He ihmettelevät miten jaksan kutsua ketään kotiini, joten eivät taida tosiaan kutsua itse koskaan yhtään ketään.
rallinen vieraille lapsille, jotka eivät tiedä mikä miina missäkin nurkassa väijyy. Toivottavasti kukaan ei vain jätä meille kutsua antamatta, kun ei vastavuoroisesti meille pyydetä!