Lue keskustelun säännöt.
Onko työ tarpeeksi hyvä syy jäädä asumaan
Kommentit (30)
on neljä suurehkoa salia ja 15 minuutin bussimatkan päässä useita kymmeniä, niin on siinä vaan vähän enemmän valinnanvaraavähän helpommin saavutettavissa kuin teillä ehkä? No, mä en ole kovin nirso ton joogan suhteen, oli hyvä tuuri kun läheltä löytyi niin hyvä vetäjä ja ryhmä, mutta tuskin olisin keskustan paikkoja lähtenyt testaamaan vaikka toi ei olisikaan ollut täydellinen :-) Taiteen suhteen olen tarkempi, huonosta tulee kuitenkin vaan paha mieli eikä se siis aja asiaansa.
En minä moiti sun asuinpaikkaa, hyvä kun viihdyt. Mutta jospa ap muistuttaakin enemmän minua kuin sinua, niin miksi hänen pitäisi tyytyä siihen mikä ei esim. mulle riitä harraste-, huvi- ja kulttuuritarjonnaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monessako jumpassa sinä käyt kerralla?
29
Vierailija:
Me asutaan Helsingissä, mutta mökkimme on Hämeessä pikkukunnassa. Siellä on valtavasti kaikkea tarjontaa, on gourmet-ravintolaa, loistava uimahalli, paljon taiteilijoita yms. ja esimerkiksi lastenvaatteista on paremmat valikoimat läheisessä pikkukaupungissa kuin Helsingissä konsanaan.
mutta miten varmistat että se paikkakunnan ainoa vetäjä on varmasti juuri sinusta hyvä? Entä jos paikkakunnan 30 muuta jumppaajaa tykkää vaan keppijumpasta ja sinä haluaisit ohjattua spinningiä?
30
ja todennäköisesti muutankin, kun lapset muuttavat kotoa. Sitten vaihdetaan kaupunkiin vain kakkoskämppä ja luovutaan talosta täällä.
29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaihdan lajia tms. Enpä ole ajatellut, että jumppaohjaaja olisi niin määräävä asia asumisen kannalta.
Asuttiin kerran pienellä kirkonkylällä miehen työn vuoksi. Se oli oikeasti todella ahdistavaa. Paikkakunnan asukkaat oli enimmäkseen vanhuksia tai sellaisia, jotka eivät kyenneet lähtemään (paikkakunnalla mm. maankeskitasoa huomattavasti korkeampi psykoosia sairastavien määrä). Kaikki tunsivat toisensa, mutta kukaan ei halunnut tutustua. Ihmiset kyttäsivät ja kyräilivät, meidän asiat tiedettiin tosi tarkkaan ja itse vain ihmettelin, mikä ihan tavallisen perheen asioissa muita kiinnosti?
Kylältä löytyi kolme ruokakauppaa, Kela, kirjasto, pankki, rautakauppa ja pari halpa-halli-vaatekauppaa ja pari räkäläkapakkaa. Harrastusmahdollisuuksian oli mm. matonkudonta, rivitanssi ja paini. Maisema ei ollut kaunsita maaseutua, sillä kylää hallitsi tehdas. Lähimpään kaupunkiin oli 80 km matkaa, sekään ei mikään iso eikä missään tapauksessa kulttuurikaupunki.
Muutimme pois ja lyhyen työttömyyden jälkeen saimme kumpikin töitä uudelta paikkakunnalta, jossa ollaan viihdytty hyvin jo monta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohtui vielä kertoa palveluista. Päivähoitopaikoista oli säästöjen vuoksi pula, paikkoja oli tarjolla mm. kahdella perhepäivähoitajalla, joista toisen mies oli mielisairas ja toisen juoppo. Perhepäivähoidon ohjaaja kertoi tämän ihan suoraa ja ehdotti kotiäityttä :-O. Myös koulu oli huono, henkilökunnan keskinäisistä väleistä kertoo esim. se, että rehtori pahoinpiteli erään opettajan. Lääkäripäivystys oli siellä 80 km:n päässä olevassa kaupungissa. Neuvolassa oli yksi terveydenhoitaja, joka hoiti kaikki juopoista ja vanhuksista odottaviin äiteihin. Yksityisiä lääkäreitä ei tietenkään ollut.
vaan edes jokinlaisesta kaupungista niin kyllä niitä jumppaohjaajia löytyy enemmän kuin yksi jooga ohjaaja ja yksi keppijumpan vetäjä...
Mutta tämä on vähän sellainen tottumus kysymys... vaikea nähdä että pärjäis pienemmällä valikoimalla kun on tottunut siihen että valinnanvaraa on pilvin pimein.
Se on vähän niinkuin käynti isossa marketissa.... kiva että on kaikkee mutta 9 kerralla kymmenestä samat tavarat löytyis lähi Siwasta. Potut, jauheliha, maito, leipä jne
Me asutaan Helsingissä, mutta mökkimme on Hämeessä pikkukunnassa. Siellä on valtavasti kaikkea tarjontaa, on gourmet-ravintolaa, loistava uimahalli, paljon taiteilijoita yms. ja esimerkiksi lastenvaatteista on paremmat valikoimat läheisessä pikkukaupungissa kuin Helsingissä konsanaan.