Kirkon puolesta

Ehkä kirkon pitäisi tehdä nykyistä selvemmäksi,mikä on kirkon sanoma ja jos on asiasta eri mieltä,voisi sitten erota. Itse olen uskova kristitty mikä ei tarkoita,että olisin kaikesta kaikkien uskovien kanssa samaa mieltä. Julkisuudessa todella usein esitetään jokin asia tai ajatus kristilliseksi,mikä välttämättä ei sitä ole.

Jos ajatellaan vaikkapa ahdasmielisyyttä,niin tässä vähän aikaa sitten julkaistiin tutkimus,jonka mukaan kylläkin ateistit olivat uskovaisia homofobisempia ja rasistisempia. Aikamoinen ylläri itseään suvaitsevaisina pitäville ateisteille. Muutenkin olen huomannut,että useat ateistit suhtautuvat ylimielisesti toisten vakaumukseen ja tuomitsevat sen kaikkitietävästi.

Itselleni usko on antanut luottamusta ja elämäniloa. En myöskään usko mihinkään pilven päällä istuvaan kädestä kiinni pitelevään partaveikkoon. Sen sijaan olen nähnyt,että rukousvastaukset ovat totta. Todella monta kertaa näin on tapahtunut,että Jumala on vastannut.

Mutta siis ei-uskovahan ei tätä koe,koska synti erottaa Jumalasta. Tuntuu kuin olisi muuri Jumalan ja itsen välillä tai ettei Jumalaa vaan ole. Sitten kun vastaanottaa syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen kautta,niin silloin se yhteys Jumalaan vasta syntyy. Ja silloin hänen johdatuksensa voi kokea niin,että sen tunnistaa.

Eroakirkosta.fi. Eikö liene kuitenkin kirkonkin etu ettei siellä pyöri kaikenmaailman ei-uskovia? Puhutaan kirkon maallistumisesta kun koitetaan pitää kiinni eroavista kuin hukkuva oljenkorresta. Palveleeko tämä sitten enää tunnustuksellisesti uskovia kirkossa kävijöitä.



Kyseinen sivusto on perustellut toimintansa varsin järkevästi. Miksi ihmeessä rahoittaa instituutiota joka ei tarjoa monille ihmisille yhtään mitään.



Perinteisestihän halu erota kirkosta on ollut olemassa jo pitkään. Ongelman on vain luonut prosessi jolla ero suoritetaan. Asia pitää käydä fyysisesti hoitamassa paikallisen seurakunnan toimistolla. Tämä taas johtaa ikäviin tilanteisiin muiden paikallaolijoiden kanssa jotka katsovat että tuokin pakana kirkosta eroamassa. Nyt asian voi tehdä siististi ja huomaamatta netissä ja jos asiasta ei tule tuttavien kanssa puhetta kukaan ei koskaan tiedäkään asiasta.



Jos katsoo sivuston suosiota voi myös todeta että idea toimii. Ja miksi kirkkoon kuulumattomuus on niin hankala asia? No sen tietävät ne jotka kuuluvat kirkkoon. Tavaton tarve perustella kuulumistaan ja kehuskelua omalla erinomaisuudellaan. Tätä normaalia jargonia. Ei kaikilta mutta riittävän monilta saadakseen asiasta muodostumaan epämukavan.



Think about it.

Kyseessä ei ole mikään vasemmiston kauna. Useimmat vapaa-ajattelijat, ateistit ja agnostikot ovat korkeasti koulutettuja, hyvin toimeentulevia ja monipuolisesti sivistyneitä (asiasta on tehty selvityksiäkin ja esim tiedeyhteisöissä asia on selkeä). Uskovaisilla on sellainen käsitys että usko jotenkin kaiken yläpuolella eikä sitä saisi lainkaan kritisoida tai edes analyyttisesti tutkia. Jokainen vähänkään kulttuuri- ja tapahistoriaa tunteva ymmärtää, että eri uskontojen dogmit johtavat ratkaisemattomiin älyllisiin paradokseihin. Myöskään moraali tai etiikka eivät ole uskontojen synnyttämiä tai ansiota vaan aivan muista lähtökohdista.



Itse pidän eri uskontoja tasavertaisina kulttuuriperintöinä, joilla on taustanaan vaihtelevin perustein kanonisoituja legendoja ja kansanperinnejuttuja pyhinä kirjoina. Näitä kirjoja on aikojen kuluessa tulkittu hyvinkin itsekkäin tarkoituksin sekä tietysti inhimillisemminkin. Tulkintojen perusteella on sitten yritetty kyhätä moraalisia järjestelmiä ja eettisiä koodeja yhteisöille ja valtioille. Ehkä aiemmin uskonnoilla on ollutkin yhteisöjä lujittava funktio kun analyyttistä tietoa ei ole ollut vapaasti saatavilla. Enää tämä ei ole ajankohtaista. Tietysti uskonto tarjoaa helpon älyllisen ratkaisun moniin ahdistaviin kysymyksiin, jolloin oikeaa tietoa ei tarvitse etsiä kun vain tuudittautuu siihen että kaikkivoipa ratkaisee kyllä kaiken. Tästä ei ikävä kyllä kuitenkaan ole mitään näyttöä.



Nykyisin uskonnoilla ei ole enää em merkitystä enkä itse katso tarvitsevani mitään kuviteltua isähahmoa kädestäni pitelemään. On tietysti jokaisen oma asia mihin uskoo, mutta uskonnoista ei enää ole yhteiskunnan eettisiksi ohjenuoriksi eivätkä uskonnot voi enää asettua myöskään kriitisen arvioinnin yläpuolelle. Tämä koskee sekä kristinuskoa, juutalaisuutta, muslimeja ym.



Monet ajattelevat ihmiset haluavat erota kirkosta koska eivät koe sitä omakseen, uskonto on käynyt tarpeettomaksi tai kokevat ettei ole mitään tarvetta/ syytä uskoa kristinuskon dogmeihin. Toki kirkko tekee arvokasta työtä monella eri saralla, mutta tämä työ ei mielestäni vaadi uskon tunnustuksellisuutta vaan voisi tapahtua ihan vapaaehtois/objektiiviselta pohjalta.

Mitä lienee bittiksen ja kumppanien kampanjan taustalla? Kirkon pakkojäsenyys (=enemmän rahaa kirkon kassaan)?

Think about it on mielestäni siinä pointissa oikeassa, että on turha olla sellaisen yhteisön jäsen, jonka jäsennyydestä ei saa mitään irti. Tuo eroakirkosta.fi - sivusto on mielestäni ihan asiallisesti tehty eikä sisällä mitään totuudenvastaista pölinää. Tosin pidän manipulointina, että eroamisen helppoutta ja sitä, ettei kukaan saa tietää eroamisesta, toitotetaan niin kovaa. Netissä parilla klikkauksella kirkosta eroaminen, sen jälkeen kun on laskenut laskurilla oman kirkollisveronsa suuruuden, houkuttelee eroamaan hetken mielijohteesta. Sillä hetkellä ei ehkä tule harkinneeksi omaa elämänkatsomustaan kovin tarkkaan eikä miettineeksi, onko valmis elämään elämänsä ilman kirkon jäsenyyteen kuuluvia asioita, kuten esimerkiksi juuri kaste ja muut kirkon tarjoamat palvelut:



Se, että kirkkoverolla rahoitetaan henkilöstö- ja hallintokuluja, on mielestäni varsin loogista ja normaalia. Ei niillä rahoilla hankita kulta-aarteita kirkon kirstuun, kuten keskiajalla oli tapana. Rahaa menee henkilökunnan palkkoina ja rakennusten kunnossapidon muodossa sosiaalisen toiminnan hyväksi: Lasten päiväkerhot,äiti- lapsipiirit, vertaistukiryhmät esim päihdeongelmaisille ja heidän omaisilleen sekä mm. itsemurhan tehneiden omaisille ja lapsen menettäneille, avioliittoneuvonta, saattohoidon tukeminen, lasten kesäleirit (muutkin kuin rippileirit) ovat vain muutamia esimerkkejä niistä toiminnoista, joilla kirkon työntekijät osallistuvat ihmisten arkeen ja tukevat ihmisiä elämän taipaleella. Esim Jokelan draaman aikana kirkon työntekijät olivat 24h/vrk paikalla, auttamassa, kuuntelemassa ja tukemassa surevia ja kauhistuneita.



Valitettavan totta on se, että tapakristillisyys ja saituus kulkevat yhteiskunnassa käsi kädessä. Suurin osa lapsista kastetaan, suurin osa menee kirkossa naimisiin ja siunataan hautaan kirkollisin menoin, kristilliseen hautausmaahan. Kuitenkaan ei oltaisi valmiita maksamaan kirkollisveroa siitä syystä ettei uskota kirkon välittämään sanomaan. Itse uskovana kristittynä kysyn, mistä tuo halu saada Jumalan siunaus elämän tärkeimpiin käännekohtiin sitten tulee? Jos on valmis eroamaan kirkosta siitä syystä ettei usko, niin miksi sitten kuitenkin halutaan siunausta lapselle, avioliitolle, viimeiselle matkalle?



Lueskelin monia keskusteluja, ja huomasin että monet ev.lut. kirkkoa kritisoivat (etupäässä ehkä juuri nimimerkki think about it) näyttävät täysin unohtaneen, että evankelinen kirkko on onneksi käynyt läpi reformaation, josta syystä keskiajan katolisen kirkon harhaopit noitavainoineen ja aneineen eivät enää ole ajankohtaisia missään mielessä eikä niitä kannattaisi käyttää lyömäaseina kirkkoa vastaan enää nykypäivänä. Kannattaisi keskittyä siihen, mitä kirkko nyky-yhteiskunnassa tarjoaa ja toimii ja kritisoida sitä. Tuo keskiajan harhaoppien vetäminen mukaan kritiikkiin on sama asia kuin jos syyllistäisimme esimerkiksi tämän päivän Saksalaisia natsiaikojen kauheuksista: Niihin vanhoihin asioihin (kirkon keskiajalla julistamiin harhaoppeihin ja ristiretkilogiikkaan) ei enää usko kukaan, ja on täysin merkityksetöntä sälyttää vastuu vuosisatoja sitten tapahtuneista asioista tämän päivän kirkon ja sen työntekijöiden tai jäsenten niskaan. Keskitytään mieluummin nykyaikaan.

Ei ole loogista väittää, että Raamattu ja kirkon opit ovat epäpäteviä koska ovat vanhoja ja samaan hengenvetoon tuoda vuosisatoja sitten tapahtuneet asiat pätevinä kritiikkiin mukaan. Toisessa keskustelussa väitetään, että kirkko jarruttaa kehitystä ja itse samalla takerrutaan satoja vuosia sitten tapahtuneisiin asioihin ja unohdetaan, että kirkkokin on kehittynyt niiltä ajoilta varsin paljon!

Omama:

Tosin pidän manipulointina, että eroamisen helppoutta ja sitä, ettei kukaan saa tietää eroamisesta, toitotetaan niin kovaa.

Ottaen huomioon millaisen kohtelun ja nenänvartta pitkin katselun toimiston puolella saa pidän tätä ehdottomasti palvelun etuna.

Itse uskovana kristittynä kysyn, mistä tuo halu saada Jumalan siunaus elämän tärkeimpiin käännekohtiin sitten tulee?

Monelle kyseessä ovat mukavat perhe/sukujuhlat tai hautajaisten osalta surujuhla. Ei siihen sen taivaallisempia syitä tarvitse etsiä.

Kannattaisi keskittyä siihen, mitä kirkko nyky-yhteiskunnassa tarjoaa ja toimii ja kritisoida sitä.

Nuohan on tuotu esille esimerkkeinä siitä mitä seuraa kun uskonnolla aletaan ajaa omia agendoja. Esimerkkejä löytyy nykyajastakin yllin kyllin. Pienemmissä mittakaavoissa hyväksikäyttöjä jotka nykymedian tuntien leviävät kiusallisen hyvin ja muiden uskontojen osalta esimerkiksi rahvaan yllyttämisestä itsemurhaiskuihin.

Eihän tämmöinen enää mene läpi. Puhutaanko sitten yleisen sivistyksen paranemisesta, kirkon maallistumisesta, herran pelon vähenemisestä tai mistä tahansa. Onneksi näin.

Toisessa keskustelussa väitetään, että kirkko jarruttaa kehitystä ja itse samalla takerrutaan satoja vuosia sitten tapahtuneisiin asioihin ja unohdetaan, että kirkkokin on kehittynyt niiltä ajoilta varsin paljon!

Onhan se. Sitä on suorastaan raahattu perässä ja kehitystä on ollut pakko tapahtua. Kehittyyhän se edelleen. Naispappeus on edelleen kuuma puheenaihe mutta tuntuu menevän jo ok läpi paitsi pahimpien jäärien osalta mutta sekin korjautuu kun sukupolvet vaihtuu. Taitaa olla ainoa ala jossa edes keskustellaan työntekijän kanssa siitä haluaako hän vakaumuksensa osalta tehdä työtä naisen kanssa. Ruotsissa on puhuttu jo homoavioliitoista kirkon hyväksyminä toimina. Kyllä se siitä pikkuhiljaa. Perässä raahaten kuten aina.

Tietysti tuo vuotaa toisesta päästä se on selvää. Fundamentalistisimmat kansanosat sadattelevat kirkon maallistumisesta, puhutaan ateisteista alttarilla, rikkaruohon kasvusta ym. Kaikki ei mahdu samaan veneeseen ja kun kumarrat toiselle ryhmälle pyllistät toiselle. Tätä normaalia vääntöä.

Think about it.

Omama:

Think about it on mielestäni siinä pointissa oikeassa, että on turha olla sellaisen yhteisön jäsen, jonka jäsennyydestä ei saa mitään irti. Tuo eroakirkosta.fi - sivusto on mielestäni ihan asiallisesti tehty eikä sisällä mitään totuudenvastaista pölinää. Tosin pidän manipulointina, että eroamisen helppoutta ja sitä, ettei kukaan saa tietää eroamisesta, toitotetaan niin kovaa. Netissä parilla klikkauksella kirkosta eroaminen, sen jälkeen kun on laskenut laskurilla oman kirkollisveronsa suuruuden, houkuttelee eroamaan hetken mielijohteesta. Sillä hetkellä ei ehkä tule harkinneeksi omaa elämänkatsomustaan kovin tarkkaan eikä miettineeksi, onko valmis elämään elämänsä ilman kirkon jäsenyyteen kuuluvia asioita, kuten esimerkiksi juuri kaste ja muut kirkon tarjoamat palvelut:

Se, että kirkkoverolla rahoitetaan henkilöstö- ja hallintokuluja, on mielestäni varsin loogista ja normaalia. Ei niillä rahoilla hankita kulta-aarteita kirkon kirstuun, kuten keskiajalla oli tapana. Rahaa menee henkilökunnan palkkoina ja rakennusten kunnossapidon muodossa sosiaalisen toiminnan hyväksi: Lasten päiväkerhot,äiti- lapsipiirit, vertaistukiryhmät esim päihdeongelmaisille ja heidän omaisilleen sekä mm. itsemurhan tehneiden omaisille ja lapsen menettäneille, avioliittoneuvonta, saattohoidon tukeminen, lasten kesäleirit (muutkin kuin rippileirit) ovat vain muutamia esimerkkejä niistä toiminnoista, joilla kirkon työntekijät osallistuvat ihmisten arkeen ja tukevat ihmisiä elämän taipaleella. Esim Jokelan draaman aikana kirkon työntekijät olivat 24h/vrk paikalla, auttamassa, kuuntelemassa ja tukemassa surevia ja kauhistuneita.

Valitettavan totta on se, että tapakristillisyys ja saituus kulkevat yhteiskunnassa käsi kädessä. Suurin osa lapsista kastetaan, suurin osa menee kirkossa naimisiin ja siunataan hautaan kirkollisin menoin, kristilliseen hautausmaahan. Kuitenkaan ei oltaisi valmiita maksamaan kirkollisveroa siitä syystä ettei uskota kirkon välittämään sanomaan. Itse uskovana kristittynä kysyn, mistä tuo halu saada Jumalan siunaus elämän tärkeimpiin käännekohtiin sitten tulee? Jos on valmis eroamaan kirkosta siitä syystä ettei usko, niin miksi sitten kuitenkin halutaan siunausta lapselle, avioliitolle, viimeiselle matkalle?

Lueskelin monia keskusteluja, ja huomasin että monet ev.lut. kirkkoa kritisoivat (etupäässä ehkä juuri nimimerkki think about it) näyttävät täysin unohtaneen, että evankelinen kirkko on onneksi käynyt läpi reformaation, josta syystä keskiajan katolisen kirkon harhaopit noitavainoineen ja aneineen eivät enää ole ajankohtaisia missään mielessä eikä niitä kannattaisi käyttää lyömäaseina kirkkoa vastaan enää nykypäivänä. Kannattaisi keskittyä siihen, mitä kirkko nyky-yhteiskunnassa tarjoaa ja toimii ja kritisoida sitä. Tuo keskiajan harhaoppien vetäminen mukaan kritiikkiin on sama asia kuin jos syyllistäisimme esimerkiksi tämän päivän Saksalaisia natsiaikojen kauheuksista: Niihin vanhoihin asioihin (kirkon keskiajalla julistamiin harhaoppeihin ja ristiretkilogiikkaan) ei enää usko kukaan, ja on täysin merkityksetöntä sälyttää vastuu vuosisatoja sitten tapahtuneista asioista tämän päivän kirkon ja sen työntekijöiden tai jäsenten niskaan. Keskitytään mieluummin nykyaikaan.

Ei ole loogista väittää, että Raamattu ja kirkon opit ovat epäpäteviä koska ovat vanhoja ja samaan hengenvetoon tuoda vuosisatoja sitten tapahtuneet asiat pätevinä kritiikkiin mukaan. Toisessa keskustelussa väitetään, että kirkko jarruttaa kehitystä ja itse samalla takerrutaan satoja vuosia sitten tapahtuneisiin asioihin ja unohdetaan, että kirkkokin on kehittynyt niiltä ajoilta varsin paljon!

Kirkko tekee paljon hyvää, mutta mielestäni on valtion/yhteiskunnan velvollisuus rahoittaa tietyt palvelut, riippumatta vakaumuksesta. Ei ole oikein, että ei-kristittyjen pyörittämät yritykset joutuvat maksamaan kirkollisveroa. Järjestöjen ja yhdistysten työ on sekin tärkeää, en sitä yhtään väheksy, mutta jokaisella pitäisi olla oikeus vaikuttaa siihen, millaista toimintaa tukee.

Tuota lopuksi lainaamaani seikkaa mäkin kovasti ihmettelen. Tietty jos suvussa on paljonkin ns. tosiuskovaisia, voi olla kova paikka todeta vaikkapa, että meidän lastamme ei sitten muuten kasteta. Monet tekevät kompromisseja välttyäkseen yhteenotoilta.

Omama:

Rahaa menee henkilökunnan palkkoina ja rakennusten kunnossapidon muodossa sosiaalisen toiminnan hyväksi: Lasten päiväkerhot,äiti- lapsipiirit, vertaistukiryhmät esim päihdeongelmaisille ja heidän omaisilleen sekä mm. itsemurhan tehneiden omaisille ja lapsen menettäneille, avioliittoneuvonta, saattohoidon tukeminen, lasten kesäleirit (muutkin kuin rippileirit) ovat vain muutamia esimerkkejä niistä toiminnoista, joilla kirkon työntekijät osallistuvat ihmisten arkeen ja tukevat ihmisiä elämän taipaleella.

Itse uskovana kristittynä kysyn, mistä tuo halu saada Jumalan siunaus elämän tärkeimpiin käännekohtiin sitten tulee? Jos on valmis eroamaan kirkosta siitä syystä ettei usko, niin miksi sitten kuitenkin halutaan siunausta lapselle, avioliitolle, viimeiselle matkalle?

Omama:

Tuo keskiajan harhaoppien vetäminen mukaan kritiikkiin on sama asia kuin jos syyllistäisimme esimerkiksi tämän päivän Saksalaisia natsiaikojen kauheuksista: Niihin vanhoihin asioihin (kirkon keskiajalla julistamiin harhaoppeihin ja ristiretkilogiikkaan) ei enää usko kukaan, ja on täysin merkityksetöntä sälyttää vastuu vuosisatoja sitten tapahtuneista asioista tämän päivän kirkon ja sen työntekijöiden tai jäsenten niskaan.

Saksalaiset häpeävät edelleen syvästi historiaansa tuolta osin. Siitäkin huolimatta että harvat heistä olivat edes elossa siihen aikaan.

Ei tuota harhaoppipolitiikkaa kaukaa tarvitse hakea. Ihan kotimaasta löytyy fundamentalistikristittyjä jotka pitävät kaikkea paitsi omaansa sananmukaisesti harhaoppina ja näille heristellään nyrkkiä. Onneksi sitä maallista valtaa ei ole nykyään sen enempää joten homma jää siihen. Asenteet löytyy kyllä.

Oliko Ninnin kommentissa jotain lisättyä vai oliko se täysin Omaman tekstin lainausta?

Think about it.

Kävin tsekkaamassa nuo sivut ja toivon todella, etteivät ne edusta kirkon virallista kantaa. Mulla on käsitys, että kirkonmiehemme ja -naisemme ovat kuitenkin hieman avarakatseisempaa sakkia.

Olen ilmeisesti todella kaltevalla polulla, kun olen eronnut kirkosta ja monikulttuurihuumaankin sortunut ottamalla aviopuolisokseni ei-syntyperäisen suomalaisen.

Bittis:

Eikö kirkko ole tärkeä kansaa yhdistävä tekijä - jos ei kaikille kovin uskonnollisesti niin kuitenkin kulttuurillisesti? Äänestä puolesta tai vastaan:

http://www.mielenosoitus.com

Varsinkin eroa harkitsevien kannattaa vilkaista...

...joka tosin kiertää suhteellisen pientä kehää mutta mitäpä siitä....

Voi niin ihana suvaitsevainen kristinusko...Voi HALOO, ap:n sanoma: vihatkaamme kaikki yhdessä muslimeja, me kristityt ei koskaan olla tehty mitään pahaa, siksi teidän kaikkien tulisi liittyä meihin. ei siksi, että uskoisitte meidän jumalaan, vaan koska teidän tulisi tykätä meistä eikä muslimeistä.



Ja niin kristinuskon kuin islaminkin nimissä tapetaan ihmisiä joka ikinen päivä, se on hei ap sun jumala joka siunaa USA:n toimintaa kiduttaa ja tappaa satoja tuhansia joka ikinen päivä. God bless America ja kaikkia teitä kuten ap, jotka rakastatte vihata kaikkia muita. Tässä sen huomaa mihin teidän usko perustuu. Onneksi on olemassa ihan oikeasti fiksuja kristittyjä ja muslimeja jotka eivät lietsoa vihaa ja sotaa -kaikkea hyvää ja kunnioitusta teille!



Ja siis häh? Mä en käsitä miten ap on edes kyennyt jotenkin vielä liittämään Vapaa Ajattelijat tähän hommaan. Ehkä oma viha muita kohtaan tekee sokeaksi, eikä ap voi käsittää että jotkut ihmiset ei ihan oikeasti perusta koko elämänkatsomustaan toisten vihaamiselle.



HUHHU, että osaa olla olemassa käsittämättömiä ihmisiä.

Kaikki kristityt eivät kuitenkaan kuulu luterilaiseen kirkkoon. Itse erosin luterilaisesta kirkosta ensimmäisen kerran teini-ikäisenä, koska olin alkanut käydä Vapaakirkossa ja liityin siihen heti, kun vain sain luvan.



Liityin itse luterilaiseen kirkkoon takaisin 23 vuotiaana, koska Helsingissä en enää sopeutunut Vapaakirkkoon ja pitkien välimatkojen takia luterilainen kirkko oli lähinnä. Tämän lisäksi eräs ystäväni oli usein sanonut, että minulla ei ole oikeutta arvostella luterilaista kirkkoa, koska en ollut luterilainen. Niinpä ajattelin, että voin vaikuttaa kirkon sisällä sen toimintaan. Näin ei kuitenkaan käynyt.



Uudelleen erosin kirkosta kesällä 2006. Olin siis kuulunut siihen kirkkoon tuossa vaiheessa 19 vuotta. Erosin, koska siellä ollaan suvaitsevaisia liberalismia kohtaan, mutta ei suvaita niitä pastoreita, jotka ovat etsivät oppejaan Raamatusta. Kirkon sisällä on paljon yksittäisiä ihmisiä, uskonnon opettajia ja pappeja, jotka uskovat Jumalaan, mutta kirkon julkisuudessa antama kuva näyttää siltä, että kirkon päättäjät itse eivät välttämättä usko Jumalaan tai eivät ainakaan halua kertoa uskostaan. (Vrt. ortodokseja, joilla uskosta Jumalaan puhutaan avoimesti - ainakin kaikissa haastatteluissa, mitä olen nähnyt)



Vaikka olenkin eronnut kirkosta, niin kaikki lapseni kuitenkin saavat luterilaisen kirkon opetusta uskonnossa, koska koen, että uskonnonopetus on tärkeää lapselle. Itse olen kristitty, mutta käyn hyvin vähän missään seurakunnassa.



En ymmärrä ihmistä, joka kuuluu luterilaiseen kirkkoon tavan vuoksi. Kenenkään ei ole siihen pakko kuulua, jos ei usko Jumalaan sellaisena kuin Raamattu Jumalasta opettaa.



Mielestäni on fanatismia sekin, jos tehdään kampanjoita kirkosta eroamisen puolesta. Tällaiset ihmiset, jotka kampanjoivat sen puolesta, että ihminen eroaisi kirkosta, on omassa " uskossaan" suvaitsematon kristinuskosa kohtaan.

Tuskinpa vapaa-ajattelijoiden takana mitään kommunistista salaliittoa on. Enemmänkin epäilisin, että tässä on kyse valtion ja kirkon suhteesta tai pikemminkin niin, että valtiolla ja kirkolla ei olisi suhdetta. Onhan se tosiaan aika kummallista, että yritysten pitää maksaa veroa kirkolle, sillä luulisi, ettei yrityksillä juridisina henkilöinä ole erityista elämänkatsomusta, eikä tasa-arvon nimissä niillä sellaista pidä ollakaan.



Tämä selittäisi sen, miksi vapaa-ajattelijat kehottavat eroamaan kirkosta (eli luterilaisesta kirkosta) eikä kohdista " kampanjaansa" esimerkiksi islamiin tai mormoneihin. Jos joku edellämainituista nauttisi samanlaisesta erityisasemasta kuin luterilainen kirkko, eiköhän nekin olisi kampanjassa mainittu.



Foliohatut voi siis ihan turvallisesti riisua.

Kirkosta eroaminenhan ei estä ihmistä uskomasta. Kirkko on instituutio, ei elämänkatsomus.