Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan ajatellut, että voisit suunnitella omat hautajaisesi?
31.12.2007 |
Vaikka olisit ihan terve ja elämää todennäköisesti edessä vuosikymmeniä, koskaan ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Tapaturmaisesti kuolleen omaisille on kamalaa sen järkytyksen keskellä alkaa järjestämään hautajaisia, ei ole kuitenkaan tullut puhuttua, miten vainaja itse haluaisi asioiden tehtävän.
Eikö olisi ihan hyvä miettiä itsekseen asioita ja listata niitä jonnekin ylös, avuksi läheisille tilanteen yllättäessä. Haluatko perinteisen arkkuhautauksen vai tuhkauksen, ketä haluat kutsuttavan muistojuhlaan, kukkaset, musiikit..?
Vaikka nuo jokainen yksityiskohta tuntuu vähäpätöiseltä, on ne kuitenkin isoja juttuja omaisille sillä hetkellä, teenkö oikeita päätöksiä, pahastuuko joku jos valitsen näin.. Kun olisi vainajan tahto kirjallisena, ei olisi homma eikä mikään valmistella toivotunlaiset juhlat.
Mitä mieltä?
Kommentit (4)
1/4
|
31.12.2007 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitähän on olemassa ihan valmiita kaavakkeitakin (hautaustoimistosta?) joihin voi laittaa omat toiveensa. Kyllä mun mielestä kaikkien olis joskus hyvä pysähtyä miettimään tuollaisiakin juttuja, kun eihän sitä koskaan tiedä milloin lähtö tulee. Mutta varsinkin vanhemman henkilön kannattais tehdä tuollainen vielä kun muisti ja järki pelaa, niin omaiset osaavat sitten järjestää vainajan näköiset hautajaiset. Ja en ole masentunut, vaan suhtaudun kuolemaan realistisesti.
Olen miettinyt, millaisen muistokirjoituksen mies minusta laittaisi? olisiko se äkkiä jostain hautaustoimiston kirjasta valittu vai henkilökohtainen?
Itse tiedän tasan tarkkaan millaisen laittaisin miehelleni jos hän kuolisi. Tai lapsilleni.
Olen miettinyt omaa hautajaisjuhlaanikin. Etenkin sitä, miten ihmiset saisi siellä nauttimaan olostaan eikä itkemään. Haluaisin, että minut muistettaisiin hauskana ihmisenä ja he voisivat juhlissa vaikka tanssia! Ja musiikki on tärkeä! Ei mitään virsiä!!
Muistan varmaan loppuelämäni isoisäni hautajaiset jossa me lähisukulaiset nauroimme kaksinkerroin muistellessamme isoisää. Hän oli hauska ja piti aina huolta kaikesta ja teki hassuja keksintöjä. Hyvänpäivän tutut sitten takapöydissä itkeä tuhersivat ja katsoivat meitä syyttävästi ja jälkeenpäin kuulimme miten olivat kauhistelleeen meitä ympäri kaupunkia.
Laulujen lyriikkaa olen monesti hautajaistekstiksi ajatellut.
Kaija Koon Jos sua ei ois ollut - on yksi lemppareistani.
Lisäksi Rainio Brosin Hiljaisissa huoneissa on hyvä