Kauheaa miten terveellisesti ihmisten kodeissa syödään ja silti muka lihavia lapsia
Meillä vedetään pitsaa ja hampparia naamaan ainakin 2-3 krt vko, karkkia on syöty joulunaikaan joka päivä samoin kolaa. mä olen aika löysäotteinen kasvattaja, myönnän ja tykkään herkuista. arkena syödään pääosin normaalia ruokaa, mutta heti jos tulee vieraita, kaivetaan herkut pöytään. lapseni ovat toinen hyvin hoikka ja toinen normaalipainoinen, tuntuu, vaikka söisivät mitä... löytyykö muita löysäilijöitä?
Pluris
Kommentit (24)
jatkan vielä tuosta käyräasiasta. Noinhan se juuri menee, ihmiset kulkevat jo pienestä pitäen eri käyrillä eri ominaisuuksiensa suhteen! Kumpa th-henkilökuntakin tämän ymmärtäisi. Viittaan vaan aiempaan ketjuun, jossa lähellä normaalipainoisen oloisia lapsia oli moitittu lihavuudesta, vaikka todennäköisesti kyse on vaan yksilöllisestä rakenteen vaihtelusta. Vai oliko th reagoinut ko. lapsen käyrän muutokseen, en nyt ihan muista...
Ja en todellakaan ole ajamassa asiaa, että neuvoloihin olisi saatava rasvaprosentin mittaukset:-)
hauskaa miten muuten tuo lihavuus nähdään niin kovin kielteisenä ominaisuutena. Onneksi omat lapseni eivät vielä sitä arvota niin. Pienempi juuri sanoi: " äiti pulleta mua et must tulee tosi lihava" ...hän nimittäin on nähnyt tv:stä sumopainia ja haaveilee tästä urasta Japanissa. Oikeasti tuntuu kunnioittavan noita möhkälemäisiä tankkeja. Noo, kyllä kova maailma tulee karsimaan tällaiset " väärät" ihanteet viimeistään kouluiässä. Onneksi poikalapsilla voi olla vähän helpompaa. Jo 6-vuotiaiden tyttöjen suusta kuulee " en voi ottaa keksiä kun mulla on niin iso maha" ...tämä viestii syömishäiriöiden yhä varhemmasta alkamisiästä ja useinhan hoikkuutta tavoittelevan syömishäiriöisen tauti muuttaa muotoaan - lopulta päätyy tuskalliseen jojoiluun painon kanssa josta on terveellisyys kaukana.
Painoasiat ovat mahdottomia ratkaista: ylipaino on terveysriski mutta sitä on häiriintynyt syöminenkin (vaikka sillä saavutettaisiin normaalipaino)...
pl
Plurabelle, kirjoitit siitä kuinka lihavuus nähdään kielteisenä ominaisuutena ja kuinka sekin on parempi kuin syömishäiriöt. Minusta ne eivät kuulu samaan keskusteluun. Kaipa se kuitenkin olisi ideaali että pyrittäisiin ns. terveeseen normaalipainoon.
Minuakin tekee pahaa kuunnella pikkutyttöjen painokeskusteluja. Samaan aikaan kuitenkin lastenvaatteisiin on tuotu d-mallistoja lihaville lapsille. Ei terve suuntaus sekään.
Itse olen kiitollinen siitä, että sain kotoa evääksi käsityksen siitä, millainen on terveellinen ja normaali ruokavalio, jota olen jatkanut aikuisenakin, toki herkuttelun aina sallien. Totta sekin että 70-80-luvuilla syötiin vaikka mitä, mutta kyllä sekin ruoka pääosin täyttää ns. ruokaympyrän nykyisetkin kriteerit. Määrä vaan voi olla eri, kun ei enää tehdä raskasta työtä.
Kotoa sain oppia siitä, että herkutella voi ja se on ihan sallittua, mutta jokapäiväistä se ei ole. Tällä siis viittaan siihen keskusteluun, jota käytiin että jos herkut ovat jotenkin lapsena rajoitettuja, niin sitten seuraa ahmimista aikuisena. Minusta ihan puppua, ei kannata yleistää.
Jospa mietittäisiin että kultainen keskitie ja kohtuus kaikessa olisi se oikea ajatus. Niin painossa kuin herkkujen määrässäkin.
Itsekin nimittäin kuulun niihin, jotka 70-luvulla saivat hyvää ja terveellistä ruokaa kotonaan ja vain vähän herkkuja. Äiti oli todella tarkka tässä! Keksejä meillä ei ollut. Pullaa saimme joskus viikonloppuna. Sipsejä maistin ekan kerran joskus 80-luvun lopussa.
No kun muutin kotoa niin mässäilin kyllä jonkun verran mutta kyllä ne äidin hyvät ruokailutottumukset olivat niin iskostuneet selkärankaan että niitä noudatan kyllä vieläkin, tosin soveltaen. Äitini ei ehkä kuitenkaan käyttänyt riittävästi kasviksia ja hedelmiä, niitä itse syömme paljon. Mutta pääperiaatteet olivat oikeat: paljon hyvää terveellistä kotiruokaa, eikä makeita välipaloja.
toivottavasti syötte terveellisesti, ja pitsa on kotona tehtyä eikä mitään rasvaleiviskää.
Tottahan lapset kuluttavat paljon eikä kiloja kerry. Saavatko he kaikki tarvitsemansa ravintoaineet jos syötte paljon pikaruokaa? Jaksavatko he leikkiä, kasvaa, kehittyä? Sulaako hampaat suuhun kiilteestä puhumattakaan? Saavatko aivot tarvitsemansa ravinnon?
Kaikki vanhemmat on mielettömän vastuullisessa tehtävässä. Saavatko lapset kasvaa täyteen potentiaaliinsa vai tukahdutetaanko heidät halpaan ihraan? Tottuvatko he mässäämään roskaa? Mihin se johtaa nyt ja myöhemmin?
Pitsa ja karkki ja kola on varmaan sillon tällöin ihan ok. Silloin tällöin.
Panostaisin kyllä lapsen ruokaan nyt varhaisvaiheessa -jo ihan ravintoaineiden saamisen vuoksi ja hyvien ruokailutottumusten muokkaamiseksi. Vaikka ongelmia ei nyt tuntuisi olevan painon suhteen niin takuuvarmasti niitä tulee myöhemmin. Kun pienenä tottuu syömään roskaa, niin sitä syö sitten vanhempanakin ja kulutus ei enää ole samaa luokkaa, ja paino nousee väistämättä.
Herkut ovat toki ok silloin tällöin esim. viikonloppuna. Kolaa en kyllä antaisi lapsille ollenkaan.
Kammottavaa katseltavaa nuo nykyajan läskit lapset ja teinit. Ihan amerikkameininki.
lihavia lapsia ja teinejä näkee nykyään paljon. Ja aikuisiän diabetesta - siis sitä ylipainoon liittyvää sokeritautia - on nykyään jo teineillä ja lapsillakin.
Jollei leikki-ikäisen olemuksessa huonot ruokatottumukset vielä näykään suoranaisena lihavuutena, niin haitat tulee kyllä myöhemmällä iällä esiin. Me vanhemmat emme voi tässä(kään) asiassa vastuutamme vältellä. Mutta kunnollisten ruokatottumusten ei tarvitse merkitä kaiken herkuttelun julistamista pannaan. Kyllä herkkuhetkilläkin on sijansa, kunhan tulee selväksi, että perusarkiruokaa ei hankita mäkkäreistä ja noutopizzerioista. Nykyään on tarjolla runsaasti erilaisia puolivalmisteita, pakasteita jne, joten tuskin kukaan voi väittää, että olisi liian työlästä laittaa ruokaa kotona.
Joka aterialla kannattaa olla salaattia tms kasviksia tarjolla, jotta muksut tottuvat syömään myös niitä raskaampien ruoka-aineiden ohella - se tekee hyvää myös painostaan kiinnostuneille aikuisille. Kovin tärkeää on minusta sekin, että perhe syö yhdessä edes yhden aterian päivässä. Ja se syödään rauhassa oman ruokapöydän ääressä eikä missään hampurilaispikamässylässä.
Joo on uusi vuosi mennyt seuraavalla menyyllä: aamupalaksi tony tiikerin sokerihuurretut murot + kevyt maito, omenamehua. välipala mandariinit ja omput. lounas kanaa, riisiä ja kastiketta. välipala: suklaata ja enkkulakua. iltapala: hodarit ja jaffaa. yöpala (odottaa uunissa): valkosipuliperunat ja lihapullat pekonilla.
Eli ei hyvältä haise. ne ovat oikeassa, jotka kauhistelevat näiden menyiden terveysarvoja. omaatuntoani hiukan lauhduttaa se, että arkena lapset syövät päiväkodissa ja iltaisin aina hedelmää + ruisleipää. nuo viikonloput ja muut pyhät menevät vaan herkutteluksi.
Mutta sitä ihmettelen, että todella paljo oli aiemmasssa ketjussa paljon omiani paksumpia lapsia, joiden perheessä herkkuja syödään murto-osa siitä mitä meillä. miksi nämä lapset sitten ovat +-käyräläisiä? oma herkkusuuni on ihan ripakinttu, pelkkää luuta ja nahkaa, nyt myös enemmän lihasta kun ikää tulee. tosi sporttisen näköinen tyyppi. liikku paljon ja ketterästi. hyvin aktiivinen lapsi.
Ja edelleen ihmettelen että olenko ainoa laatuani, ei kaikissa perheissä voida syödä noin terveellisesti??? kyllä tässä täytyy sitten ryhdistäytyä.
plurre
Kerrompa oman tarinani jos jaksat kuunnella!
Olen lihavan perheen lapsi ja aloin itse lihoa kuusivuotiaana, sitä ennen olin laiha rimpula. Perheessämme syötiin normaalia ruokaa ja herkkuja harvoin. Lauantaisin saunamakkara (400g) jaettiin viiden hengen kesken ja karkkipussi kolmen lapsen kesken. Saunassa sai lasillisen limua. Se oli meidän perheen herkkupäivä. Kun aloin lihoa, tiukennettiin minun ja samalla perheeni ruokavaliota neuvolasta käsin, vaihdettiin rasvattomaan maitoon ja maustamattomiin jugurtteihin, ei kaakaota tms. muuten ruokavalion katsottiin olevan kohdallaan, niinkuin se olikin. Tästä huolimatta perheeni oli ja pysyi pulskassa kunnossa.
Naapurissani asui ikäiseni tyttö, oikea elämänlanka. Siellä syötiin miten sattuu ja tyttö sai hyvin vapaasti viikkorahaa. Me leikimme yhdessä kaiket päivät ja kävimme uimahallilla ym. Hän kävi usein rahoillaan ostamassa jäätelöä lähikaupasta ja kun minulla ei ollut moisia rahoja hän joskus osti minullekin tuutin. Söin sen salaa ettei äiti näkisi että olin repsahtanut kiellettyyn herkkuun. Uimassa käydessämme sain ostaa pullon Ananas Jaffaa joka oli silloin ainoa makeutusaineella makeutettu limsa. Kaverini söi jäätelöä ja hallin kahviossa paistettuja munkkeja ja hänestä äitini oli varmaan oikea tyranni ;) Minä olin ja pysyin kaikkien painokäyrien yläpuolella ja hän oli laiha kuin mikä.
Sittemmin kasvoin lihavaksi nuoreksi ja aikuiseksi ja kun muutin mieheni kanssa omaan kotiin olin jo niin kyllästynyt ainaiseen syömisen kyttäämiseen että aloin syödä " normaalisti" kuten mieheni perheessä oli tapana. Eli saunamakkara syötiinkin puoliksi (heillä kun se jaettiin kolmeen osaan) ja ostettiin jäätelöä ja karkkia ja muita herkkuruokia. Arvaat varmaan että lihoin kuin pullataikina! Entäs mieheni; pari kiloa tuli mutta ne karisivat kun tajusin että satanen oli mennyt rikki aikoja sitten ja palasin ruotuun.
Nyt edessäni on haasteellinen tehtävä kun kasvatan tytärtäni ja taistelen ylipainoni ja toisaalta oman ikuisen makean- ja herkunhimoni kanssa. Että saisin hänelle opetettua terveelliset ruokailutottumukset niin että hän osaisi säilyttää ne läpi elämänsä ja toisaalta luoda hänelle terveellisen suhteen ruokaan, ettei mistään kielletystä tulisi loppuelämäksi liiallista houkutusta. Olen rehellisesti sanottuna varsin kateellinen sinulle kun voit syödä kertomallasi tavalla (voisimpa minäkin!)! Toivottavasti siitä ei koidu teille harmeja. Toisaalta olen myös sitä mieltä että liiallinen kontrollointikin voi kostautua; ennemmin pieni pyöreys kuin totaalikielto. Ne jeesustelut joita tässäkin keskustelussa on ihan fiksun oloisilta ihmisiltä tullut ottavat välillä päähän aika kovasti; kohtuus kuitenkin kaikessa!
Mukavaa uutta vuotta kaikille!
ei tosiaan ole lihomisvaara. Lisäaineiden vaikutukset, hampaiden vauriot jne.
Monesti näissä lihavuuskeskusteluissa puhutaan myös vain ruuan laadusta eikä määrästä. Lihomistahan aiheuttaa ylimääräinen energia, jota ko. ihminen ei kuluta. Eli jos liikkuu kuin elohopea koko hereilläoloaikansa, saa syödä monesti melkein mitä tahansa lihomatta. Kulutus vain on niin kova. Terveellisellä perusruuallakin saa itsensä lihomaan, jos sitä syö liian suuria annoksia omaan kulutukseensa nähden. Ja onhan se varmaan selvää, että myös aineenvaihdunnan toiminnalla on jonkinlainen merkityksensä (vaikken itse olekaan juuri nähnyt ajatusta tukevia tutkimuksia). Voi olla, että ihmisellä, joka ei liho mistään, on esim. jonkunlaisia imeytymishäiriöitä joita ei sen kummemmin tule koskaan diagnosoitua, kun taas helposti lihovan elimistö voi käydä eri tavalla, varastoiden kaiken mahdollisen.
Itse lähden lasteni ruokinnassa siitä, että he saisivat mahdollisimman puhdasta ravintoa ilman E-aineita ja suolaa (siis _mahdollisimman_), mahdollisimman monipuolista ruokaa että ravintoaineet täyttyvät ja mahdollisimman paljon kasviksia. Eikä makeaakaan yllin kyllin.
Voihan sitä juottaa limsaa ja syöttää makkaraa lapsille päivittäin - ja syöttää sokerimuroja, mutta ne olisi kyllä ihan yksinkertaista korvata jollain terveellisemmällä, kuitenkin yhtä maukkaalla vaihtoehdolla. Muistaen, että laihana pysyminen ei kerro koko totuutta siitä, että ruokavalio on ok.
meilläkin syödään paljon kaikkia herkkuja. Lapset eivät saa syödä mitään sokerisia mutta kaikkea rasvaista saa. Vanhemmat taas syövät päivittäin leivonnaisia,keksejä ja karkkia senkin edestä (lapsena emme ole koskaan syöneet karkkia koskaan emme ole tykänneet).
Tässä perheessä vanhemmat ja lapset ovat todella hoikkia. Lapset miinuskäyrillä roimasti, vaikka aina tarjotaan ruokaa niin paljon kuin jaksavat syödä. Mutta jos ei enempi kelpaa niin ei. Mutta se on varmaan vaan geeneissä. Näin on vanhemmatkin olleet lapsesta saakka " liian" laihoja neuvolan mielestä. Syömme myös vastapainoksi terveellistä ruokaa sekä purkista vitamiineja. Puutostauteja ja flunssia ei oo tullut. Pidämme myös kasviksista todella paljon. Mutta pitsaa, lihapiirakkaa, hampurilaisia, lenkkimakkaraa, ranskalaisia yms menee ainakin pari krt/viikko. Ja lasten nukkumaan menon jälkeen sipsipussit ja popkornit ja karkkipussit ja limsat on lähes jokapäiväistä. Näitä emme anna lapsille, kun ne ei ole oikeaa ruokaa.
Kun kuuntelen tuttujen ylipainoisten laihdutusyrityksistä, en kehtaa tunnustaa ääneen kuinka paljon ja epäterveellisesti syön ja silti en liho. Arvelisin että se on geeneistä kiinni.
Samoin kuin määristä. En koskaan pystyisi syömään kokonaista karkkipussia illassa kun alkaa öklöttää. Pienen karkkimäärän jälkeen pitää saada suolaista ja sitten taas maistuu makea lisää. Se on sellainen kierre. Suolaista pystyn syömään enemmän. Syön karkkeja pikkumääriä joka päivä ja pitkin päivää. Hampaat kärsii tällaisesta, tiedän. Mutta vielä on ihan ok kunnossa ja onhan niitä tekareita useimmalla vanhuksella joka tapauksessa.
Meillä syödään normaalia ruokaa, mutta varsin usein välipalana sitä kaupan hampurilaista tai hoddogia (kunhan ne kunnot ruoat on syöty).
Niitä herkkuja meillä usein kaivetaan vieraiden tai saunailtojen iloksi. Synttäriaikana syödään helposti niitä herkkuja kolmena-neljänä päivänä putkeen+ kaikki joulut, uudet vuodet, vaput yms. juhlat. Aina kun on vieraita on tarjolla keksejä yms. Tuloksena että lapsemme syövät vain lähinnä kukin yhtä ainoa lajia sipsiä (vääränmakuiset eivät mene alas) ja jokainen ehkä 1-2lajia keksiä (jos viitsivät). Kakkuihin eivät pahemmin koske, eivätkä piirakoihin yms. Suklaakin uppoaa tarkasti vain tietynlaisena.
Ehkä meillä siksi voikin aika vapaasti niitä herkkuja tarjoilla, koska lapset eivät ahmi niitä jos yleensä koskevatkaan niihin. Joskus vieraiden lapsia katsoessa voin kauhistua kuinka paljon ne lapset söisivätkään herkkuja jos saisivat (tosin näissäkin on vain muutama sellainen).
Eli meillä ei tarvitse herkkujen perään valvoa. Ehkä lapsista vain keskimmäinen on enemmän herkkujen perään ja ruokaa syö liian hintsusti. Kaksi muuta tykkäävät kunnon ruoasta ja ovat todella nirsoja herkkujen suhteen: Tosin suolaista syövät mielellään, makeaa eivät. Eli meilläkin on hieman lapsikohtaisia eroja.
Makeat kesällä lähes jokapäiväiset jäätelöt ja aikanaan keksit välipala-aikaan (nykyään eivät uppoa enää) otin ruokavalioon kun tajusin kuinka " yliterveellisesti" meillä lapsia syötettiin. Silloin neuvolassa valitettiin painokäyristä ja passitettiin lääkärin tarkastuksiin (lapset kulkivat tuolla -15-20käyrillä). Meidän hoikat ja pienikokoiset lapset siis söivät säännöllisesti ja terveellisesti ja terveydenhoitohenkilökunta ja muiden lasten vanhemmat ihmettelivät meidän lasten kokoa. Ne ihmettelevien vanhempien lapset olivat sitten aina niitä pidempiä ja ei niin laihoja ja ruokatavat olivat enemmän herkkuja ja pidemmät ruokavälit. Tämän jälkeen huomasin että " epäterveellisemmin" voi elää ja painokäyrät lähtivätkin nousuun (enää tuolla 0-15välillä) ja esikoisen rauta-arvotkin nousivat.
Kiitos nummuli edellä olleesta hyvästä näkökulmasta. On tosiaan hyvin yksilöllistä ja osin perinnöllistäkin, miten paino keneenkin tarttuu. Usein selviönä ajatellaan, että ylipainoiset (niin lapset kuin aikuisetkin) mättävät päivittäin ja kaksin käsin roskaruokaa ja makeaa suuhunsa ja toisaalta hoikat syövät ilman muuta kevyesti, kasvispitoisesti ja terveellisesti.
Itse olen myös sarjaa lapsesta asti ylipainoinen ja sitä myötä lihavaksi teiniksi ja aikuiseksi. Meillä on lapsuudenkodissa mielestäni syöty aina terveellisesti, monipuolisesti, kasvispitoisesti ja enimmäkseen kotiruokaa. Edes karkkipäivää ei ollut vaan makeisia sai joskus juhlapäivinä, tuliaisina tai esim. leireille. Huvittavinta on, että samojen vanhempien samalla ruualla kasvattamissa lapsissa on luonnostaan hoikka mallintöitäkin tehnyt siskoni, normaalipainoinen/hoikka veljeni ja sitten minä, kookas pullero. Vanhemmistani isä, jota muistutan ulkoisesti, on ylipainoinen ja diabeetikko. Hoikan siskoni oloinen äitini on normaalipainoinen.
1-vuotias tyttäreni taas on isänsä tavoin hoikkaa sorttia. Painokäyrä huitelee -15% tienoilla pituuteen nähden (1v mitat 75cm/8,5kg). Hyvä toisaalta näin. Muussa tapauksessa ajatuskulku menisi varmaan helposti tyyliin " lihava äiti syöttää lapsensakin punkeroksi..." Mielestäni tyttö syö kuitenkin hyvin, enkä tieten tahtoen hänen syömisiään rajaa/ pyri pitämään hoikkana. Omaa ylipainoani on yritetty alakoulu- ja teini-iässä hoitaa tiukoilla rajoituksilla ja syömisen vartioinnilla huonoin seurauksin.
Itse ajattelen, että ruualla ja sen terveellisyydellä on muukin funktio kuin energian saanti ja siitä seuraava normaalipaino tai lihavuus. Ruuasta on lupa nauttia ja yksivuotiaani saa maistella kaikkea, mitä haluaa (myös herkkuja). Vanhempana minulla on kuitenkin vastuu lapsen ruokavalion kokonaisuudesta, monipuolisuudesta ja terveellisyydestä. Ei ne hoikat lapset/aikuiset välttämättä syö terveellisesti (kuten ap:n kirjoituksestakin käy ilmi (; ). Vähäenerginen ei aina myöskään tarkoita terveellistä.
Joku aikaisempi ihmetteli ketjussa esiintyvää jeesustelua, voisitko tarkentaa?
Heittäisin vastakysymyksen: miksi lasten (tai aikuistenkaan) pitää syödä lisäaineita, rasvaisia sipsejä, sokeria ja muita tyhjiä kaloreita? Ymmärrän herkuttelun juhlissa, mutta miksi sen pitäisi olla päivittäistä? Tai vielä kärjistäen, miksi sen päivittäisen mässäämisen pitäisi olla jotenkin hyväksytty asia?
Kun itse olin nuori (kauan kauan sitten...), lihavuus oli poikkeuksellista ja nyt nuorison keskuudessa normi. Kyllä se jostain kertoo eikä suuntaus todellakaan ole mitenkään toivottava.
Oma poikani on 2,5 v eikä ole vielä saanut karkkia. Pidän kiinni 3 vuoden iästä ja tunnen olevani todellinen kummajainen. Minusta hän ehtii kyllä ihan riittävästi syödä elämänsä aikana lisäaineita ja sokeria tällakin menetelmällä...
Kiitos kaikille kommentoijille! Omasta taustastani myös hiukan: olen aina ollut normaalipainoinen (en ali enkä yli), mutta syömiskäyttäytymiseni ei ole aina olut normaalia. Lapsuudessa meillä oli todella todella ihanteellinen ja terveellinen ruokavalio (ei koskaan rasvaista ruokaa, aina perunaa ja salaatteja joka aterialla, kaurapuuron joukkoon ei saanut laittaa sokeria, ei karkkia alta 5-vuotiaana jne..) ja se mielestäni sai aikaan sen, että kun muutin pois kotoa ja aloin olla omien syömisteni herra, kaikki ryöpsähti käsistä: elin pelkillä ranskanperunoilla ja pop corneilla (lapsena suuresti himoitsemiani kiellettyjä herkkuja) ja irtokarkeilla.
Eli tämä teille, jotka yritätte pienestä pitäen istuttaa lapsiinne terveellisiä ruokatottumuksia ja karkittomuutta (lisäaineettomuutta): juuri näistä rajoitetuista herkuista tulee lapsille pahimmassa tapauksessa vastustamaton houkute!!! Ainakin omalla äidilläni oli hyvä tarkoitus; opettaa lapset syömään terveellisesti ja välttää liikaa makeaa ja rasvaa. Kun näitä herkkuja sai liian harvoin, jäivät ne mieleen kiellettynä nautintona, mikä johti aikuisiän epäterveisiin ruokatottumuksiin.
Tämä siis näkökulmana ja omana kokemuksena. En ole vissiin kauhean lihavuuteen taipuvaa sorttia, kun olen edelleen normaalimitoissa.
Eli parasta olisi rentous syömisessä kuten opaskirjakin (Patric Borg) neuvoo, syödä 80 %:sesti terveellisesti. Myönnän että meidän perheessä ainakin näin juhlapyhien aikaan tämä luku on alta 50. Mutta arkena voidaan tähän 80 % päästä, etenkin kun lapset ovat pk:ssa. Te jotka kiellätte lapsiltanne herkuttelun ja nautiskelun saatatte tehdä karhunpalveluksen...ja älkää väittäkö., että salaatit ja pikkuporkkanat ovat juuri sitä parasta herkkua mitä lapsenna halajaa:-) Kyllä se vaan niin on, että ihminen on mieltynyt rasvaan ja sokeriin/suolaan...
Plurre
Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli hyvä artikkeli d-osassa lapsille suunnatusita jugurteista, ja niiden sisältämästä sokerista. On siinä ajattelemisen aihetta jos yksi pieni jugurttipurkki saattaa sisältää piilosokrua jopa 20 palaa!
Eli ainakin minä miellän jugurtin suht' ok välipalaksia tai aamiaiseksi, mutta ei se kyllä ihan niin itsestäänselvää ole jos valkkaa vaikka mansikkapurkin eikä rasvatonta&maustamatonta...
Meidän perheen syömiset on varmaan aika keskivertoa. Tai siis parannettavaa löytyy kyllä hurjasti, mutta onneksi hedelmät on meillä ihan " normaali" välipala. Omia haasteita asettaa miehen keliakia, onneksi nuorimmaiset allergiat (soijaa lukuunottamatta) on historiaa. Mutta kyllähän näin juhlapyhinä on helppo sortua huonompiin valintoihin. Onneksi arki on jo käsillä :-)
Ai niin, ei se pelkkä terveellinen syöminen, vaan myös LIIKKUMINEN!!!
" Eli tämä teille, jotka yritätte pienestä pitäen istuttaa lapsiinne terveellisiä ruokatottumuksia ja karkittomuutta (lisäaineettomuutta): juuri näistä rajoitetuista herkuista tulee lapsille pahimmassa tapauksessa vastustamaton houkute!!! Ainakin omalla äidilläni oli hyvä tarkoitus; opettaa lapset syömään terveellisesti ja välttää liikaa makeaa ja rasvaa. Kun näitä herkkuja sai liian harvoin, jäivät ne mieleen kiellettynä nautintona, mikä johti aikuisiän epäterveisiin ruokatottumuksiin.
Tämä siis näkökulmana ja omana kokemuksena. En ole vissiin kauhean lihavuuteen taipuvaa sorttia, kun olen edelleen normaalimitoissa."
Eli siis itsekin kuulun tahan ryhmaan jolla oli aika " tiukka" ruokavalio lapsena, ja joka sitten yliopistossa (Pohjois-Amerikassa) ryopsahti kasista. Luulisin etta ainakin minun luonteellani olisi ollut parempi oppia sita kohtuutta kaikessa jo lapsena.
Lapsena olin jopa halyyttavan laiha, nyt aikuisena normaalipainoinen (vaikka nyt lahes 40-veena alkaa mullakin olla hiukan vahennettavaa). Meilla lapset myos erittain laihoja, kuten isansakin (ja siis mina) lapsena, tosiaan varmasti on geneettista. Mutta tahan taytyy kylla lisata etta jos on esim. taipumusta valtimonkovettumatautiin (kuten esim. minun suvussani) niin rasvojen laadulla on myos merkitysta, ei vain painolla. Ja verenpaineongelmaisten (kuten minun) tulee katsoa myos suolan maaraa.
Meilla on sellainen linja etta rasva tai sokeri sinansa ei ole tabu, ja esim. lapset ovat saaneet suklaata varmaan ekan kerran alle 1-vuotiaana. Tasta on ollut se positiivinen seuraus etta lapset eivat ainakakaan viela (4 ja 2 vee) ahmi herkkuja (koska tietavat etta niita saa saannollisesti) ja tarjoavat mielellaan niita toisillekin, eivatka siis hamstraa itselleen.
Mutta meilla panostetaan luomuruokaan ja mahdollisemman lisa-aineettomaan ruokaan; syyna lahinna se etta se maistuu ennenkaikkea paremmalta. Eli siis mitaan kirkkaanvarisia, keinotekoisesti maustettuja karkkeja ei meidan lapsilla juuri nae, suklaata (varsinkin ihanaa, korkeatasoista ja HYVANMAKUISTA belgialaista tummaa suklaata) saavat varmaan n. kerran viikossa. Ruokaa meilla syodaan laidasta laitaan, paljon pastaa, mutta myos pizzaa, falafeleita, wrapseja, hampurilaisia... Teemme tosin suurimman osan naista itse ihan alkutekijoistaan eli voimme kontrolloida raaka-aineita. Kaytamme siis luomulihaa ja -kananmunia, paljon oliivi- ja rypsioljya (mutta myos oikeaa voita jos tarvis on, ei kuitenkaan leivan paalla), teemme itse pestokastikkeet, jopa usein itse pastan (pastakoneella), jne. Take outina ostamme (joskus) pizzaa ja joitain " etnisia" esim. thai ja marokkolaista. Naista ravintolaruuista huomaan ainakin ekaksi itse niiden voimakkaan suolaisuuden (olen siis lahes suolattomalla dietilla) enka voisikaan kuvitella syovani tai syottavani lapsilleni joka paiva tallaista einesta, ihan vaan jo tuon suolan takia; suolaisuuteenkin nimittain tottuu ja siita voi olla aikuisena vaikea oppia pois.
Eli itse kuulun koulukuntaan kohtuu kaikessa ruuan suhteen, en halua etta jostain ruuasta tulee se " kielletty hedelma" mutta toisaalta paivittainen einesten syominen voi olla haitallista pitkalla tahtaimeilla vaikka paino ei nousisikaan; sitapaitsi einekset eivat useinkaan maistu yhta hyvalta (ja ovat viela mokomat kalliimpia) kuin itse tehty.
Minulla on vasta reilun vuoden ikäinen lapsi enkä vielä osaa tarkalleen sanoa millaiseksi neidin ruokatottumukset tulevat.
Hieman kyllä paheksun sitä että lapsille annetaan karamelliä joka päivä, samoin jos ruokavalio on pelkkää makkaraa, hodaria, pizzaa eineksiä ja muita kaupan lihapullia.
Pienet lapset kuluttavat todella paljon eikä heissä ulkoisesti varmastikkaan näy jokapäiväinen herkuttelu. Sisäisesti se kyllä näkyy, millainen määrä tyydyttyneitä rasvoja suolaa ja niitä lisäaineita einesruoassa onkaan, saatikka sitten sokerin määrä sokerihuurretuissa muroissa, jopa Cheerious neljänviljan muroissa on 100 g, 21 grammaa sokeria........ siis ajatelkaa 1/4 lapsen aamumuroista on pelkkää sokeria., kuka antaa lapselleen lautasellisen puuroa ja siihen 10 palaa sokeria??? eipä taida kukaan antaa !
Sokerin ja hömpötysten syönti aiheuttaa nopean verensokerin nousun tälläinen laskee myös nopeasti lapsi on sokerihumalassa heti aamusta energiaa riittää ja aktiivisuus on huipussaan alle tunti syömisen jälkeen energia tasot laskevat lapsesta tulee nälkäinen ja kiukkuinen.
Ymmärrän kyllä että sokeria ja muuta hyvää pitää saada aina silloin tällöin, mutta eikö puuro ja marjat tai vaikka vähäsokerinen mehukeitto olisi parempi vaihtoehto, muroja voisi syödä vaikka viikonloppuna tai silloin tällöin.
Seuraan kauhulla nuorisoa joka käy koulussa ollessaan kaupassa ostetaan energiajuomaa, valmispizzaa ja karkkia.
Jopa töissä olevat nuoret ( 18-> ) syövät lounaaksi suklaapatuikoita ja energiajuomaa. Mikä hilvatun lounas se sellainen on ?????
En halua todellakaan ketään mollata tai arvostella, jokainen menee tyylillään eikä pieni touhukas lapsi helposti liho mutta jospa ajatellaan kuitenkin mitä tuollainen ruokavalio saa elimistössä aikaan, kalkkeutuneita verisuonia 10-vuotiaalla, riski diabetekseen, huomattavaan ylipainoon ja muihin terveysriskeihin jo nuoruudessa.
Jospa vaihtaisimme ne jokapäiväiset karamellit vaikka mandariineihin joita on nyt kaupoissa hyllyt väärällään ja maistuvat aivan taivaallisille.
Myönnän että olen ulkonäköpainoitteinen ihminen, pidän huolta omasta kehostani, liikun ja käyn salilla. en kuitenkaan arvostele ylipanoisia enkä tuputa omia arvojani vaikka syönkin välipalaksi rahkaa ja ananasta.
ps. meidän 1-vuotias tietää kyllä että jäätelö on hyvää ja että täytekakku maistuu taivaalliselle. Suklaa on jotain taivaaseen verrattavaa ja iskän pepsimaxi on ihanaa, mutta meidän tyttö syö silti aamulla puuroa, välipalaksi hedelmää lounaaksi ihan oikeaa ruokaa. Illallisella menee kanaa,lihaa,riisiä,perunaa.....tai äitin tekemää pizzaa.
Iltapalaksi maistuu vaikka äitin vispipuuro tai mustikkakiisseli.
Viikonloppuna tyttö maistaa popcornia tai sipsiä jopa makeinen maistuu, mutta annan kuitenkin mielummin omenaa tai uutta villitystä mandariinia muutaman palan. Myös kurkku on listalla yläpäässä sekä vesimeloni !
Näillä mennään meillä, kukin tyylillään !
Tosi mielenkiintoinen tää ketju. Meidän lapset on tosi hoikkia, poika on vähän reilu 3 v, tyttö vasta 11 kk. Karkkeja poikani on saanut vasta nyt jokunen aika sitten, eivätkä ne kelpaa. Suklaata syö, mutta annetaan aika harvoin. Jätskiä syömme joskus jälkkäriksi. Keksejä ja pipareita syö kyllä, mutta koitan pitää kontrollia. Yleensä meillä syödään kotiruokaa, mutta joskus esim. kaupan lihapullia, lihapiirakkaa ja valmispitsaakin. Kaupan lihapiirakka ei muuten ole kovin rasvainen, rasvaa on ainakin näissä meidän ostamissa vain 6 prosenttia. Mäkkärissä käymme ehkä kerran kahdessa, kolmessa kuukaudessa. Sieltä pojalle kelpaa vain ranskikset.
Meillä ei ole käytössä karkkipäivää, koska itse olen huomannut, että se johtaa usein siihen, että karkki saa ihan erikoisaseman. Karkkipäivänä useat lapset mättävät sitä sitten pussikaupalla, ja polttavat rahansa karkkiin, kun alkavat saada viikkorahaa. Me vanhemmat itse herkuttelemme joskus karkilla, mutta siis pari karkkia riittää, samoin vain pala suklaata jne. Mies pystyy syömään makeaa enemmän, itse oksentaisin, jos söisin esim. suklaalevyn tai karkkipussin kokonaan. Onko tämä malli sitten auttanut, mutta poikammekaan ei ole erityisen perso makealla. Monet ovat ihmetelleet, kun hän on kieltäytynyt vaikkapa kylässä tarjotusta suklaasta.
Tunnen myös esimerkkejä ihmisistä, joilta karkit ja sokeri oli täysin kiellettyjä lapsina ja jotka nyt isoina syövät sitä valtavia määriä. Ehkä kova rajoittaminenkaan ei ole ratkaisu.
Itse uskoisin, että lihomisen takana on kyllä enemmän liikkumisen tosi raju väheneminen. Muistan, kun nuorena ajettiin kavereille ja harrastuksiin pyörällä, leikittiin pihalla juoksuleikkejä tuntikausia, rakennettiin lumilinnoja, hypittiin narua yms. Nykyisin lapset roikkuvat jo tosi nuorina netissä, pelaavat pelejä eivätkä pahemmin ulkoile. Useinhan lasten lihominen ajoittuu juuri siihen vaiheeseen, kun he siirtyvät päiväkodista kouluun. Päiväkodissahan lapset leikkivät ulkona usein parikin kertaa päivässä. LIsäksi perheissä ei usein syödä enää illalla lämmintä ruokaa, vaan jokainen napsii mitä napsii. Mieheni täti laihdutti kymmenisen kiloa vain vaihtamalla illan voileivät kunnolliseen ateriaan.0
Joskus mietin, ollaanko meillä liian lepsuja, pitäisikö keksit yms. kieltää kokonaan. Toisaalta ulkoilemme ja liikumme lasten kanssa paljon. Varmaan olisin kyllä tiukempi, jos näkisin, että lapsi alkaa lihoa tms.
Neuvolan terkka sanoi nyt viimeksi, että jo monet alle kouluikäiset ovat ylipainoisia. Itse ihmettelin sitä kovasti, kun mietin, että muskarissa, kerhoissa tai puistoissa ei ole yhtäkään lasta, jota voisi sanoa lihavaksi. Ja tunnen siis tosi monia lapsia. Tajusin vasta sitten kotona, että ehkä nämä ylipainoiset lapset sitten ovatkin niitä, joita ei viedä harrastuksiin tai puistoon. Terveydenhoitajathan näkevät koko ikäluokan.
Niin tosi jänniä juttuja nää on. Toisilla lapsilla tuntuu olevan kova taipumus lihoa ja toisaalta hirveä makeanhimokin. Oma poikani ei syö täytekakkua esim. oikein vieläkään, vaikka miten ollaan ilmaistu, että se on suurta herkkua, jota saa harvoin. Toisaalta meillä on kauhea varasto viinaakin kotona, kun on tuotu tuliaisena ja saatu lahjaksi. Harvoin kumminkaan tulee juotua yhtään. Koko viime vuonna ehkä jotain kolme annosta meni, ja samoin joululahjasuklaita on meillä syöty vielä seuraavana kesänäkin. Joku ehkä ähmisi ne parissa päivässä. Lasten synttäreillä meidän poika keskittyy uusiin leluihin eikä välttämättä syö yhtään mitään, toisin kuin monet muut lapset.
Että mikä sitten olisi parasta, tiukka kontrolli vai löysäily? Liika sokeri ei ole hyväksi hampaille eikä karkkien väriaineet ole terveellisiä. Mutta ehkä kova ankaruuskin on pahasta. Onhan sitä sanottu, että suomalaisten viinanhimokin johtuisi siitä, että viinan saantia on aina niin rajoitettu ja juominen on ollut niin t uomittavaa.
Sellainen muuten tuli vielä mieleen, että monilla ihmisillä lapsille on kova kuri karkkien yms. suhteen mutta itse sitten mässätään. Se taitaa olla kaikkein huonoin toimintamalli.
Ap ja muutama muukin (?) kirjoitti, että kun oli lapsuudessa joutunut syömään terveellisesti ja saanut harvoin (tai ei ollenkaan) herkkuja, riistäytyi herkkujen syöminen käsistä, kun muutti asumaan omilleen.
Mulla on päinvastainen kokemus asiasta: Meillä on koko mun lapsuus ja nuoruus syöty terveellistä kotiruokaa ja herkkuja en alle 3-vuotiaana juuri saanut (karkkia, limua tms. vasta 3-vuotiaana ekan kerran). Koko sen ajan, kun asuin kotona, syötiin meillä herkkuja todella kohtuudella. Ja silloin kun syötiin, se oli yleensä aina jotain itse tehtyä. Itse en ole silti koskaan revennyt mässäämään, kun omaan talouteen muutin. Jatkan lähes täsmälleen samaa linjaa, jota äitini on vetänyt viimeiset 30 vuotta... Eli siis kotona syödään terveellistä perus-kotiruokaa, eineksiä (liikaa suolaa ja lisäaineita) syödään silloin harvoin, kun ei ole aikaa laittaa lounasta, eikä edelliseltä päivältä ole jäänyt mitään, herkkuja syödään kohtuudella ja yleensä ne ovat itse tehtyjä. Hampurilaisilla käydään ehkä kerran 2-3 kk:ssa ja poika (4,5 v) on vasta syksyllä alkanut tykkäämään ranskalaisista. Karkkia poika saa lähinnä muiden synttäreillä tai jossain juhlissa ja syö niitä silloin muutaman (ei siis todellakaan ahmi koko kulhoa tyhjäksi niin kuin monet muut lapset tekevät).
Musta on ihmeellistä, miten jotkut haluavat tupata lapsensa pienestä asti täyteen rasvaa, suolaa ja lisäaineita. Satunnainen herkuttelu on sitten ihan eri asia! Mutta jos vanhemman ainoa mittari on se, että lapset ovat hoikkia, niin siinähän sitten elävät siinä uskossa, että lapsesta kasvaa myöskin terve aikuinen, jolla on terveet elämäntavat...
plurabelle:
Käsittääkseni tämä on painokäyrissä huomioitukin eli ei ole tarkoituskaan, että kaikki lapset pyrkisivät sinne +-0 käyrälle ja kaikki miinuskäyräläiset olisivat laihoja ja plussakäyräläiset lihavia.
Tuo nollakäyrähän tarkoittaa vain sitä, että kun käyrää laadittaessa on tehty paljon mittauksia, niin KESKIMÄÄRIN tietyn pituisten lasten paino osuu siihen nollakäyrälle. Meille on ainakin neuvolassa sanottu, että vaihtelu välillä -20stä +20neen on ihan normaalia ja varsinaisesti lihavuudesta ruvetaan puhumaan vasta siellä +30-40 hujakoilla.
Onhan pituuskäyrissäkin nollakäyrän lisäksi -2, -1 sekä +1, +2 ja kaikki ovat ihan normaaleja kunhan vaan lapsi suunnilleen johdonmukaisesti kasvaa omaa käyräänsä. Tuntuisi hassulta, jos joku rupeaisi murehtimaan, kun lapsi kulkee plussakäyrää pituudessa (; Mutta paino onkin paljon tunneherkempi asia kuin pituus...
Kiitos muuten kaikille kirjoittajille hyvästä ja ajatuksia herättävästä ketjusta (=