Kauheaa miten terveellisesti ihmisten kodeissa syödään ja silti muka lihavia lapsia

Perimä vaikuttaa todella paljon. Joidenkin ihmisten moottorit vaatii enemmän energiaa kuin toisten jotta siitä jäisi elimistön käyttöön sama määrä. Toinen taas porskutttaa kauemmin samalla puurokupillisella.



Minun lapset ei ole koskaan olleet laihoja, vaan on menty nollakäyrällä tai himpun verran yli. Vaikka ollaan vedetty tuttavapiirin tiukinta linjaa karkkien suhteen, vaikka makeita jugurtteja, sipsejä tai limsoja ei meillä näe kuin kerran vuodessa jne, lapset on pitkiä ja vankkarakenteisia.Se joka on mennyt himpun verran yli painokäyrän nollalinjan on se joka syö terveellisemmin. (eilen nautiskeli pöydässä puoli rasiaa hapankaalia isänsä kauhuksi).

Meillä sanoisin että ne kaksi -15käyrällä menevää lasta ovat varsin kovia liikkumaan ja eivät todellakaan rauhallisimmasta päästä. Se 0-käyräläinen on sitten selkeästi rauhallisempi ja rakastaa askartelua. Vanhin (ja aina laiha -leiman saanut) saattaa valittaa väsymystä ja lähtee rentoutumaan ulos potkimaan palloa... Eli tuntuu että meidän lapset liikkuvat ihan älyttömiä. Poika jo ekalla luokalla parhaimmillaan pelasi jääkiekkoa kentällä 3h putkeen- tähän me aikuiset emme pysty. Meillä ulkoillaan todella paljon, me aikuiset myös ihan kohtalaisia määriä (perheen yhteiset harrastukset on uimahallikäynnit, luistelu, lumilautailu yms.). Eli se mitä joku mainitsi tuosta lasten liikkumisen vähenemisestä ja lasten leikkien siirtymisestä ulkoa sisälle pelikonsolien ääreen varmasti vaikuttaa.



Sitten kummastuttaa kun moni paasaa kuinka lapsena syötiin terveellisesti ja nykyään syödään rasvaa ja suolaa. En tiedä milloin moni lapsuutensa eli, ehkä jo 90-luvulla oli erilaista, mutta minun lapsuuteni osui 70-lukuun. Kyllä silloin oli kaikki kastikkeet voihin tehty ja mausteena käytettiin lähinnä suolaa. Läskisoosia syötiin antaumuksella. Maito oli sitä rasvaista versiota. Kasviksia oli linjalla kurkku ja tomaatti, meidän perheessä käytettiin jopa paprikaakin. Ruoan koostumus oli sitä agraarikauden jäljiltä raskaan ruumiillisen pelto- ja metsätyön tekijöiden ruokaa.



Joskus mietityttää paljonko ruokailuongelmista lapsille tulee siitä että ruokaan ladataan niin paljon tunteita. Joko joku on kiellettyä tai sitten opitaan että kun syödään jotain, niin saadaan jotain herkkua palkinnoksi. Välillä tuntuu että lapsia melkein " kiristetään" syöpäs tämä, niin saat tätä " hyvää" päälle. Tai mites sitten on suomalainen vanha tapa syödä lautanen tyhjäks, oli näläntunne ohi tai ei.



Sitten paino-ongelmien kanssa painiskelevien lasten osalta tulee mieleen ettei aina ole kyse pelkästä ruoasta. Meillä on kummilapsien perheissä painokontrolleissa käyviä tukevia/ylipainoisia lapsia. Molemmat näistä ovat astmaattisia ja vanhempi ainakin tuntuu välttävän rasittavaa liikuntaa. Molemmissa perheissä vanhemmat kiinnittävät huomiota lasten syömiseen ja pääasiallisesti lapset syövät terveellisesti. Toisessa perheessä vain lapsi syö todella paljon (ja mietityttää paljonko keskosena syntyneen painon nousun osalta oli ohje syöttää tietty määrä vauvalle että paino nousi- tästä hänen äitinsä myöhemmin sanoi että oli kamalaa ja itse mietin miten kylläisyyden tunne pääsi kehittymään). Toisessa perheessä sitten lapsi kyllä söi välipalaksi usein suklaavanukkaita ja herkkuja pöydässä meni paljon, ennen kuin äitinsä kielsi. Näiden lasten osalta uskon että vanhemmat ehdottomasti sanoisivat että lapset syövät terveellisesti ja herkut on hyvin harvoin rajoitettu, että paino ei johdu syömisestä. Samoissa perheissä on myös normaalipainoisia lapsia, mutta näiden syömismäärätkin kyllä ovat pienempiä. Ja nämä hoikemmat myös tuntuvat liikkuvan enemmän.

Luokittelen meidän lapset kanssa koviksi liikkumaan, ja se että ulos mennään kahdesti päivässä kunnolla satoi tai paistoi on mulle olllut yksi rakkaimpia vouhotuksen kohteita ja parhaiten omaan käytäntöön jalkautuneita periaatteita. Sekä livenä että netissä.



Eli pointsini on se, että ei terveellisen ruoan & liikunnan yhdistelmä välttämättä kaikkia tee kauhean laihoiksi, vaan siinä se perimä astuu kuvaan mukaan.

...nimittäin noista painokäyristä: Niissä jää täysin huomioimatta lapsen ruumiinrakenne!!! Raskaat luut ja isokokoisen lihaksiston omaava (perimältään raskasrakenteinen) lapsi voi mielestäni kulkea 0- ja jopa +-käyrällä ja painaa huomattavasti enemmän kuin samanpituinen hentoluinen ja pienet lihakset omistava kaverinsa ja kuitenkin tyyppien rasvaprosentti on samaa luokkaa. joten painokäyrä sinällään ei kerro vielä koko totuutta. silmä kertoo enemmän!



Omat kersani, ne pullamössöllä ruokitut, ovat luustoltaan meidän vanhempien tapaan hentoja ja lihaksistakaan ei sitä painoa ihan kauheasti kerry. Pienempi on selvästi vankempaa tekoa kuin esikoinen (huomaa esim.pohkeista, ja ranteista, joissa harvemmin on läskiä), mutta silti hennohko, joten hänellä kyllä on sitä läskiä, vaikka painokäyrä näyttää nollaa. Ei hän siis lihava ole, mutta vähän vatsakas ja näyttää pikkuisen vauvamaisen pyöreältä.



Omasta itsestäni voisin sanoa, että jos painokäyrää katsoo, olen normaalipainon alarajalla (en enää nyt), mutta en näytä hoikalta. Rasvaprosenttinikin on komeat 27, mikä varmaan sitten paljastaa tämän karmean ruokavalion.



Sen verran tämä ketju on saanut ajattelemaan, että tänään ei ole herkuteltu vaikka kaapit edelleen pursuavat joulusuklaita. Aamu toki alkoi muroilla, mutta päivällä oli tarjolla kiisselijälkiruokaa ja makaronilaatikkoa. välipalana täysjyväsämpyläää kurkulla ja päivän aikana monta hedelmävälipalaa. hyvin upposivat. protestia tuli ainoastaan siitä että iskä söi jätskiä. läpi ei mennyt selitys, että se on pilaantunut jääkaapissa eikä sovi enää lasten vatsalle:-))



Joo mutta siis pointtini oli, että painokäyrien sijaan tarkemman tiedon lapsen lihavuudesta saisi rasvaprosentin mittauksella, mittanauhalla ja silmillä...



ap