En ole ulkoillut 2-vuotiaan kanssa viikkoon koska en jaksa!

Laissa on nykyään määritelty, että Suomessa lapsen on päästävä joka viikko ainakin 3 kertaa ulos leikkimään. Siksi suosittelenkin puistoon tai tarhaan laittoa, jos ei itse viihdy leikkikentällä.

tälläkin viikolla 2 päivää vaikka itse olen vauvan kanssa kotona. Pääsevät sitten ihan kunnolla ajan ja kavereiden kanssa ulkoilemaan päiväkodin metsään... Eikä äidin tarvitse seistä leikkipuistossa kaatosateessa vastasyntyneen kanssa...

kesät käytännössä asuvat ulkona, mutta sitten syksyn tullen ulkoilut selvästi vähenee, ja talvella huonoilla ilmoilla on tosi vähäistä. Ihan kevyesti saattaa joku viikko mennä ettei ulkoilla, tai ulkoiltu, nyt ovat jo koululaisia -ja huom! Ovat aina olleet erittäin terveitä!!

yksinkertaista ole pukea kolme pientä ja mielellään itsensäkin. Saada heidät vieläpä turvallisesti ulos kerrostalosta. Ei se kaikilla ole niin yksinkertaista että avataanpa vain ovi ja siinä se oma piha onkin. Helppohan sinne oliskin nostaa puettu odottamaan ja pukea seuraava. Todella kamalaa ja raskasta ja hikistä hommaa! Ulkoilemme siitä huolimatta, emme kuitenkaan joka ikinen päivä.

Minusta on aika sama puuhaileeko lapsen kanssa sisällä vai ulkona. Onhan se kyseenalaista jos lapsi tahtoo kovasti ulos, mutta äiti sanoo ettei jaksa. Mutta jos 2-vuotiaan jättää pitkäksi aikaa videoita tuijottamaan, niin se on heitteillejättö. 2-vuotias ei tarvitse TV:tä lainkaan. Haukkukaa av-mammaksi, besserwisseriksi tai miksi ikinä keksittekään, jos ette kestä totuutta. Mutta näin on.

ja itse kaipaan päivittäistä ulkoilua. Mutta jos sataa jatkuvasti, en todellakaan lähde ulos kun lapsetkaan eivät siellä silloin viihdy. Ja en laittaisi tätä ulkoilua lastensuojeluasiaksi ellei tilanne ole sellainen, että lapsi on sisällä kuukausi tai viikkotolkulla.



olisi kyllä hyvä, että kunnissa olisi muutamia kodinhoitajia, jotka voisivat auttaa esim. lasten ulkoiluttamisessa silloin kun äiti on niin masentunut ja väsynyt että ei lasten ulkoiluttamiseen itse kykene. Ja tämä ei todellakaan maksaisi kunnalle niin paljoa, kuin päivähoito, joka on yhteiskunnalle todella kallista noin 1000e per lapsi. Ja se ollaan kuitenkin valmiita maksamaan aina.

Miksi äidin pitää raahautua sinne puistoon kaatosateessa jos se ei kiinnosta ja lähteminen tuntuu vaivalloiselta tai vaikealta?

Miksi äitiys on yhtä perkeleen uhrautumista? Miksi ei saa myöntää, että haluaa päästä helpolla ja tekee sen vuoksi jonkin asian toisin?

Jos lapsi ei tästä kärsi niin mitä haittaa siitä kenellekään on?

Ulkoilu ei ole hyvän äidin mitta. Osaatteko te 3x pvä ulkoilevat tehdä lastenne kanssa mitään muuta kuin seistä puistossa? Meillä on rakastava ja läheinen perhe, emmekä todellakaan ulkoile päivittäin jos ei huvita. Koska viihdymme toistemme seurassa, keksimme mukavaa tekemistä sisälläkin.

Vuokraamme vaikka elokuvan ja makaamme koko perhe sohvalla herkutellen, tai sitten lämmitämme saunan heti aamusta ja kun muut seisovat vesisateessa, me saunomme.

tämähän se syy on.

Helpommalla pääsee sisällä!

Ootko jaksanu ees syöttää lasta? Vai istutko vaan netissä av:lla ja juot kaljaa?

Itse laitan ruokaa, siivoan, puran pyykki/silitysvuorta...en vain yskinkertaisesti löydä voimia ulkoiluun. Onko tää nyt jotain kaamos masennusta?

kotona, niin en ottaisi asiasta stressiä, mutta jos olet väsynyt myös kotona tekemään mitään, niin silloin on varmaan kyse jostakin muustakin. Toki on luonnollista olla joskus väsynyt, mutta pitää myös osata erottaa koska väsymys on liian suurta ettei jaksa tehdä mitään ja mistä se sitten mahtaisi johtua.

kyllä se raikas ulkoilma piristäis suaki. ei ihme jos väsyttää jos ootte viikon maannu sisällä.

kyllä läheskään päivittäin ulkoilla! Lapsi 3v ja toinen vauva. Synkät syysilmat eivät oikein houkuttele... Enkä todellakaan pidä hyvän äidin mittarina sitä kuinka paljon ulkoillaan!

Me ei olla 4-vuotiaan kanssa juurikaan ulkoiltu kuukauteen. Minulla diagnosoitiin juuri vaikea masennus, enkä yksinkertaisesti jaksa ulkoilla. Niin kuin en paljon mitään muutakaan. Pitäisi kyllä yrittää, ulkoilma tekisi hyvää, mutta minun on niin kokonaisvaltaisesti paha olla.

Mutta sen verran vastuuta minustakin löytyy, että vien lapsen edes kerran päivässä ulos...jotenkin tuntuu että osa teistä käyttää masennusta tekosyynä törkeään laiminlyöntiin. Te voitte olla sairaita, lapsenne ei ole- älkää siis opettako hänelle että oma elämäntyylinne (huono ruoka, ei ulkoilua, äiti pyjamassa koko päivän) olisi jotenkin NORMAALIA! Sitä se ei nimittäin ole, ja yleensä olo ei ainakaan parane kun antaa itsensä vajota aina vaan alemmaksi...

Mutta sen verran vastuuta minustakin löytyy, että vien lapsen edes kerran päivässä ulos...jotenkin tuntuu että osa teistä käyttää masennusta tekosyynä törkeään laiminlyöntiin.

Valitettavasti siitä ei vain ole apua. Tottakai tiedän laiminlyöväni lastani, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, etten jaksa. Valvon yöt ja itken päivät, kuulen ääniä, näen harhoja ja toivon haihtuvani ilmaan, koska en jaksa enää. Minulla ei riitä voimat.

t: se 4-vuotiaan äiti.

Liikunta saa sisälläkin ja ilmakin on sisällä puhtaampaa (aivan syrjäseutuja lukuun ottamatta).

En minäkään vie lasta ulos kuin nätillä säällä, en todellakaan sateeseen ja tuiverrukseen. Eli näillä keleillä ehkä kerran viikossa ulkoillaan.

Paljon helpompi sisällä on keksiä virikkeellistä toimintaa kun marraskuisessa harmaassa säässä.

Missä sillä on ystäviä joiden kanssa leikkiä. Pääsee ulkoilemaan joka päivä. Saa kunnon ruokaa ja sinä saat itsesi kuntoon.

Mutta sen verran vastuuta minustakin löytyy, että vien lapsen edes kerran päivässä ulos...jotenkin tuntuu että osa teistä käyttää masennusta tekosyynä törkeään laiminlyöntiin.

Valitettavasti siitä ei vain ole apua. Tottakai tiedän laiminlyöväni lastani, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, etten jaksa. Valvon yöt ja itken päivät, kuulen ääniä, näen harhoja ja toivon haihtuvani ilmaan, koska en jaksa enää. Minulla ei riitä voimat.

t: se 4-vuotiaan äiti.

Missä sillä on ystäviä joiden kanssa leikkiä. Pääsee ulkoilemaan joka päivä. Saa kunnon ruokaa ja sinä saat itsesi kuntoon.

Toivon ja uskon, että kun lääkitys alkaa purra parin viikon sisään, jaksan taas jotain, edes lähteä omalle pihalle joka päivä. Sitten asiat ovat jo paremmin. Onneksi tytöllä on terveitä aikuisia ympärillä tukena, isä ja isovanhempia, eli ei tarvitse kaiken päivää olla vain kanssani ja saa järkevää tekemistä.

vie lapsi hoitoon...tai mene kysymään saatteko käydä päiväkodin pihalla leikkimässä samalla kun he ovat ulkona...sinulle seuraa lapselle seuraa...jos saisit lisä energiaa jakamalla muiden kanssa ajatuksia..kyllä ne ymmärtää...

vie lapsi hoitoon...tai mene kysymään saatteko käydä päiväkodin pihalla leikkimässä samalla kun he ovat ulkona...sinulle seuraa lapselle seuraa...jos saisit lisä energiaa jakamalla muiden kanssa ajatuksia..kyllä ne ymmärtää...