******* Ensikot TAMMIKUUSSA 2008 *******

Meillä on kulunut viikko mennyt poikkeavissa sääolosuhteissa, kun maanantai-iltana satoi reilut 10cm lunta. Täällä kun ei auroja, lumikolia yms. Tunneta lainkaan on koko viikko kulunut sulatellessa tuota ihmettä... tiistaina oltiin kotona, kun tiet oli jäässä eikä täältä mäeltä kukaan kesäkumeilla mihinkään pääse... tai alashan pääsee aina, mutta takaisin ei ole tulemista... naapurit vähän katteli, kun mies siivosi autotallin edustaa lapiolla ;)



Hapö oli käynyt vaunuostoksilla ja neuvolassa, toivottavasti rautakuuri puree nopeasti... Täällä syödään koko raskausaika monivitamiinia jossa on myös rautaa.



Gallupiin vastauksena, että ehdottomasti ottaisin äitiyspakkauksen jos oltais Suomessa, mutta tänne en sitä halunnut ihan kustannussyistä tilata, kun täällä muutenkin nuo vauvan vaatteet ja tarvikkeet ovat halpoja ja valikoimaa riittää...



Suomessakin on kai yleistymässä tämä amerikkalainen babyshower käytäntö... onko teidän ystävät järjestämässä teille vauvakutsuja? Mulla kaverit jo kovasti puuhailevat ja maaliskuun alkuun olis suunnitteilla sunnuntaibrunssi. Hauskaahan se on päästä tapaamaan kavereita , syömään herkkuja ja leikkimään baby leikkejä :)



Huiskutuksia kaikille enskoille, täällä jo odotellaan teidän ¿viikkopäivityksiä¿!



ON: Tällä viikolla onkin ollut hulinata.... keskiviikkoaamuna oli se sokerirasitus, tuloksia en vielä ole saanut, mutta eiköhän nuo soita jos siellä jotakin on eli hyvä vaan jos ei kuulu mitään... Litku oli sellaista keltaista jaffaa muistuttavaa, enemmän sokeria ja ei poreita, mutta ihan juotavaa. Keskiviikkoiltana käytiin tapaamassa meidän vauvan tulevaa lääkäriä... kyselin siltä yhden A4:sen kysymyksiä ja eiköhän se ole meille ihan sopiva pediatri.



Eilen käytiin iltasella tutustumassa synnytyssairaalaan ja kyllä siitä tuli jotenkin rauhallisempi olo, kun tietää mihin mennä, miten toimia ja mitä odottaa... täällä on suurta muotia ostaa itselleen oma sievä sairaalapaita, jottei tarvitse rumissa sairaalavaatteissa synnyttää ;) ...eiköhän ne sairaalan kaavut ja paidat mulle kuitenkin kelvanne. Eilinen olikin sitten meidän perheen synnytysvalmennus, kun sektio potilaat ei täällä varsinaisessa valmennuksessa käy, tai voihan sitä aina mennä mutta eipä sieltä paljoa taida tarttua mukaan... nyt on kuitenkin nähty osasto ja leikkaussali ja vastasyntyneiden teho-osasto ja opittu miten siellä synnärillä elellään, nopeastihan sieltä täällä kotiin lähdetään... alatiesynnytyksen jälkeen keskimäärin 24h ja meillä sektiopotilailla keskimäärin 48h.



Tulipahan tarinaa...



T.Yksis ja papuprinsessa rv25+4

Pahoittelut taas pitkästä poissaolosta (ja varoitus, että nyt sitä juttua taas tulee...). Kiirusta on ollut töissä ja koska olen pyrkinyt niitä töitä vähän vähentämään, en ole avannut konetta kotona ollenkaan ¿ näin jää siis tämä kirjottelukin vähemmälle.



Ihanaa kuulla, että niin molelle vauva on esiintynyt rakenneultrassa ja niin moni tietää jo onko tulokas tyttö vai poika. Hapölläkin oli ¿mykkä¿ ultraaja ¿ mutta tajusit sentään kysellä asioita! Hyvä niin. Meidän ultrakertomusta tuolla lopussa...



hellikki ¿ ihan samoissa siis mennään edelleen. Meilläkään ei vielä hankintoja, liikkeet alkoi tuntua juuri tuossa jouluviikolla. Ollaan me sen verran edistytty, että käytiin vaunukaupassa n. tunnin esittelykierroksella ja kyllä me kai viisaampia ollaan kuin sinne mennessä ¿ eime vain mitään päätöstä osattu tehdä. Ottaako nyt sitten ihan ¿vaunut¿ kopalla jne vai ottaako jotkut cityvaunut ja vieläkö lisäksi sitten rattaat.......On pieni pää ihan pyörällä!



Meidän mcbaby on muuten ihan nörttien nörtti jo nyt =) Heti kun istun koneen ääreen, töissä tai kotona ¿ alkaa masussa mekastus. Taitaa osata 10-sormijärjestelmän ja koodausta jo syntyessään =)



hapön galluppiin: kerrankin ajoissa ¿ vakuutus on hankittu jo hyvissä ajoin. Otettiin siihen vakuutusyhtiöön missä muutkin vakuutukset on.



Kiva kuulla Yksis, että selkäkivut ovat historiaa. Mun kaverilla on ollut selkäkipuja myös ennen raskautta, mutta raskauden aikana ei yhtään =) Kiva niin. Kuulostaa ihanalta sun lasteenhuoneen sisustaminen. Itse en ole uskaltanut vielä(kään) mitään ostaa. Pelko on persiissä lähes päivittäin....



Mä sain kuulla myös neuvolassa, että on tullut uusi sääntö (onko teillä muillakin?), että jokainen yli 25 v ensisynnyttäjä joutuu sokerirasitustestiin. Sinne siis ilmeisesti tie vie n. kk päästä. Yksis olikin jo omassaan ollut.



Yksis kyseli myös ärsyttääkö voinnin kyselyt. Juu, kyllä vähän. Tai ei ehkä nekään niin paljon kuin sellainen hössötys, että ¿mahtuuko sulla vielä takki päälle¿ ja ¿potkiiko se nyt¿ ja ¿kuinka ja mitä ja koska ja ja....¿. Mielelläni kerron, mutta en jaksa koko ajan mahastakaan puhua. Onhan sitä muitakin puheenaiheita. Babyshowreista en vielä tiedä ¿ onhan tässä aikaa. Monet mun kaverit asuu sen verran kauempana, että ehkäpä sellaisia ei järjestetä. Itse olin kyllä kaverin vastaavissa viime viikolla ja kivaa oli. Meitä olikin siellä 3 raskaanaolevaa, mutta oli myös kaverini, jonka IVF ei ennen joulua onnistunut. Tuntuu niin pahata hänen puolestaan...



desen matka kuulosti oikein hyvältä. Voi kun pääsisikin tämän sateen keskeltä jonnekin lämpimään. Aah. Niin ja ihanaa, että saitte tietää, että Onni on kuin onkin Onni =)



Siitäpä Yksiksen kysymykseen nimistä: kyllä meinaa olla vaikeaa keksiä. Pojan nimi vielä vaikeampaa kuin tytön. Muutamaa vaihtoehtoa olen pyöritellyt ja kaikenmaailman nimikirjoja tutkaillut ¿ mikään ei oikein tunnu ¿omalta¿. Minäkin kun haluaisin, että nimi taipuisi niin kotimaassa kuin amerikankin mantereella.



Ja kun kyselyn makuun pääsin ¿ onkos teillä ollut mitään erikoisia vaivoja näin raskauden aikana? Mulla on ihmeellinen vaiva eli lonkat puutuu nukkuessa. Joudun aamuyöllä jo tuskissani kääntymään puolelta toiselle useaan kertaan kun aina toinen puoli puutuu. Närästystä ei onneksi juurikaan ole. Pitää vain muistaa pitää itsensä sopivasti sekä liikkeessä että levossa, silloin on paras olo.



margen galluppiin: masu on pullahtanut jo kauan sitten esiin =) Itseasiassa saan ¿kärsiä¿ ilkeistäkin huomautteluista ¿voi kauhee kun sä oot ISO¿. Tekis mieli tokaista, että ¿juu, ja sä ruma¿, mutta olen antanut olla. En ollut maailman hoikimmassa kunnossa alunperinkään, joten tuskinpa tämä masu tästä pieneneekään odotuksen aikana. Liitoskipuja on jonkin verran, varsinkin jos istuu pitkän aikaa ja sitten nousee ylös. Tai tekee pitkän työpäivän.



Meidän tilannetta sitten (tosi pitkä omanapavaroitus....): Ultrakuulumiset ei olekaan niin kivoja kuin teillä muilla. Ei, älkää vielä hätääntykö (mekin yritetään pysyä rauhallisina) ¿ mitään ei ¿pitäisi¿ olla vialla ¿ vain typerä kätilö siellä rakenneultrassa pilasi kaiken.



Rakenneultra oli siis viime viikolla ja ajeltiin sinne innokkaana kuulemaan saadaanko tyttö vai poika. Kätilö sitten aloitti ultraamisen ja tokaisi heti kärkeen, että ¿jaahas, onpa istukka huonossa paikassa ¿ se on sitten keisarinleikkaus edessä¿. Täh!!! No sen verran selitti, että koska istukka on ihan kohdun suulla ¿ normaali alatiesynnytys ei onnistu. Sitten seuraavan puolisen tuntia täti olikin hiljaa, mitä nyt huokaili välillä ja tuijotti ruutua läheltä ja kaukaa ja viuhtoi ultralaitteella edestakaisin. Ei me miehen kanssa ehditty näkemään ruudulla yhtään ¿still¿-otosta tai juuri mitään muutakaan. Sydän nähtiin lyövän ja selkäranka näkyi selvänä. Täti sanoi jossain välissä että ¿ei tästä mitään kuvia ja mittoja saa kun näyttää vaan selkää¿. Odottelin sitten että kaipa kertoo kun jotain näkee, mutta yhtkäkkiä sanoikin että se oli sitten siinä ¿ laitan teille uuden seuranta-ajan kahden viikon päähän. Yritin siinä sitten paniikissa kysellä että onkohvan vauvalla kaikki hyvin ja täti mutisi jotain että ¿juu¿, eikä muuta. Nyt en sitten sen shokin keskellä tajunnut edes kysyä, että onko seuranta sen takia että ei saatu kuvattua ja mitattua, sen takia että jotain oli vialla vaiko sen takia että istukkaa pitää seurata. Lähdettiin sieltä kotiin yhtenä kysymysmerkkinä.



Tehtiin sitten sellainen päätös, että 4D ultraan mennään, maksoi mitä maksoi. Mä en rupea tuollaisten kätilöiden kanssa millekään. Jos hän on tehnyt työtänsä 40 vuotta niin ei voi olettaa että tällainen paniikissa oleva ensisynnyttäjä osaa tulkita sen 2D ultran suttuisia kuvia ilman selityksiä. (puhisee kiukusta!!). Monta itkua on nyt itketty tämän takia, koska en tiedä mikä on tilanne tällä hetkellä. Soitin neuvolaan ja sanoivat, että varovaisempi pitää olla sen ns. eteisistukan kanssa ja sairaalaan pitää heti lähteä jos on vähänkin verenvuotoa. Myös petilepoon voi joutua jos vuotoa ilmenee, joko kotiin tai sairaalaan.



Eli aika levottomissa tunnelmissa täällä. Ensi viikon ultrassa aion sitten kysellä tätiltä kengän kootkin ja hiusten värin! En rupea enää tuollaista kohtelua ottamaan vastaan. Loppuviikosta pääsen teille kertomaan onko mc-babyllä kaikki hyvin ja millaisilla seurannoilla jatketaan.



Anteeksi kauhea mussutus, mutta kun teille on niin helppo kertoa näitä asioita! Kiva kun olette olemassa.



Viikonlopun jatkoja

Afternoon ja mcbaby rv 23+1

Puran hiukan mieltäni, koittakaa kestää... ;)

Nimittäin täällä on pohdittu elämää ja omaa oloa todenteolla.

Nyt kun maha-asukki on ilmoitellut itsestään päivittäin ja asia on todentuntuinen, niin pieni paniikki iski vauvan tavaroista, pukemisesta, vakuutuksesta, töistä ja omasta pärjäämisestä jne. Varmasti normaalia, eikä siis mitään hillitöntä ahdistusta, mutta tuli hiukan epävarmaolo! Täysin normaalia, tiedän, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan¿

Toinen asia, jota olen nyt miettinyt paljon, on lapsettomuus. Vauvauutisia satelee joka puolelta ja koko ajan. Vaikka meillä on niin onnellisesti asiat, että saamme oman nyytin, silti ne uutiset ottavat koville, edelleen. Juuri tänään sain kuulla, että uusi vauva tulee lähipiiriin ja ihan yllättäen. Olen vilpittömästi onnellinen heidän puolesta, onhan tässä saanut huomata kuinka iso ihme uusi ihminen on. Mutta kuitenkin jossain sisimmässä nostaa se katkeruus edelleen päätään, että miksi heillä kävi niin. Tuosta noin vaan he saavat vauva, vaikkei ollut tarkoitus tai suunnitelmissa! Ja miksi meidän täytyi odottaa niin. Tiedän, että olen hiukan tyhmä, mutta minkä teet. Asian tekee vielä kipeämmäksi sen, että läheisin ihminen on myös lapseton ja kaikesta sydämestä toivon, että onni olisi heille myötä. Satuttaa katsoa vierestä niin tarpeettomana! Kunpa voisin tehdä jotain¿



Vaikka tämä suru/katkeruus nostaa päätään ei pidä unohtaa, että olen joka päivä kiitollinen kaikesta! Ihanasta pienestä Aarteesta ja siitä, että meillä on tällainen onni! Vaikka taivaan täydeltä tulee räntää, niin oma ihana aurinko antaa muistutuksen masusta¿

Kiitos, että sain purkaa, ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan¿



ON; Tuossa tuli tuota sydämentuotetta kovasti, muu vointi onkin hyvä! Yölliset valvomiset vaivaavat ajoittain ja viimeyönä heräsinkin ihanaan kuplintaan ja myllerrykseen. Ei siinä aamu viiden aikaan voi oikein muuta kuin hymyillä¿ Perjantaina on sitten meillä yksi etappi takana, kun puoliväli taittuu. Uskomatonta kuinka aika menee noin siivillä, vaikka aluksi viikot matelivat. Rakenneultra on varattu helmikuun ekalle päivälle =)



Hapölle moikat! Kiva, että koululaisen olo oli jo parempi! Ja sielläkin on jo hankintoja tehty¿Apua, ollaankohan me matti myöhäsiä? Mutta hyvä, että mieleiset vaunut löytyi ja minusta kauppa kuulosti hyvältä, jos matkarattaat saitte vielä mukaan.

Äitiyspakkauksen ajattelin ehdottomasti ottaa. Onhan se niin hyvä etu, kun niitä vaatteita ja tavaroita ei vielä tosiaan ole.



Mukava kun Helli kävit piipahtamassa ja mukava kuulla että vointi sekä sinulla, että vauvalla on hyvä! Täällä alkaa myös jossain vaiheessa vaunuopiskelu ja tiedonkeruu, sillä ei minullakaan ole hajua mistään! Onneksi sentään tiedän mitkä yhdistelmävaunut on¿Noh, eiköhän jokainen löydä etsimänsä, mutta laita toki vinkkiä mikä oli teille sopivin ja mihin sitten päädyitte/päädytte¿=)



Deselle, onnittelut Onnista ja hyvistä ultrakuulumisista¿=) Jokos muuten olet luokallesi kertonut ihanat uutiset?



Yksis, hassua kuinka me ollaan jokainen erilaisia. Ajattelin, vähän tyhmä ajatus tosin, että jokaisella liikkeet tuntuu ensiksi pieninä hipaisuina ja siitä sitten kovenee pikkuhiljaa. Mieletöntä ajatella, että heti tulee kunnon iskua kylkeen. Mutta pääasia on kai se, että vauva liikkuu ja ilmoittelee olostaan ;D Katselin muuten myös tuota samaista sitteriä ja mietiskelin sitä hankintalistalle. On seillä vaan muuten eri meininkin, kuin täällä. Siis sairaalaa/lääkäreitä ajatellen ja sen käytäntöjä¿

Vauvakutsuja en ole miettinyt. Nähdään ystävien kanssa tässä jonkin ajan päästä porukalla, niin eiköhän siinä samassa syömisen lomassa masua tule siliteltyä. ;D



Aftikselle pahoittelut tyhmästä ultraajasta! Kylläpä oli käytös peestä¿Uskomatonta! Kyllä itsekin pienoinen paniikki ja itkut tulisi, kun noin epäselväksi asiat jäi. Mutta onneksi sentään sanoi mcbabyn voivan hyvin. Toivottavasti 4D on miellyttävämpi kokemus ja pääsette kunnolla katselemaan asukkia. Tulehan kertomaan teidän pikku nörtin tukan väri, kun saatte sen selville ;D



Voikaa kaikki hyvin ja paksusti ;)



-marge ja Aarre rv19+3-

Hei vanhat kuumeiluenskasiskoni!



Kävin L-puolella utelemassa teidän kuulumisia ja huomasin, että hurjan moni onkin siirtynyt tälle puolelle! Onnea siitä kaikille!



Täällä onkin moni aikalailla samoilla viikoilla kuin minäkin.. Tuolla O-puolella on paljon jo loppupään enskoja, eikä varsinaista vertaistukea oo oikeastaan ollenkaan. Tuntuipa heti siis kotoisalta kun lueskelin teidän kokemuksia rakenneultrasta, joka itelläni on kahden viikon päästä.



Odotusaika on sujunut täällä ihan hyvin. Väsymys on ollut välillä aika rassaavaa, mut oon kyllä ihan hyvällä omalla tunnolla makoillu töiden jälkeen illat vaan sohvalla tai sängyssä telkkua katsellen. Sain opinnotkin vuoden vaihteessa päätökseen ja nyt löhöily on vaan entistä mukavampaa..



Tulkaa toki käväsemään myös O-puolen enskoissa ja kertomaan kuulumisia.. On siellä vielä muutamia muitakin vanhoja kuumeiluenskoja ennen kuin siirtyvät sitten vauvapuolelle.



Ihanaa odotusta vanhoille kuumeilusiskoille ja tietysti myös muille palstailijoille!



<3 Saikku rv16+6

Heippa hei ihanaiset enskat!



Täältä sitä vähän kirjoittelen kuulumisia vauva-arjen keskeltä. Yksis kyselikin kuulumisia. Käyn edelleen melkein päivittäin kurkkimassa teidän uutisia.



Meidän poika täytti 16. päivä 2 kuukautta ja vaikka kliseeltä kuulostaakin, niin aika menee tosi nopsaan. Olen nauttinut päivistä ja pojasta älyttömästi. Nyt poika alkaa jo seurustelemaan enemmän ja hymyjäkin satelee äitille ja iskälle melko lailla, ihanaa.



Vauva-arki menee hyvin. ei ole ollut kummempia murheita eikä suurempia itkuja. Poika kasvaa hyvin äidinmaidolla ja tyytyväinen.



Margelle pakko kommentoida, että tuntemuksesi ovat ihan tuttuja täälläkin. mulla on tuommoisia tuntemuksia edelleen välillä, vaikka ihanainen vauveli onkin jo sylissä. Ei kai se lapsettomuus koskaan katoa, vaikka ollaankin jo lapsellisia.... Se on vaan nyt jotenkin erilaista tottakai, kun silloin kun ei vielä ollut lasta. Olen miettinyt, että ehkä se tulee olemaan osa minua/meitä aina. Ymmärtänette mitä tarkoin..... (eräs erittäin hyvä ystäväni ei oikein meinannut ymmärtää, vaikka muutoin on tukenut ihanasti)



Nyt poika heräilee päiväuniltaa ja kohta onkin sitten ulkounien aika!



Voikaahan kaikki hyvin ja nauttikaa pullottavista vatsoista!!



Kille ja poika 2 kk

Ihanaa, kun tuli talvikeli taas tänne Etelä-Suomeenkin. Toivottavasti vaan pysyisi nämä lumet eikä mies ihan turhaan lumitöitä toista tuntia puskenut. Toisaalta keväänkin toivoisin tällä kertaa tulevan oikein kunnolla ajoissa, räntäsadetta ei enää toukokuulle kaipaa.



Yksiksellekin oli saapunut talvi. Tosin pidemmän päälle ei varmasti herkkua sielläpäin, taitaa kaikki mennä vaan sekaisin. Jännä kyllä kuulla noista neuvola- ja lääkärikäytännöistä, on ne tosiaankin niin erilaisia valtameren toisella puolen.



Aftiksella oli tosi kurja ultrakokemus, voi harmi. Kyllä minäkin tuollaisen kohtelun jälkeen marssisin yksityiselle. ikävää, että yksi tympeämpi henkilö voi käytöksellään ja puheillaan pilata, toivottavasti aivan turhaan, monen ihmisen päivän ja olon pitkäksi aikaa.



Desellä sen sijaan oli mukavampia ultrauutisia -ja onnittelut Onni-pojasta! Ei täälläkään lähipiirin vauvauutisiin vielä ihan luontevasti osaa suhtautua, mutta se on mielestäni ymmärrettävää, sillä niin kovia tämäkin joukko on kokenut.



Mua kylläkin ahdistaa ja surettaa tällä hetkellä monen vanhan enskakamujen tilanne; lapsettomuuspuolelta ei sitten tämän meidän plussa-aallon ole kovin paljon hyviä uutisia kantautunut. Haluaisin jotenkin tsempata ja lohduttaa, mutta en osaa valita oikeita sanoja. Toivottavasti monella pian tärppäisi ja pääsisivät siirtymään tänne p-puolelle.



Hapö, hienoa, että maltoit hellittää. Kaikki aikanaan, opiskelutkin, nyt hyvällä omalla tunnolla keskitytään omiin napoihimme :)



Kiva kun Killekin poikkesi kertoilemassa vauva-arjesta. Oikein hyvää vointia koko poppoolle.



Nimiä on pyöritelty täälläkin ja aika luontevasti ja ilman kinaa tämänhetkiset suosikit ovat löytyneet. Voihan se mieli muuttua tässäkin asiassa, mutta vaihtoehdot ovat rajautuneet ihan muutamaan mieleiseen.



Äitiyspakkauksen otamme ilman muuta, arvostan sellaisen olemassaoloa suunnattomasti. Oletan, että saan viime vuoden pakkauksen, ja se ainakin mielestäni näyttää tosi kivalta. Tosin värillä ei ole niinkään väliä, sisältö tässä enemmän merkkaa. Pitäisi tosin laittaa nuo Kelan paperit eteenpäin, jotta sen paketin aikanaan saisi.



Olen lueskellut kai edelleen vähän puolihuolimattomasti pinoa, mutta sellainen tunne jäi, että tosi moni on päätynyt kysymään vauvan sukupuolen. Niinhän mekin aluksi suunnittelimme tekevämme, mutta tultiin siis tosiaan viime hetkellä toisiin aatoksiin ja nyt on kyllä aika ihanan kutkuttavaa arvailla, futaako tuolla vatsassa mimmiliigalainen vai nappulaliigalainen :) Tosin hankinnoissa ja vauvan huoneen sisustamisessa on täytynyt pitäytyä unisex-väreissä, mutta lisäillään sitten aikanaan tyttö- tai poikatilpehööriä mukaan.



Kyselyt erityisesti vieraampien taholta ärsyttää täälläkin. Koen sen lähinnä uteluna ja monesti jää fiilis, että suorastaan odotetaan odottavan äidin valittavan oloaan ja vaivojaan. Ja sitten kun vastaa, että elämäni kunnossa olen, niin osa jaksaa jatkaa vieläkin, että kyllä se elämä loppuraskaudessa tukalaksi muuttuu, tai sitten synnärillä tai vauva-aikana tai lapsen ollessa teini viimeistään. Hohhoijaa... Läheisempien ystävien ja sukulaisten kyselyt sen sijaan tuntuu mukavilta, sillä heidän tiedän aidosti huolehtivan voinnistani.



Omassa kaveripiirissäni nuo baby-suihkut ei kovin yleisiä ole, joten sellaisia tuskin mullekaan järjestetään. Sen sijaan isyyspakkauksen kokoamiseen olen hurahtanut :) Hankinnat vauvalle sekä vanhemmille isää nimenomaisesti unohtamatta ajattelin pakata vauvan ammeeseen ja antaa tulevalle isälle samalla kertaa, kun äityspakkauksen saamme. Toivottavasti pysyy yllätyksenä miehelle.



Hankinnoista muuten, se suurin on nyt hoidettu, kun vaunut ostettiin viime viikolla. Ostimme Brion perinteiset yhdistelmävaunut kovalla kantokopalla, sillä tuntuivat vastaavan parhaiten meidän tarpeita täällä pikkukaupungin rauhassa elellessä. Koppa on tosi tilava ja kokoonsa nähden menevät pieneen tilaan (lue: mahtuvat koiran kanssa auton tavaratilaan, vaikka aikamoiset hyökkäysvaunut ovatkin). Ja koska kyseessä oli viime vuoden malli, joka lisäksi poistui Brion valikoimista, hintakin oli kohdallaan. Turvakaukalokin on valittu, se pitäisi vaan käydä hakemassa kaupasta. Eli olen huokaissut hetkeksi helpotuksesta, kun nuo vaikeimmat hankinnat voi vetää yli ostoslistalta. Tsemppiä teille muille samojen asioiden kanssa vielä pähkäileville!



ON. Vointi on hyvä ja maha muhkea, ainakin omasta ja miehen mielestä. Painoa mulle on salakavalasti kertynyt liki seitsemän kiloa ja kaikki mielestäni vyötärön tietämille. Viime viikolla neuvolassa sain komennon lisätä rauta-annosta, sillä hemppa huitelee satasen pinnassa. Lähtötilanne oli kuitenkin vähän alle 130, joten voinnissa ja jaksamisessa tuo notkahdus ei ainakaan vielä tunnu. Seuraava neuvola onkin jo kahden viikon kuluttua, sillä talvilomat sotkee aikatauluja ja kyseessä on lisäksi lääkärineuvola, jonne täällä kotikunnassa aikoja ei saa kuin tiettyinä päivinä viikossa.



Meidänkin vauva on aktiivisimmillaan myöhään illalla ja päivällä pian ruokailun jälkeen. Myös aamulla herätessä vauva toivottaa hyvät huomenet :) Liikkeet on tosiaan aika napakoita ja tuntuu ja parhaillaan näkyykin ulospäin. Tosin täälläkin vauvalla kumma tapa ujostella hetki liikkeissään, kun mies asettaa kätensä mahan päälle.



Mutta nyt lettujen kimppuun, oma tohvelisankarini tuossa sellaiset pykäsi. Vilkutukset kaikille o/



helli rv. 23+4

Lumet oli ja meni ja hyvä niin... nyt on tilalla aika ihana talvisää aurinkoista ja kylmää. Telkkarissa kyllä varoitetaan putkien jäätymisestä ja hypotermiasta ja vaikka mistä, kun elohopea on parina yönä laskenut pakkasen puolelle ;)



Tää on pakko jakaa teidän kaikkien kanssa, kun oli niin hellyttävä kokemus... oltiin perjantaina kyläilemässä ja siellä kaverin yhdeksän vuotias poika katteli mun masua pitkään, tuli sitten luo ja kysyi varovasti saako koskea... sanoin, että kokeile vaan ja sitten se totesi et vauva vissiin nukkuu, kun ei mitään tunnu... kyllä on aika harvassa sellaiset tuon ikäiset pojat, joita äidin ystävien vauvamasut kiinnostaa :)



Aftikselle halaus ja pahoittelut kurjasta ultrakokemuksesta. Toivottavasti et kuitenkaan mielenrauhaasi ihan kokonaan menettänyt (ainakin mulla se kyllä menee helpommallakin)... ja itsekin menisin tuollaisen kohtelun jälkeen yksityiselle. Toivottavasti sulla on joku muu tekemässä sitä kontrolliultraa ja saat vähän enemmän tietoa ja vastauksia kysymyksiin... On se muuten kummallista kuinka raskaana oleva on kuin julkista omaisuutta ja kaikkea saa ihan vapaasti kommentoida... ihan kun kukaan muuten juoksisi ympäriinsä toisten läskejä tai vinoja neniä kommentoimassa, mutta mahaa saa kyllä kommentoida.



Marge, kuten joku muukin jo kommentoi niin eihän se lapsettomuus meistä mihinkään lähde... monesti tuntuu itsestäkin (vaikka tiedän ettei se niin ole ja ettei niin saa ajatella), että ne jotka on lapsensa saaneet tosta noin vaan ei oikeesti ymmärrä miten iso asia tämä on... enhän mä mitään taivasta aukeavaksi odota kun vauva syntyy ja monessa asiassa tuntuu, että ajatukset on hyvinkin realistisia, mutta jotenkin vaan uskoo että meille lapsettomille tämä ON isompi asia. Onnittelut myös lähestyvästä puolivälin rajapyykistä!



Kille, hauskaa kun kerkisit tänne meitä tervehtämään! Ihanaa kuulla, että siellä on kaikki hyvin ja poika kasvaa ja komistuu :)



Helli, oikeassa olet, valitettavasti ei tuolla l-puolella ole hyviä uutisia juuri näkynyt... ihanaa olis kun osais jotenkin kannustaa, mutta vaikeeta se on... toivon vaan niin kovasti, että pian saataisiin sieltä taas lisää enskoja tälle puolelle. Sielläkin on vaunut nyt sitten ostettu ja turvakaukalokin katsottu valmiiksi, kyllä se vaan niin on että olo tuntuu ¿kevyemmältä¿ kun tärkeimmät/suurimmat hankinnat on tehty :)



Missäs muut Enkat luuraa? Mitä Deselle kuuluu? Entäs Käärölle ja Buumille? Tulkaahan piipahtamaan, kun ehditte...



ON: Sokerirasitus tuli sitten läpäistyä kirkkaasti eli ei diabeteksen uhkaa... en kyllä epäillytkään, mutta onhan se silti helpotus :) Rautakuurille kyllä jouduin, vaikka Hapöllekin kehuin kuinka täällä syödään rautaa monivitamiinitabletissa koko raskaus... Saa nähdä meneekö maha kuinka sekaisin noista rautatableteista :( Vointi on täällä edelleen erinomainen ja toivottavasti sellaisena pysyykin mahdollisimman pitkään... mies kyllä väittää, että kuulostan iltaisin sängyssä ihan virtahevon ja aasin sekoitukselta kun ähkin ja puhisen etsiessäni hyvää asentoa.



T. Yksis ja papuprinsessa rv26+1

marge: kyllä se kaikki hyvin menee =) en ole vielä myöskään mitään hankkinut, enkä ole oikeastaan vielä ajatellutkaan hankkia. Voihan se kiirus tulla, mutta sitten tulee. Hankitaan sitten sitä mukaan kun tarvitaan. Pärjäämistä mietin kans ja omaa jaksamista, yövalvomista yms. Apua uskallan kuitenkin pyytää ja tiedän, että äiti ja anoppi rientävät kyllä avuksi jos tuntuu, että kuppi läikkyy yli. Epävarma olo meillä on varmasti kaikilla, ekakertalaisia kun ollaan =) Ymmärrän kyllä tunteesi. Mutta tiedätkö, mitä parhainta, meillä on jo tässä tosi upea tukiryhmä toisiamme tukemaan myös jatkossa!!



Mua vaivaa myös tuo lapsettomuus, sen kohtaaminen, oma tilanne ja kaverien tilanne. Itse tunnen olon niin kovin pahaksi kun tiedän, että tälläkin hetkellä kaveripiirissäni on ainakin kaksi ihmistä, joiden toiveissa on ollut vauva jo pitkään eikä ensimmäinen IVF tuottanut tulosta. Lisäksi saatan löytää itseni miettimästä, että ¿kuinkahan helposti tuo vauva on saatu alulle¿...kai sitä tulee aina olemaan lapseton, vaikka tässä nyt raskaana ollaankin. Mä kovasti myös toivoisin, että meidän enskapuolen kamuista kaikki pääsisivät pian tänne plussapuolelle meidän kanssa. Sydäntä särkee kun tietää kuinka paha olla sillä toisella puolella on.



Huiskutus saikulle, kiva kun kävit moikkaamassa.



Kuinka aika meneekään nopeesti. Killenkin poika on jo 2 kuukautta. Onko teillä jo nimi annettu?



hellikki ¿ tuota isyyspakkausta ovat monet kaverit harrastaneet. Itse mietin tuossa, että uskaltaisikohan tuota miestä muistaa jo kevään synttärien aikaan isolla ja vähän pienemmällä nimellä ja numerolla varustetulla pelipaidalla =) Jos vain jostain keksin mistä sellaiset samanlaiset saisin. Saman verran on mullekin tullut painoa, tai no jotain kuutisen kiloa. Mun neuvolatäti ei painoon puutu vaikka olisi enemmänkin. Luen muuten juuri nyt yhtä kirjaa, jonka mun jenkkisukulainen mulle lähetti (voin lämpimästi suositella) ja siinäkin sanottiin, että turha huolehtia ¿ it is 9 monhts up ¿ 9 months down!! kun painosta puhutaan. Kirjan nimi jos jotain teistä kiinnostaa: Vicki Iovine ¿ The Girlfriends guide to pregnancy (or everything your doctor won¿t tell you). Ei mikään lääketieteellinen opus vaan hauskasti kerrottuja ¿faktoja¿ raskauksista.



Yksiksellä on ollut hauska kohtaaminen 9-vuotiaan kanssa. Sinänsä kiva, yleensä tuonikäiset pohjat ei paljon jaksa kiinnostua vauvoista. Kyllä mä valitettavasti mielenrauhan menetin tuon ultran kanssa ja vielä enemmän sen seurannan kanssa, joka oli alkuviikosta. Onneksi se 4D sitten auttoi mut takaisin ihmisten ilmoille.



Meillä siis takana kaksi ultraa tällä viikolla. Ensimmäinen seurantaultra paikallisessa putiikissa, jossa jouduin erikoislääkärille. Kysyin heti sinne mennessä voisiko hän kertoa miksi me tässä seurannassa ollaan. Hän sanoi että istukan takia sekä siksi että kätilö on epäillyt että on liikaa lapsivettä!! Ok, no mitäs se tarkoittaa? Ei suostunut sanomaan, sanoi vain ettei nyt näytä olevan joten annetaan asian olla. Noh, mitäs luulette...kotiin tullessa nettiin ja sieltähän selvisi, että pahimmassa tapauksessa sikiön kehityshäiriötähän se meinaa. Lisäksi tämäkin täti oli aika tuppisuu eikä saatu siitä juurikaan mitään irti. Hän sanoi että periaatteessa kaikki ok, sydämestä hän ei ollut varma. Seurantaa jatketaan raskauden loppuun.



Oltiin taas ihan pyörryksissä ja iltaa myöten ahdistus lisääntyi kaikesta epämääräisestä. Onneksi tällä viikolla oli myös se 4D ultra ja se oli aivan ihana kokemus. Maksaahan se paljon, mutta onse sen arvoinen, varsinkin kun on epävarma. Saatiin varmuus, että ei ole lapsivettä liikaa, sydän ja kaikki muutkin elimet pelaa ja ovat oikeilla paikoillaan. Lääkäri kertoi koko ajan mitä tekee ja mitä näkee ja jos ei jotain heti nähnyt niin sanoi että katsotaanpa toisesta suunnasta jne. Saatiin monta hyvää kuvaa mukaan + dvd ja myös tieto, että pikkuinen rinsessahan se meille on tulossa =) Käytännössä lääkäri sanoi istukasta samat mitä on todettukin, että riskihän se vähän on ja sairaslomalle on jäätävä jos supistaa tai vuotaa.



Nyt on mieli parempi ja hengitys tasaisempi =)



Afternoon huomenna huikeat rv24

Tervehdys siis kaikille! Hengissä ollaan edelleen, vaikken mitään ole ehtinyt kirjoittamaankaan.



Yksis: Kiva kuulla, että sait " puhtaat" paperit sokeritestistä. Nyt voi taas jättää yhden huolenaiheen taakseen. Te pääsittekin hyvissä ajoin synnärille tutustumaan. On varmasti helpottavaa, kun tietää missä H-hetki vietetään... Me saatiin ohjeeksi käydä viikoilla 32-35. Tuntuu, että siihen on vielä ikuisuus.



Häpö on ehtinyt jo vaunukaupoillekin, hyvä hyvä. Kaipa sitä pitäisi itsekin vastaavaa reissua suunnitella. Toivottavasti rautakuuri tehoaa, ettei olo muutu ihan väsähtäneeksi. Oma oloni on ainakin parantunut huomattavasti, kun hemoglobiini on saatu nousemaan.



Afternoon: Ompas teillä ollut ultraseikkailua ihan yllin kyllin. Vähempikin action varmasti riittäisi. Onneksi kaikki päättyi hyviin uutisiin. Joskus vaan miettii, mistä tuollaisia epäsosiaalisia/epäasiallisia hoitoalan ihmisiä tulee. Luulisi heidän ymmärtävän, millaisen tunnemyrskyn saavat aikaiseksi epämääräisillä kommenteilla. Varsinkin näin untuvikkojen keskuudessa. Suuren suuret onnittelut rinsessasta! Joko mies alkoi säästää ponia ja balettitunteja varten? :D



Marge: Et ole yksin ajatustesi kanssa. Pientä paniikkia on ilmassa täälläkin, ei ihan jatkuvasti mutta aina silloin tällöin. Pakostihan sitä miettii, miten uudessa tilanteessa selviää ja miten osaa tehdä kaiken oikein. Ehkäpä pitää vaan yrittää luottaa siihen, että meistä jokaisella on se kuuluisa sisäsyntyinen äidinvaisto, joka ohjaa tekemään asiat parhain päin. Eikä se lapsettomuuden murhe meistä taida kulumallakaan lähteä, enkä tiedä pitääkö sen lähteäkään. Kaikki ne murheet ja surut ovat nyt osa meitä, osa meidän elämänhistoriaa. Sitä aikaa ei voi koskaan unohtaa eikä ne ikävätkään tunteet varmasti unohdu. Ehkäpä ne laimenevat ajan myötä. Kyllä sitä itsekin joskus miettii, että ymmärtävätköhän kaikki raskautuneet kuinka onnellisessa asemassa he ovat. Toivoisin, että ihmiset oikeasti osaisivat arvostaa sitä elämän lahjaa, joka heille on suotu. Välillä vaan tuntuu, että taitaa olla toiveajattelua...



Saikulle vilkutukset! Kiva kuulla, että kaikki on hyvin sielläkin suunnalla.



Killelle huiskaukset myös. Kiva, kun käyt kertoilemassa kuulumisianne.



Hellikki: Tekin olette jo löytäneet sopivat vaunut... ja vielä turvakaukalonkin. Täällä iskee pian paniikki omasta saamattomuudesta, plääh. Toivottavasti rautatabut tehoavat sielläkin. Joillekin ne kuulemma aiheuttavat vatsavaivoja, mutta toivottavasti selviät ilman niitä. Itsekin olen kovin murheissani vanhojen enskakamujen puolesta. Toivottavasti pian saataisiin hyviä uutisia l-puolen kavereilta. Ainakin muutamilla on tosi jännät ajat edessä päin. Pidetään peukkuja kimpassa!



Mitäs muuta... ai niin. Myös täältä löytyy yksi enska, joka ärsyyntyy jatkuvista kysymyksistä ja kommenteista. Kyllähän tässä iässä muistaaa jo syödä ilman muistutuksia eikä se olotilakaan radikaalisti päivässä tai parissa, saati sitten parissa tunnissa, mihinkään muutu. Maha-/ulkonäkökommentoijat ovat kyllä näitä kyselijöitäkin pahempia. Minkäs minä sille mahalle mitään voin, se nyt on sellainen kun sattuu olemaan. Onhan se kiva, että se kasvaa näin ihanan asian takia, mutta enhän minäkään muiden ulkomuotoa päivittele/kommentoi. En todellakaan halua jakaa paisuvaa olemustani kaiken kansan kesken. No, tulipas tilitettyä... Vielä olen onnistunut pitämään mölyt mahassani enkä ole kommentteihin heittänyt mitään vastapalloa. Saas nähdä, koska se ensimmäinen sammakko loikkaa.



Äitiyspakkaus otetaan ehdottomasti. Missäköhän vaiheessa Kela alkaa jakaa vuoden 2008 pakkausta? Voi nimittäin olla, että me peritään iso osa viime vuoden pakkausvaatteista veljen tytöltä. Kyllähän sellaisia perusvaatteita voi olla useampia samanlaisia, mutta olishan se kiva saada uusi versio.



ON: Olen kertonut oppilaille ja uutinen sai vähän negatiivisen vastaanoton. Oppilaat olivat toki iloisia ja onnellisia, mutta samalla murheissaan siitä, että ope vaihtuu. Joku kyllä ehdotti, että voisin viedä vauvan hoitoon syksyllä ja tulla sitten takaisin töihin. Yritin kyllä sitten selittää, ettei niin pientä vauvaa oikein voi jättää hoitoon. Mutta eivätköhän he tässä kevään aikana ajatukseen totu. Oma olotila on edelleen hyvä, jopa parempi kuin aikaisemmin. Rautalääkkeet ovat tepsineet, hemoglobiini on noussut jo ihan mukavasti, 110->127. Pahin väsymys ja huippaus on siis toistaiseksi taakse jäänyttä elämää. Nyt on vaan tullut uusi seurattava asia. Kävin puolipakollisessa työterveystarkastuksessa ja niiden labrakokeiden mukaan maksa-arvot ovat koholla. Niitä täytyy nyt sitten seurata, koska kohoaminen saattaa aiheuttaa vaaraa vauvalle. Kävin jo tänään antamassa kontrollinäytteen ja ensi viikolla asiasta pitää jutskailla vielä oman terkkarin kanssa. Toivottavasti kyseessä olisi vaan mittausvirhe tms. Täytyy vaan rauhallisesti odotella uusia tuloksia... vähän vaikeetahan se toki on, mutta ei voi mitään.



Tulipas sitä tekstiä taas. Pitää yrittää kirjoitella useammin, ettei sitten tulisi tällaisia kilometriviestejä. Mukavaa viikonloppua kaikille!

~dese ja Onni

Aftis: Onnittelut prinsessasta =) ja hyvä että kaikki on hyvin! Kyllä rupesi harmittamaan kun luin sinun/teidän ultra kohtelusta. Vaikka omakaan ei mikään kummoinen kokemus ollut, niin ei tuolla saisi ammattilainen käyttäytyä. Tuntui se niin tyhmältä omassakin ultrassa kysellä, että mikä tuo on? vaikka näki että reittähän se mittailee, ja heti perään taas että aha ja mitä se tarkoittaa jne. Kyllä meilläkin tie 4D:hen käy juuri ¿mykkien¿ ultraajien takia. Moni sinun lisäksesi onkin 4D:tä kehunut.



Marge: Onnittelut puolenvälin saavuttamisesta! Niin kuin muutkin ovat todenneet, lapsettomuus tulee varmasti aina olemaan osa meitä. Joten tuntemuksesi ovat tuttuja myös täällä.



Kille: Kiva kun käyt moikkaamassa siellä pikku mies on jo 2kk:ta aika todella menee nopeasti!



Saikku: Vilkutusta ja onnellista odotusta kiva kun kävit kuulumisia kertomassa.



Helli: Hienoa että on vaunut hankittu ja kaukalokin valittuna. Meillä hankinnat hyytyivät vaunuihin, pitäisi varmaan taas aktivoitua, ettei tule kiire =D. Samoissa mennään hemoglobiinin suhteen, täällä pudottiin myös n. 130:nestä satasen pintaan. Ihmettelen myös ettei olossa ole huomannut. Ensiviikolla olisi kontrolli hb mittaus, saa nähdä onko täällä rauta auttanut. Minuakin surettaa monen vanhan enska kamun kohtalo. Niin kovasti toivon että plussa aalto toisi heitä tasaisen varmasti tälle puolelle.



Yksis: Hienoa ettei sokereissa ollut häikkää ja tosi hellyttävä kokemus sinulla ja 9-vuotiaalla pojalla! Täällä rauta ei ole aiheuttanut ainakaan kummempia vatsalle välillä on vähän väänteitä mutta tiedä sitten johtuuko raudasta vai jostain ruoka-aineesta. Minulle ei taida olla babyshowereita tiedossa elleivät kaverit sitten ihan totaalisesti yllätä! Muutamanviikon päästä olisi kyllä yhteinen illanvietto tiedossa.



Dese: Hyvä että rauta on auttanut mutta pahoittelut maksa-arvoista, toivottavasti ei ole mitään vakavampaa. Kiva että oppilaat ottivat vauva uutisen hyvin, onhan se tietysti kurjaa että ope vaihtuu kesken kaiken. Minullekin yksi opettajistani sanoi että tulet sitten syksyllä takaisin kun kerroin raskaudesta koulussa! Hetken se oli hiljaa ja korjasi vähän nolona että vuoden kuluttua syksyllä.



Loppuun vielä ON: ihan hyvin menee kaikin puolin eli vointi on hyvä. Unia olen ruvennut näkemään tosi paljon tai sitten muistan ne aamulla paljon paremmin kuin ennen. Useimmiten unet ovat ¿seikkailu¿ henkisiä, mitähän se tarkoittaa?!! Tunteet ovat mielestäni muuten olleet yllättävän tasaisia. Paitsi muutamapäivä sitten hypistelin kaupassa pikku nuttuja mutta en osannut ostaa mitään. Mies sitten sattui soittamaan ja itkuksihan se meni. Minä nyyhkytin kadulla puhelimeen kuinka huono äiti olen kun en edes tiedä mitä (lähinnä kokoa ja tarvikkeita) vauvalle pitäisi ostaa. Mahtoi ohikulkijoita hymyilyttää ja kyllä minuakin näin jälkeenpäin =). On tuossa osa tottakin olen hankintojen kanssa aika hukassa ja tuntuu että h-hetki on jo ihan kohta. Onhan meillä jo vaunut, kelan paperit on viety, vakuutus hommattu ja muutama vaate. Tästä on hyvä edetä =D.



Oikein mukavaa viikon jatkoa kaikille!



-hapö- rv 23