Mitä ajattelet naisesta jolla on tosi paljon laadukkaita astioita?

Vierailija:

Mä en ollut tajunnut, että noi perusarabiat tai pentikit ovat erityisen arvokkaita astioita, teemat ja vastaavat. Mun mielestä ne on ihan perusastioita, sopivia vaikka arkikäyttöön. Pidän arvokkaana sellaista, joka on käsintehtyä tai esimerkiksi vanhaa.

Esitän kyllä eriävän mielipiteen sen suhteen, etteikö perusArabiat ja perusPentikit olisi arvokkaita. Ainakin minusta ovat!



Mitä uusia Arabioita ja Pentikejä katselee, niin Villeroy & Bochin ja jopa minun keräämän vanhan käsinmaalatun Arabian sarjan hinnat ovat pienempiä. Toki sitten V&B:ltä löytyy vaikka kultareunaisia ja ties mitä, mutta minusta Arabian ja Pentikin astioita ei voi pitää halpoina.



Huvikseni kokeilin Arabian nettisivuilla ja laskin astiaston 6 hengelle (peruslautaset, kulhot, kahvikupit yms., mut ei mitään liemikulhoja) Lumi sarjasta ja hinnaksi tuli 1150 euroa!

melba:

Esitän kyllä eriävän mielipiteen sen suhteen, etteikö perusArabiat ja perusPentikit olisi arvokkaita. Ainakin minusta ovat!

Ajattelen, että

- tykkää astioista

- on esteetikko

- on keittiöihminen

- omaa säilytystilaa

- mies ei nalkuta siitä

Mä ehkä ajattelen niin, että sellaiset astiat, jotka ovat ohutta posliinia, niin ovat arvokkaampia kuin paksumpaa posliinia olevat. Tällä perusteella siis jotkut teemat tai egot eivät niin arvokkaita ole verrattuna joihinkin sarjoihin, joissa on tosi ohutta posliinia. Arabian sarjoista muistaakseni esimerkiksi Illusia on tuollainen ohut. Ja taitaa se paratiisikin olla.



Mutta astian hinta on tietenkin arvokkuudessa vain yksi kriteeri. Jos sattuu hajottamaan yhden teemamukin, niin vahinko ei ole suuri. Uuden saa mistä tahansa marketista. Jos sattuu taas hajottamaan vaikka Valencia-sarjan lautasen, niin vahinko on paljon suurempi, koska niitä ei enää valmisteta.



Tosin tuo Valencia on nyt taas poikkeus sääntööni yllä. Nehän on aika paksua posliinia, mutta toisaalta ovat käsinmaalattuja ja siksi myös arvokkaita myös muussakin kuin hintamerkityksessä.



34

Minusta on kiva kokeilla millaisia eri astiat ovat käytössä. Ostan aina silloin tällöin pari lautasta tai kuppia, jos löydän jonkun kivannäköisen tai oloisen. Sitten jos tykkään, ostan lisää, ja jollen, niin pistän kiertoon.



En niinkään piittaa onko arvokas merkki, kuin jos on kiva ja nätti ja käytännöllinen. Kaapista löytyy useampaa eri astiastoa, yhdestä syvät, toisesta matalat lautaset jne, kun harva sarja on hyvä kokonaisuudessaan. En harrasta monen ruokalajin kattauksia ja tykkään vaihtelusta. Juhla-astiastona on ohut maitolasinen, kaunis astiasto, muuten ovat tätä Arabian Teema, KoKo, valkea 24h, valkoinen Illusia / Pentik Vanilja -linjaa. En tykkää kovin krumeluurisesta ja kuviollisesta lautasesta. Tarjoiluastioissa tykkään väreistä, lautasissa en niinkään.

34 kuulostaa ihan mun isältä ja äidiltä ;-) Mitä ohuempaa posliinia niin sitä hienompaa toki on ja varsinkin luuposliinista saa tosi hienoja ja ohuita kahvikuppeja, samoin minusta esim. riisiposliiniset vanhat Arabiat on tosi hienoja. Itse suosiolla kyllä siirsin lapsettomana keräämäni V&B:n luuposliiniset kahvikupit äidilleni (Arco white), kun lapsia tuli perheeseen.



Arvokkuus ja hinta ovat toki myös hivenen eri asia. Vaikka tosiaan laskemastani Lumi-sarjasta nyt 1150 euron satsin sain (ja minusta nyt 6 astiaa kutakin ei ole edes pajon, jos perheessä on vaikka 4 henkeä, niin jos yhden ruokailun satsi on jo astianpesukoneessa, niin mistäs iltaruoka syödään?) ja siitä puuttui vielä lasit ja aterimet. Niin ja jos astiat ovat perusArabiaa, niin ne on helppo korvata uudella tosiaan. Jos joku rikkoo vaikka meillä olevan Pirtti astiaston astian, niin siinä saa metsästää tosi pitkään uutta astiaa tilalle. Sitä yritin kuitenkin sanoa, että minusta nuo perusArabiat ovat melkoisen hintavia kuitenkin, jos astiastoon + laseihin + aterimiin kotimaisilta merkeiltä saa kevyesti varmaan kulumaan kuukauden nettopalkan verran.