Hitsi, miten kertoa kaverille, että olen huolissani hänen lapsestaan?
Aiemmin huomautin lapsen kynän käytöstä -> kaveri loukkaantui (vaikka selvisi, että terveydenhoitajakin oli suositellut toimintaterapeutilla käymistä...)
Samaisella lapsella on selvästi ongelmia myös puheentuotossa: käyttää aivan vääriä sanoja, eikä lauseissa ole päätä eikä häntää (jollei asiayhteydestä tajua mitä lapsi tarkoittaa). Lapsi käyttääkin nykyään puhetta tosi vähän: lähinnä vastaa " ihan hyvää" , joka ikiseen kysymykseen. (Äitinsä mukaan on vain ujo...) Kuitenkin jos lapselta kysyy lisäselitystä tyyliin " Minkä pelin sait joululahjaksi" , niin vastaus on " se on se semmonen missä on, no se sellanen, se musta" . Ja kyse on kuitenkin jo ekaluokkalaisesta!
Olenko hiljaa vai yritänkö lapsen vuoksi saada äitiä avaamaan silmänsä?
Kommentit (26)
tai kirjoittaisin vaikka kirjeen... pelkkä ujous ei selitä ekaluokkalaisen puhevaikeutta. Silläkin uhalla että kaveri suuttuu. Kannattaa pehmustaa asia siltä kantilta että lapsi on kiva ja ihana, mutta että kun kerran apua on saatavilla niin sitä kannattaisi käyttää...
jos kyse on jo ekaluokkalaisesta niin olepa huoleti, ihan varppina narahtaa koulun puolesta jos jotakin ongelmaa on. Meillä ainakin on testatu lapsia pikin syksyä ja keväällä testataan edistymistä edelleen.
Joten jos tuntuu että kaverisi suuttuu ja loukkaantuu aina niin anna vaan olla, ehkä -jos aihetta siis on- asia on helpompi ottaa vastaan kun si sieltä koulta kerrotaan,ei mene " turhaan" kaveruuskaan kylmäksi.
pelit on yleensä englanninkielisiä, ja sullekin niiden nimet vaikeeta sanoa.
ei ole sun asia, ja varmasti muutkin ongelman huomaavat, jos sellainen on.
(en tosin sitä voi varmaksi vannoa, koska kaveri ei enää " haku minulle hulluja työntekijöitä, jotka ovat leimanneet hänen lapsensa" )
Ketäänhän ei voi pakottaa tutkimuksiin, jollei ne jotenkin uhkaa henkeä tmv.
ap
Vierailija:
pelit on yleensä englanninkielisiä, ja sullekin niiden nimet vaikeeta sanoa.
kyllä se minusta niin on että jos vanhemmat toistuvasti kieltäytyvät viemästä lasta tutkimuksiin ja terapioihin, lapsi lentää koulusta vielä kasvamaan kun ei pärjää. Ja olenpa kuullut että voidaan uhata jopa lasten suojelulla jos asioihin ei tule muutosta ja tapaus on paha. Että kyllä niille vanhemmillekin saadaan kova kovaa vastaan jos vain halutaan. Kyse on kuitenkin lapsen edusta, ei vanhemman loukkaantumisesta
lastensuojelu kyllä puuttuu. En ymmärrä mitä sinä voisit tehdä auttaaksesi tätä lasta? Haluatko tehdä lastensuojeluilmoituksen?
Jos näin, niin tee, ehkä se auttaa lapsen tilannetta, jos et ole vaikka ensimmäinen ilmoituksen tekijä..
huono käsiala ja " väärä" kynäote.
Kuulostat ihan poikani opettajalta, minä tiedän mikä on oikein, absoluuttinen totuus. Ihme että sulla on ystäviä.
ja nolo ilmiö ujojen perheessä. Mullakin lapsi joka oppi puhumaan tosi varhain ja HYVIN ja kotona puhuu tauotta kuin papupata, mutta vieraat varmaan ajatettelee että siinäpä harvinaisen vähä-älyinen ja kaltoinkohdeltu lapsi.
olis voinut vastata just noin tohon jouluahja kysymykseen. se tarkoittaa vaan että ei just sillä hetkellä muista pelin nimeä ja pelin kansi on vaikka musta.
Ihmisillä on myös kummallinen käsitys siitä että aina pääsee psykologille, diagnoosi saadaan aikaan, ja apua löytyy kunhan vaan ollaan ammattilaisten käsissä.
Meillä on naapurissa herttainen mummo, joka aika tavatessamme alkaa udella lapsilta jotain ja oikein silmissä näen, miten kohta kahdeksanvuotias ja sosiaalisesti/sanallisesti erittäin vilkas ja taitava kahdeksanvuotiaani menee lukkoon. Ei vaan tykkää tuosta tenttaamisesta ja vierastaa sellaista.
Voi tietysti olla, että kaverisi lapsi oikeastikin tarvitsisi puhe- ja toimintaterapiaa. Mutta hei: hän on koulussa, joten varmasti opettaja osaa ja kykenee puuttumaan asiaan paremmin kuin sinä.
Anna siis olla.
keskity ihan muihin asioihin. Mistä sinä tiedät, miten lasta on tutkittu, ja mikäli et ole ammattilainen, en sinuna menisi mitään epäilemäänkään. Eivät kaikki halua loilotella asioitaan muille. Koulussa taatusti puututaan.
ope
Lapsi on meillä iltapäivähoidossa, joten en ole todellakaan mikään puolituttu. Itselläni on vanhempia ja nuorempia lapsia.
ap
Vierailija:
Ihmisillä on myös kummallinen käsitys siitä että aina pääsee psykologille, diagnoosi saadaan aikaan, ja apua löytyy kunhan vaan ollaan ammattilaisten käsissä.
Tämä on iso iso iso harhaluulo ja oikeasti mielenterveysongelmaiset sun muut on usein niin heitteellä, ettei missään muussa sairaudessa sallittais vastaavaa. Tyyliin ai sun tauti ei parantunut ekalla yrityisellä, noh, enempään ei ole resursseja, tuossa on särkylääkeresepti, koita pärjäillä.
Joten olisin ihan hiljaa jos olisin sinä.
Luuletko, että jos lapsessa on jotain vikaa, niin VAIN sinä huomaisit sen? Ja sinun sanasi auttaisi korjaamaan kaiken?
Kyllä koulussa opettaja, terveydenhoitaja ja muut ammattilaiset varmasti sen huomaa, jos aihetta on.
Ja eiköhän äitikin ole huomannut, jos lapsella oikeasti on jotain ongelmia. Ehkä hän ei vaan halua puhua niistä sinun kanssasi?