Kuinka hyvin onnistut miehesi kanssa pitämään kasvatuksessa yhtä linjaa?

Tosin meillä oli 3½ vuotta aikaa keskustella lapsen kasvatuksesta ennen kuin yrityksessä saavutettiin mitään tulosta. Meillä on aikalailla samanlainen kotikasvatus itsellämmekin, joten sille pohjalle oli ihan hyvä rakentaa yhteisiä sääntöjä.



Niin ja meidän poika on varmaan maailman kiltein kaveri ;) Toki hänkin on kokeillut vaikka mitä, mutta kun äiti ja isä pysyvät samalla linjalla, hän on oppinut ettei kannata tingata toiselta sitä minkä toinen on kieltänyt. Selvät rajat, paljon syliä ja halia, niillä meillä on pärjätty tähän asti ihan kivasti.

Minun mies on kodista, jossa lapset on kasvatettu hellällä kädellä ja ainakin nyt mieheni ollessa vanhempi hänen vanhempansa tuntuvat nostavan tämän jopa jollekin jalustalle; aina, kun on jokin ongelma selvitettävänä, mieheni kutsutaan hätiin.



Itse taas tulen sellaiset " lapset hiljaa, aikuiset puhuu ja määrää" -kodista, jossa oli äärimmäisen tiukka kuri. Tai siis isä oli se ankara, jota ihan pelättiin, ja äiti sitten yritti vähän enemmän tasapainoitella, välillä hyvitelläkin.



Voitte kuvitella, että meillä on ollut sovittelemista yhteisen linjan löytämisessä... Meillä tuli lapset aika äkkiä, kun yritettiin, mutta naimisiin mentiin vasta neljän vuoden tuntemisen jälkeen (ja lapset siis saatiin naimisiinmenon jälkeen), mutta ei niitä lastenkasvatusasioita oikein osaa etukäteen sumplia, kun ei ole lapsista kauheasti kokemusta noin yleisesti, siis ennen kuin sai omia.



ap

miehen kanssa. kotitaustatkin on aika samanlaiset.



Se on sitten tuo käytännön toteutus, joka välillä mättää. SIitäkään ei tule riitoja, koska ongelma on se, ettei mies tee (auta läksyissä jne, jäkättää vaan) ja minä ratkaisen sen tekemällä. En tosin aina jaksais eikä aikakaan riittäis, mutta minkäs teet kun jonkun on tehtävä.

yleensä jutellaan asiat tilanteiden ulkopuolella, mutta itse tilanteessa vedetään yhtä köyttä.

lasten äidillä on se periaate, ettei lapsia kielletä.