Kaikki muut tulee uskoon,jotka haluaa,minä en.En kelpaa Jumalalle.

Itse olen tätä mieltä, että jos rukoilee Jumalaa ja Jumala ei vaivaannu vastaamaan niin kyllä se Jumalan vastuulle jää se ihmisen epäusko.

Koska itselleni on tapahtunut yliluonnollisia asioita en voi olla ateisti.

En osaa kuitenkaan kunnioitaa Jumalaa jos hän näiden uskovien tyylinen Jumala. On minusta julmaa lupailla kaikenlaista ja jättää ihminen roikkumaan turhaan toivoon jostakin avusta. Oma kokemukseni on, että harvoin sorretut ja masentuneet saavat apua. Uskovaiset yhtä ilkeitä kun muutkin ihmiset joten heiltä on sitä turha odottaa. Ehkä joukossa joitakin helmiä, mutta pääsoin porukka ihan yhtä sadistista sakkia kuin ihmiset normaalistikin.

Jos Jumala on hän on erinlainen Jumala. Joku sellainen joka ei paljon ihmisten elämään puutu. Hän ei sääli oikeasti sorrettua sillä ei mikään abstrakti asia ihmistä auta ahdingossa.

Missä kaikki uskovaiset on...

Pahoittelen äkäistä viestiä,mutta alan olla niin väsynyt tähän tilanteeseeni.

Olen rukoillut,käynyt hengellisissä tilaisuuksissa,puolestani on rukoiltu,olen lukenut Raamattua,olen tehnyt ns.uskon ratkaisun(monta kertaa)...ei ole vaan löytynyt...

Viime aikoina en ole enää jaksanut käydä missään kokouksissa,enkä lukea Raamattua,enkä edes rukoilla.Joskus aina itsekseni rukoilen,että saisin tulla uskoon,mutta ei...

Etköhän Sinä ole jo uskossa? Suurimmalle osalle ei tule mitään maata mullistavaa kokemusta.

Miten voi rukoilla, jos ei ole uskoa? se uskokin voi olla pienen pieni toive tai luottamus, että Jumala on ja kuulee rukoukset. Samoin usko voi olla myös epäröintiä, kunhan se epäröinti tapahtuu rehellisesti.  Samoin usko Jeesukseen voi olla pienen pieni. Sillä, kuinka suuri usko on ei ole merkitystä, ainoastaan uskon kohteella on väliä.

Ymmärtäisin niin, että olet jo uskossa. Sinulla on kuitenkin ilmiselvästi tarve kohdata Jumalaa jotenkin läheisemmin ja henkilökohtaisemmin. 

No eiköhän ole siten viisainta lopettaa koko rukoilu ja todeta että ei sinusta ole uskovaiseksi. Turhaan hukkaat energiaa moiseen.

Minua myös ahdistaa uskovaisten ihanat kertomukset, miten joku tai he pelastettiin? Missä se Jumala oli, kun multa kaikki vietiin?

Äh, älä välitä. Seurakunnat on täynnä tekouskovaisia. Olet vaan hurskaana niin sopeudut hyvin joukkoon.

Jumala on kanssasi sun sydämessä. Ollut siellä syntymästäsi asti.  Kun sydämesi itkee, tuntee myötätuntoa, Rakastaa.. olet lähellä Luojaasi.  Avaa Sydämesi_  Jolla on korvat se kuulkoon 

Ihmisen elämä on yhtä räpiköintiä, myös uskovaisen. Jos sinä rukoilet Jumalaa ja uskot Jeesukseen Vapahtajanasi niin ei sitä sen enempää kukaan muukaan saa. Lue Raamatusta Jeesuksen sanat pelastumisesta ja uskot siihen sitten. Usko on sitä, että uskoo vaan vaikka ei miltään tuntuisi ja epäilyskin välillä vaivaa ja tunne, ettei Jumala kuule mutta silti vaan uskoo ja tarttuu Jeesuksen lupauksiin. Uskominen on jatkuvaa kilvoittelua. Me ollaan valmiita vasta taivaassa.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 20:12"]

päivät menee mieli matalana,mitään en jaksaisi.olen varmaan myös pahasti masentunut.

tiedän,että jos tulisin uskoon,en olisi näin masentunut,enkä myöskään pelkäisi kuolemaa.

[/quote]Tapahtui kerran niin, että se alue, jolla Urhon koti sijaitsi, joutui tulvaveden valtaan. Urho ei tästä hätkähtänyt, sillä luottihan hän lujasti Jumalaan  ja hänen ylimaalliseen apuunsa.

Vesi kuitenkin nousi nousemistaan. Urhomme nousi talonsa katolle, ettei olisi hukkunut. Toisekseen hän oli varma, että Jumala auttaa hänet tästä kuiville. Pelastusvene lähestyi Urhon taloa ja Urhoa kutsuttiin nousemaan veneeseen. Urhosta tämä olisi ollut rintamakarkuruutta, niinpä hän huusi, että kyllä Jumala hänet pelastaa. Urho oli jo pikkupojasta lähtien oppinut, että ihmisen ei pidä mestaroida Jumalan työtä eikä missään tapauksessa pitäisi yrittää täydentää sitä, mikä on Jumalasta. Sen, mikä on Jumalan armoa, tulee pysyä yksin armona, jota se ei Urhon ajatusten mukaan ole, jos ihminen siihen jotenkin yrittää vaikuttaa.

Mutta vesi nousi edelleen. Urhon talosta näkyi enää savupiippu. Alueen yllä kierteli pelastushelikopteri poimien talojensa katoilla kyyhöttäviä ihmisiä. Mutta Urho pysyi lujana uskossaan. Kyllä Jumala hänet pelastaa ilman ihmiskäden puuttumista, näin Jumala saa kaikesta kunnian.

Vesi kuitenkin nousi ja — Urho hukkui.

- - -

Kuoleman toisella puolella hän avasi silmänsä ja näki itse Jumalan. Urho Uskovainen tuohtui Jumalalle siitä, ettei Jumala vastannut hänen lujaan uskoonsa sillä tavoin, että Jumala olisi yksin saanut kunnian pelastuksesta. Miksi Jumala ei auttanut hädän hetkellä, Urho tivasi.

Jumala katseli Urhoa hieman säälien ja sanoi hänelle lempeästi: Minähän yritin kaikin keinoin pelastaa sinut, mutta sinä en hyväksynyt lähettämääni apua. Lähetin pelastusveneen, mutta et noussut siihen, sinulle heitelliin pelastusrengas, mutta et tarttunut siihen. Lähetin lopuksi helikopterin, mutta sekään ei kelvannut. Olen tehnyt kaiken puolestasi, kenenkään kohdalla ei ole tehty enempää. Ne, joille antamani apu kelpasi, jatkavat elämäänsä maan päällä. Sinulle annettiin sama mahdollisuus, mutta et ottanut sitä vastaan.

Jumalalla on "pelastusrenkaansa" myös masennuksen hoitoon. Ne ovat mielialalääkkeet ja terapia. 

Kyllähän sinä varmasti uskossa jo olet, Jumalan lapsi, nyt vain etsit itsellesi sopivan seurakunnan missä tunnet viihtyväsi ja alat rukoilla Pyhän Hengen kastetta/täyteyttä, siukkista sinulle ja kaikille muillekkin <3

Kaikki mitä anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva. 

Täällä toinen ihminen joka kokee, ettei kelpaa Jumalalle.

Toisaalta jos Jumala on olemassa ja jos hän on rakkaus niin hän on rakkaus ja hyväksyy sinut vaikket kykene uskottelemaan itsellesi mitään.

Noh, ei kannata olla tyytymätön siitä, että Jumala on luonut aivosi muita uskoontulevia ihmisiä vakaammiksi - et ehkä pysty laittamaan aivojesi kokemusalueita samoille löysemmille taajuuksille, kuin mitä ne jotka pamahtavat uskoon... Olet rationaalisempi ja aivojesi loogiset ja tunne alueet toimivat yhdessä järkevämmällä tavalla. Voi sitä silti uskovainen olla ja haluta yskoa Jumalaan, vaikka ei koe mitään varsinaista uskoontuloa kokemuksena.

Vaihtaisin aivojen kokemusalueesi omiini milloin tahansa, olen kokenut uskoontulon mutta myös psykoosin kahdesti ja en osaa enää luottaa aivoihini. Pelkään ylitunteellisia epärationaalisia ajattelu ja tunnekuvioita niin , että keskityn vain kaikkeen järjelläajateltavaan materiaaliin. Olen hylännyt myös samalla kaiken luovuuteni :( en vaan uskalla fiilistellä ja olla luova. Minulla ei ole psykooseista huolimatta skitsofreniaa, vain hieman yliaktiiviset assosiaatioalueet tai jotain, ns taiteilijoiden tauti,  joita kiihdyttämällä saan vaikka mitä kokemuksia ja jopa harhoja. En ole saanut mitään pysyvää diagnoosia useista huolellisista tutkimuksista huolimatta Ja pärjään ilman lääkitystä Terveenä. Se vain on että pitää sitoutua tylsään arkiseen elämään Ilman huippuluovuutta.

Vierailija kirjoitti:

No eiköhän ole siten viisainta lopettaa koko rukoilu ja todeta että ei sinusta ole uskovaiseksi. Turhaan hukkaat energiaa moiseen.

Jokaisesta on uskovaiseksi, ei meidän itsemme takia, vaan uskon valmistajan ja lahjoittajan takia. Jumalaa rakastaa tasavertaisesti jokaista ihmistä, joka haluaa tulla Hänen yhteyteensä. Usko on lahja Jumalalta ja Jumala kyllä antaa sen jokaiselle, joka sitä pyytää.

Rukous ei koskaan ole turhaa. Ei koskaan. Jumala siunatkoon kaikkia totuuden etsijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Missä kaikki uskovaiset on...

Pahoittelen äkäistä viestiä,mutta alan olla niin väsynyt tähän tilanteeseeni.

Olen rukoillut,käynyt hengellisissä tilaisuuksissa,puolestani on rukoiltu,olen lukenut Raamattua,olen tehnyt ns.uskon ratkaisun(monta kertaa)...ei ole vaan löytynyt...

Viime aikoina en ole enää jaksanut käydä missään kokouksissa,enkä lukea Raamattua,enkä edes rukoilla.Joskus aina itsekseni rukoilen,että saisin tulla uskoon,mutta ei...

Miten niin tulla uskoon? Riittää että uskot Jeesukseen ja Jumalaan. Ei usko ole mikään tunne. Minäkin olen uskonut monta vuotta ja silti koen etten ole koskaan saanut mitään räjäyttävää tunnetta. Kelpaat Jumalalle juuri tuollaisena kuin olet. Eikä ne kokoukset tee simusta yhtään enempää uskovaista. Joskus sanon itse Jumalalle etten jaksa edes rukoilla, kyllä Jumala ymmärtää.

Uskoon ei tulla rukoilemalla, uskoon tullaan kun toinen uskovainen saarnaa sinulle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Älä kuuntele vääriä hengellisyyksissä, niissä on vain sikojen rapaa, monet kirkon papit seuraavat saatana a. Nouse ja mene lähimmälle Rauhanyhdistykselle ja tee parannus saat pyhän Hengen oppaaksesi, Jumalan valtakunta on rauhanyhdistyksellä ei missään muualla 

Sinä kelpaat Jumalalle, mutta miksi Jumala ei kelpaa sinulle? Sinun pitää valita.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko sua auttaa puhua vaikka jollekin papille? Sua selvästi ahdistaa tämä asia paljon.

Miksi ihmeessä papille, kun selvästikin hänen mielensä on sotkenut juurikin liika uskontohömpän ympärillä pyöriminen?

Minusta olisi parempi pyrkiä irti pakkomielteestä neutraalimman ammattiavun kanssa.