Oudointa vauvan hoidossa, jota olet kuullut äitisi tehneen kohdallasi?
Mun äiti ainakin kävi lähikaupassa mun nukkuessa kotona ja jos olin mukana, niin aina ulkona vaunuissa.
Kommentit (52)
Vierailija:
Ennen oli myös tarkka rytmi. Jos päiväunet venyivät pitkäksi, lapsi herätettiin ja aina päiväunille ja yöunille vaihdettiin yövaatteeet ja hereilläolon ajaksi päivävaatteet, tämä edisti rytmin säännöllistymistä. ... Samoiten äitini pitä kauhistuksena naistenlehtien kuvia joissa lapset leikkivät kattiloilla ja muilla keittiövälineillä keittiössä. Keittiössä! Lapsi! Kauheaa! Saa kiehuvaa vettä päähänsä ja veitsen silmäänsä.
Nämä kaksi ainakin meillä toteutuvat ihan nykypäivänä... Luulin kyllä, että kaikilla järki-ihmisillä...!
Vierailija:
Seuraava 77 ja nukkui vielä hänkin.
Loput 81,84,94 eivät enää nukkuneet ulkopuolella, vaan kauppaan pääsi vaunuilla.
äitini ei ole juurikaan hoitanut minua ensimmäisenä vuotena vaan isä. Ja että äitini ei imettänyt minua ollenkaan.
Olin yllättynyt, koska välini äitiini on erittäin läheiset.
Meillä lapset saa nukkua niin pitkään kuin unta riittää.
Kattiloilla ja kauhoilla saavat leikkiä, veitsillä tai haarukoilla eivät :)
Vierailija:
Vierailija:
Ennen oli myös tarkka rytmi. Jos päiväunet venyivät pitkäksi, lapsi herätettiin ja aina päiväunille ja yöunille vaihdettiin yövaatteeet ja hereilläolon ajaksi päivävaatteet, tämä edisti rytmin säännöllistymistä. ... Samoiten äitini pitä kauhistuksena naistenlehtien kuvia joissa lapset leikkivät kattiloilla ja muilla keittiövälineillä keittiössä. Keittiössä! Lapsi! Kauheaa! Saa kiehuvaa vettä päähänsä ja veitsen silmäänsä.Nämä kaksi ainakin meillä toteutuvat ihan nykypäivänä... Luulin kyllä, että kaikilla järki-ihmisillä...!
Olen vauvasta asti nukkunut yksin talossa kun vanhemmat oli maatalon töissä ja kävivät parin tunnin välein katsomassa sisällä. Varhaista itsenäistymistä on aina ihailtu, minun kohdallani tämä alkoi hyvissä ajoin.
Olin kuulemma " kiukkuinen vauva" .
imetyksen, kun olin kolmeviikkoinen.
ajatus, että kuvitteletteko te että nyt on saavutettu vauvan ja lastenhoidossa se korkein aste, että ohjeet eivät tule enää muuttumaan. Eiköhän ne meidän lapset sitten aikaan ihmettele, että miten kauheita ohjeita on annettu silloin ku he olivat pieniä. :-)
Kyllä varmaan jokainen ymmärtää, että parinkymmenenvuoden päästä on taas uudet opit.
(s. vuonna -73) on kans noita suosituksia, että mehua vauvana, liharuokaa 3-kuisena ym. Ja sit on ihmetelty miksi vauvalla on ihottumaa...
Ja hänet oli pistetty vauvana (muistaakseni n 5-6-kuisena) LAIHDUTUSKUURILLE, vaikka oli aivan normaali (itse asiassa HOIKKA, pituutta suhteessa painoon enemmän) ja kasvoi normaaleilla käyrillä.
Vierailija:
Miehen neuvolakortissa lukee 2 viikoisen kohdalla ohjeena aloittaa kiinteät nakeilla, kananmunalla ja porkkanaraasteella, tuoremehua 2-3 rkl/pv.
Olen vilpittömästi tätä mieltä. Koskaan ei ole valittanut mitään aiheesta tai minusta.
Aiemmin oli jo ruokalistalla nuo appelsiinimehut, raasteet yms.
Ja 70-luvun alkupuolella ei muuten ollut korvikkeita juurikaan (jos ollenkaan) saatavilla, niinpä nuo sokerivedet, mehut, kauralimat yms. olivat äidinmaidon sijalla tai lisäksi.
Nukuin aina vaunuissa navetan ulkopuolella kun äiti ja isä oli lypsyllä. Meillä oli silloin myös kalkkunoita jotka menivät navettaan sisälle " ilmoittamaan" kun itkin. Ovi oli raollaan, niin pääsivät sisälle eivätkä kuulemma koskaan muulloin menneet navettaan, muuta kuin minun itkiessä. Ja aina kun vaunut olivat pihalla, nuo samaiset kalkkunat menivät piiriin niiden ympärille aina kun kuului auton ääni =) Minut on vauvana hoitanut kuusi kalkkunaa =D
Minun äitini ja isäni aina leuhkivat minulle, miten keksivät TOSI HYVÄN jutun, kun olin lapsi ja satutin itseni: he vain sanoivat minulle, että " ei sinuun sattunut ja kaikki on sinulla hyvin." Kun he olivat keksineet tämän jymyhyvän jutun niin kuulemma en koskaan enää itkenyt pipejä ja muita.
Lopputuloksena olen aikuinen, jonka on mahdoton luottaa muihin, ongelmien tai murheiden tullessa minulla ei ole ketään kenen puoleen haluaisin kääntyä vaan haluan selvitä aina itse ja esittää muille rohkeata ja hyvinvoivaa. Minusta tuntuu aina, ettei minusta hyväksytä kuin vain jaksava ja iloinen puoleni -- jos olen maassa tai väsynyt tai kipeä ei kukaan minusta välitä.
Jouduin mm. abi-risteilyllä raiskauksen yrityksen uhriksi enkä uskaltanut viiteen vuoteen kertoa kenellekään.
En voi ymmärtää, miksi vanhemmistani oli niin raskasta lohduttaa minua, jos itseni satutin...miten hirveätä mahtoi olla lapsena, kun sattui pahasti ja vanhemmat omassa mukavuudenhalussaan halusivat sanoa minulle miltä minusta kuuluu siinä tilanteessa tuntua.
20 vuotta vanhempi serkkuni ylpeili oikein ja jakoi tämän lastenhoitovinkin eteenpäin minullekin. Kokeilin sitten pari kertaa, mutta ei tuntunut oikealta tavalta ja lopetin sen. MUTTA totuus on, että esikoisemme on erityisen vinkuvaa sorttia, joka tekee tikusta asiaa - välillä hänelle on pakko sanoa, että kuules kulta, rauhoitu, se on kynsitikku eikä mikään murtuma, et kuole vaikka joutuisit odottamaan laastaria sen minuutin ajan kun rasvaan siskon pyllyn :)
Toimivuus ja tulos riippunee lapsesta. Ne serkkuni lapset ovat nyt aikuisia ja ihan tasapainoisilta ja normaaleilta vaikuttavat, vanhempi heistä on superreipas ja sporttinen ja nuorempi pehmeämmän, äidillisemmän oloinen, molemmat tosi upeita naisia joilla on sydän paikallaan mutta jotka eivät pelkää pyytää apuakaan.
11h päiväunia pihalla! Mun on tosi vaikea uskoa, että mä olen tosiaan nukkunut... Helppo lapsi kuulemma?