Oletko koskaan synnyttänyt YKSIN?
siis ilman miestä äitiä kaveria tukihenkilöä?
Mä olen menossa yksin koska meillä ongelmia saada esikoinen mihinkään siksi aikaa. Mies oli kyllä ensimmäisen kerran mukana.
Ei minua haittaa, koska musta tärkeämpää että esikoinen ei tunen oloaan turvattomaksi, on reppana muutenkin jo ihan sekaisin vauvan tulosta kun ei ymmärrä kunnolla.
Mutta kieltämättä alkanut vähän jännittämään..
Onko muita jotka synnyttäneet yksin? ( tai noh onhan siellä sairaala täynnä ihmisiä..)
Kommentit (24)
Olin yksin raskausajan ja synnytin myös yksin. Hyvä ystävä lupautui mukaan jos haluan mutta päädyin kuitenkin synnyttämään yksin, en kaivannut ketään vaan olin ' siinä synnyttäjän tilassa' . Kätilöt suhtautuivat ihan normaalisti vaikka olinkin yksin. Ainut ero ehkä oli ettei mua passitettu kotiin koska olin sairaalassa hieman liian aikaisin (kun en uskaltanut enää jäädä yksin kotiin..)
happikaapissa eri huoneessa, koska itse jouduin nukutukseen suoraan synnytyssalista. Isä oli vauvan kanssa hänen ensituntinsa, itse näin vauvan ensimmäistä kertaa livenä vasta kymmenen tuntia myöhemmin.
seurana vain kipu ja ilokaasu sekä välillä vointia kyselemässä käynyt kätilö ;) Hyvin meni enkä kaivannut seuraa yhtään!
No tosin kohdunsuu oli auki jo 10 cm kun sairaalaan pääsin ja niinpäs minut juoksutettiin heti kovalla kiireellä synnytyssaliin ja 2 min päästä oli lapsi kainalossa:) En siis ehtinyt olla sekuntiakaan yksin tuon sairaalaan tulon jälkeen, mutta toki synnytyksen jälkeen sain juoda teeni yksin (vauva tietysti vieressä omassa sängyssään) ja silloin olisi kyllä ollut kiva jos olisi ollut juttukaveri! Muuten en ehtinyt miestä synnytykseen edes kaivata:D
synnytin yksin 21-vuotiaana, kätilö tuli loppuvaiheessa paikalle lohduttamaan kun pekäsin ja itketti niin paljon.
Olimme laitoksella 02.00 ja vauva sylissä 03.43. Mies poistui huonon olon takia huoneesta ja takaisin tullessa näkikin jo poikansa. (8min mies oli poissa).
Eipähän tarvinnut kenenkään häntä elvyttää :)
Ensimmäisessä oli mukana koko ajan ja se kestikin noin 7 tuntia
Mies ei siis ehtinyt mukaan, muttei se haitannut.
joten käytännössä tuntui että olin yksin. Asiat tapahtuivat nopeasti ja kätilö oli isona apuna ja mies itse asiassa olisi ollut siinä tiellä. Suoraan synnytyksestä jouduin kuitenkin leikkuriin ja pääsin vasta 7 tunnin päästä osastolle. Mies oli vauvan kanssa sillä välillä ja sitten joutui lähtemään kotiin ja jättämään vauvan hoitajille. Onneksi kuitenkin oli sen päivän vauvan kanssa.
ekassa oli yh jo raskausajasta asti, enkä edes ajatellut että joku voisi tulla mun mukaan, kätilö oli mun kanssa ihan koko ajan. ei ollut montaakaan synnyttäjää sillon. molemmat otettiin tirsat ja sit synnytettiin, 12 h hommassa kesti. ihan hyvä kokemus jäi.
kolmannen myös synnytin yksin, eipä keretty viedä muita lapsia hoitoon. Synnytys oli suht nopea ja epiduraalin voimin vaan loikoilin ja kuuntelin toisten synnytyksiä. taisinpa nukkuakkin siinä, kätilö oli aivan loistava. 6 h siinä meni.
eikä ollut mitenkään kamalaa. Kätilö tosiaan ollut suht paljon paikalla ja heti kellon kilahtaessa tuli pian paikalle. Mies ollut siis isompien kanssa kotona, kun ei ole ollut lastenvahtia.
sillä meillä ei ole lapsenvahtia vanhemmille lapsille ja ventovieraalle en halua jättää.
Ei kyllä ole tullut edes mieleen että kätilöt oudoksuisivat.
synnytyksessä oli mukana kokoajan tosi kiva kätilöopiskelija ja sanoinkin, että saliin en halua jäädä yksin.
Tai kahta en synnyttänyt, kun tehtiin sektio, mutta siis miestä tai tukihenkilöä ei ollut mukana yhdessäkään. Ja mitäpä se mies siellä tekisikään. Enemmän häntä tarvitaan kotona isompien lasten kanssa. Apua saa kätilöltä ja opiskelijoilta, kun sitä tarvitaan.
Kätilöt olivat mukavia ja en tuntenut oloani missään vaiheessa epävarmaksi tai yksinäiseksi. Mies oli esikoisen kanssa kotona, koska ei yöaikaan haluttu häntä mihinkään viedä.
Et siis ole luuseri vaikka yksin synnyttäisitkin :) Onhan ne lapset ennenkin syntyneet ilman isien apuja :)
Ensimmäisen kärvistelin melkein loppuun saakka yksin ja vasta synnytyshuoneeseen mennessä soitin miehen paikalle. Toisen kanssa olin jo käynnistyksessä ja se lähti etenemään salamavauhtia. Mies ehti paikalle reilu viisi minuuttia ennen. Nyt lapset ovat pieniä ja olemme muuttaneet uudelle paikkakunnalle. Jotenkin en edes " tarvitse" miestä synnytykseen mukaan. En osaa hakea tukea. Keskityn vain itse hommaan niin, etten juuri kuule tai näe. Minuun ei myöskään saa koskea. Kestän silloin kivun paremmin. Soitan miehelle tietenkin heti, kun vauva on maailmassa ja saavat isosisko ja isoveli tulla heti käymään. Näin on paljon helpompaa kuin alkaa säätämään sukulaisten kanssa lastenvahtivuoroja. Olisi kivaa, jos mies olisi synnytyksessä, mutta käy näinkin ja on ainakin käytännöllisempää.
sai olla omassa rauhassa ja jutella niitä näiä kätilön kanssa välittämätä miehestä.
En silti tuntenut olevani yksin. Väkeä oli ympärillä kuin pipoa...
Toiseen otin sitten pikkusiskon mukaan.