Onkohna nykyään mennyt liian pitkälle päiväkotien ja koulujen halu leimata ja diagnoida lapsia? Oma kokemukseni

leimatuksi joutumista. Kuten arkaa ja vetäytyvää aletaan leimata aspergeriksi jne.. Ihan eri asia jos halutaan tutkia on dysfasia tms.

vaan todetaan vain että no joo jotkut ovat tyhmiä ja ojankaivuussakin voi olla ihan onnellinen niin lapsi on leimattu joka tapauksessa ja monen lapsen potentiaali jää käyttämättä. Ei heitä osata oikealla tavalla tukea ja auttaa jos ei tiedetä mistä on kyse.

Ketä saa auttaa?

poika. Kuinka paljon turhaa tuskaa ja huolta vanhemmille aiheutetaan tuollaisella! Ja olen varma että myös lapselle.

Jos ei olisi tutkittu niin lapsella olisi edelleen se tic-oire, josta aiheutuu opettajille ynnä muille huolta.

vaan polkee lapsen ja vanhempien oikeuksia tuo leimaaminen.

Lapsen oikeuksia polkisi se, jos ei tutkittaisi silloin kun on jotain aihetta huoleen herännyt.

asia eri. Mutta kun lasta " leimataan" esim. puhutaan matemaattisista ongelmista siksi, että lapsi on ujo, olen takajaloillani, jos tiedän, ettei ko. osa-alueella ole ongelmaa.



Siitä huolimatta että tiedän nämä vanhempien tunteet, en voi olla ottamatta koulussa puheeksi sitä, jos näen, että jollakin lapsella on kognitiivisiä, sosiaalisia, emotionaalia tms. ongelmia. Puheeksi ottaminen on velvollisuuteni virkamiehenä. Vanhempien kanssa sitten keskustellaan, onko huoli yhteinen ja vanhemmat tekevät päätöksen mahd. tutkimuksista. Usein on käynyt niin, että vanhempien näkemys lapsestaan eroaa omastani. Josku vanhemmat kieltävät ne ongelmat, jotka on nähty neuvolassa, päiväkodissa ja koulussa. Joskus taas olen itse liioitellut jonkun ongelman laajuutta ja tehnyt väärän tulkinnan, ts. lapsen vaikea perhetilanne on vaikeuttanut ratkaisevasti lapsen oppimis- ja käytösongelmaa.



ope

vähintäänkin tulisi esittää asia niin, että olisi hyvä tutkia nuo tic-oireet eikä niin että lapsellanne on asperger, kun mitään piirteitä ei edes ole!

Toisaalta jos lapsella on aspergerpiirteitä niin opettaja joka näkee lasta sosiaalisissa tilanteissa muiden lasten kanssa jatkuvasti ja tuntee lapsen hyvin huomaa nämä piirteet monesti helpommin kuin neurologi joka tapaa lasta kolme varttia kerran.



Ja neurologi on kyllä esittänyt asian hiukan kaunistellen jos on sanonut ettei tic anna aihetta mihinkään huoleen koskaan. Koska tic-oireita liittyy yleisesti moneen vakavampaan diagnoosiin ja koska ticistä voi itsestäänkin aiheutua sosiaalista tai psyykkistä haittaa jatkuessaan niin on siitä joskus aihetta olla huolissaan. Lapsen kuullen asiaan ei kannata hirveästi kiinnittää huomiota koska se voi pahentaa ticiä.

Kun lapseni oli 4kk:n (!!) ikäinen, neuvolatäti lähetti lapsen neurologin vastaanotolle, koska epäili lapsellani adhd:ta. Vauvani oli näet alastomana liian heiluvainen ja vilkasliikkeinen.

En suinkaan loukkaantunut vaan huolestuin ja tosiaan kiireen vilkkaa menimme neurologin juttusille. Neurologi oli hyvin tuskastunut kun taas tällaista tapahtuu; ei 4kk:n ikäiselle vauvalle voi tehdä mitään tuon tyyppistä diagnosointia tai edes diagnoosiepäilyä.

Lapseni todettiin ihan tavalliseksi vauvaksi.

täytyyhän neuvolantädin olla hullu, jos mainitsee sanat vauva ja adhd samassa lauseessa!

Ja virheitä ja " huonoja päiviä" on heilläkin. Kyllä vain sattuu niinkin, valitettavan ja uskomattoman usein jopa, että nämä asiantuntijat puolen tunnin perusteella näkevät lapsen ihan ihme tavalla. Molempiin suuntiin. Eihän tuona aikana lapsesta saa vättämättä mitään kuvaa. Opettaja näkee lasta joka päivä useita tunteja jne. Toki virhearviointeja tulee heiltäkin, mutta kyllä itse olisin erittäin kiinnostunut mitä mieltä noin tärkeä ihminen lapseni elämässä on lapsestani. Asiat eivät ole aina noin absoluuttisia, että katsotaan vaan tutkintopaperi ja sen perusteella se leima lyödään, vai. Helppoahan se noin olisikin :) Mutta mitä mieltä siinä tapauksessa olisitte jos tämä koulutetumpi henkilö sen puolen tunnin perusteella antaisi lapselle diagnoosin vaikka opettajat yms. olisivat sitä mieltä, että lapsi on ihan normaali?

pitänyt lasta normaalina mutta erityisope oli puolentunnin tapaamisen perusteella sanonut aspergeriksi, ja vastavalmistunut ope oli sokeasti tätä uskonut. Kehui lastamme sosiaaliseksi, empaattiseksi jne.

Vierailija:

pitänyt lasta normaalina mutta erityisope oli puolentunnin tapaamisen perusteella sanonut aspergeriksi, ja vastavalmistunut ope oli sokeasti tätä uskonut. Kehui lastamme sosiaaliseksi, empaattiseksi jne.

Mikset usko erityisopea, hänellä on koulutus tähän hommaan!

vastavalmistunut virkaintoinen tyttö.

En ole koskaan ajatellut, että tutkimisesta olisi mitän haittaa. Sehän on vain lapsen etu, jos häneltä löytyy vaiva, johon on mahdollista saada apua.



Tiedän, että nykyinen koululaitosjärjestelmä suosii diagnoosien tekoa, koska joissain paikoissa eritisopetusta ei anneta ilman diagnoosia. Toisaalta, eikö ole hyvä saada ammattilaisen lausunto tuen tarpeesta, jolloin koulu on todellakin velvollinen järjestämään apua.

jo



eräs ope

Vierailija:

Uskon siis neurologia, en erityisopea joka suinkaan ei ole pätevä tekemään diagnooseja. ko erityisope oli myös tälläinen

vastavalmistunut virkaintoinen tyttö.

Opettaja tai erityisopettaja ei tee diagnooseja. Jos lapsella on jotain mitä pitää " seurata" , oli se sitten ne tic-oireet tai vaikka tarkkaavaisuudessa/keskittymisessä ongelmia, on nimenomaan ammattimaista laittaa lapselle lähete neurologille. Vai etkö itse olisi halunnut, että lasta tutkitaan? Vai mitä sä olisit halunnut? Opettaja ei ilmeisesti olisi saanut edes puhua kanssasi aiheesta. Vai oliko se sana diagnoosi mitä tässä nyt viilataan? Onko se mielestäsi diagnoosin tekemistä jos epäilyille sanoo jonkun konkreettisen jutun? Olisiko lähete pitänyt laittaa vaan " täältä nyt tulisi tälläinen poika tutkittavaksi" ? Kyllä niihin jotain perustetta pitää kirjoittaa, sekö sai sut päättelemään, että opettaja on tehnyt diagnoosin? Vai mikä? Harmi opettajan puolesta että hän sattui nyt tällä kertaa olemaan se joka sulle tästä asiasta puhui. Sai näköjään kaiken nyt omaan niskaansa.

Ei se niin mene, että siellä on vääntö opettajan ja erityisopettajan välillä siitä kumpi on oikeassa tai kumpaa uskotaan. Se on teidän vanhempien keksimä juttu (huomaa tekstistäsi, uskon tota, tota ja tota. Tota en usko kun toikaan ei usko tota ja toikin myönsi ettei ollut koskaan uskonut tota...). Kyselin vaan mielenkiinnosta kun itse aloitit " en usko tota kun sillä ei oo koulutusta" ja seuraavassa " uskon tota kun se on sitä mieltä mitä itsekin haluan olla. En usko tota vaikka sillä on parempi koulutus." Huoh.

ja koemenestys toki kertoo, mutta ongelmien syyt ovat ihan arvailua ilman tutkimuksien tuomaa taustatietoa.



ope