Apua 1v 9kk omaan sankyyn nukahtamiseen...
Hei,
Olen 1v 9kk pojan aiti, ja talla hetkella voimat alkavat olla lopussa pojan vaikean nukkumisen johdosta. Pojalla on elamassa ollut paljon muutoksia muuttojemme suhteen, ja epailen, etta tamanhetkiset vaikeudet johtuvat 2kk sitten tapahtuneesta muutosta ulkomaille miehen tyon perassa.
Kerron ensin vahan taustaa pojan nukkuma-historiasta. Ensimmaiset 6kk poika nukkui mita parhaimmin, alkoi nukkua yon lapi 3kk iassa, ja nukkui omassa kehdossaan vanhempien huoneessa hyvin. Hanen ollessaan 6kk muutimme uuteen kotiin, eri kaupunkiin, jolloin samalla hankimme vauvalle pinnasangyn. Oli shokki, kun siihen saakka hyvin nukkunut vauva, alkoikin huutaa laittaessamme hanet pinnasankyyn. Vauva nukkuikin seuraavat 2kk vieressamme ja silloin talloin omassa sangyssa. Ajattelin, etta kunnes han tottuu uuteen ymparistoon, saan hanet nukkumaan omaan sankyyn. Tama tapahtui noin 8kk iassa unikoulun avulla. Nukkuminen ei kuitenkaan unikoulun jalkeenkaan ollut helppoa, ilmeisesti vauvalla oli voimakas eroahdistus ja han heraili silloin talloin myos oisin, ja iltaisin nukahtaminen oli vaihtelevaa. Paivisin nukutin hanet suosiolla rattaisiin saastaakseni seka itseani etta lasta. Lapsen tayttaessa vuoden, meilla oli jaleen muutto edessa, vuokranantaja katkaisi yllattaen vuokrasopimuksen, ja asuimme 1kk appivanhempien luona, ennen kuin muutimme omaan omistusasuntoon. 1kk appivanhempien luona lapsi nukkui vieressamme, ja omaan taloon muuttaessamme saimme hyvin rankan unikouln avulla hanet nukkumaan jalleen pinnasankyyn omaan huoneeseen. Tuolloin lapsen ollessa noin 1v 2kk tuntui etta han nukkui paremmin kuin koskaan. Yot hyvin, noin 10-11h ja paivisin 1 x 1.5-2h.
Menin toihin pojan ollessa 1v 3kk jolloin han alkoi herailla yolla saannollisesti, nukahtaminen iltaisin ja paivaunille meni kuitenkin edelleen hyvin. Yoherailyt kestivat noin 1kk. Pian saimme tietaa miehen ulkomaankomennuksesta. Irtisanoiduin toista ja pistimme asuntomme vuokralle. Mies lahti ulkomaille ja vietin pojan kanssa 1kk vanhempieni luona, tuolloin nukahtaminen takkuili viikon ajan, mutta sen jalkeen sujui hyvin. Edelleen pinnasangyssa. Noin 3 viikkoa vanhempieni luona oltuamme, poika alkoi yllatten vastustaa paivaunille menoa kun mina laitoin hanet nukkumaan. Jos mummo laittoi paivaunille, ei ollut mitaan ongelmia. Uhmaako aitia vastaan?? Nukutin hanet suosiolla rattaisiin.
Kun saavuimme uuteen kotimaahan 2kk sitten, poika, kuin ihmeen kaupalla nukkui ensimmaiset 2.5 viikkoa valtavan hyvin omassa sangyssa omassa huoneessa lapi yon nukahtaen helposti. Paivaunissa jatkui sama rumba, eli viikolla en saanut hanta nukkumaan kuin rattaisiin (jota jatkoin suosiolla - ajatteln etta koska iltanukahtaminen sujuu hyvin, tama vaihe menisi jossain vaiheessa ohi " itsestaan" ). Miehen laittaessa vkl:isin nukkumaan sankyyn paivaunille, ei ongelmia ollut. No, 2.5viikkoa taalla oltuamme, poika teki yhtakkia totaalisen kaannoksen ja alkoi vastustella nukkumaanmenoa jo iltapesulle mentaessa, piti keksia kaikenmaailman houkutuksia etta sai pojan iltapesulle. Pojalla on yha iltapullo, joka juodaan yleensa aidin sylissa viimeisena ennen nukkumaanmenoa. Nyt poika ei suostunutkaan tulemaan aidin syliin vaan juoksi ja huusi hysteerisena ympari huonettaan ja yritti varkain ottaa minulta pullon. Viikon taistelun jalkeen luovutimme ja poika nukutettiin viereen. Ajattelimme, etta pidamme jalleen unikoulun joulun jalkeen..
Nyt tilanne on siis aika toivoton... Illalla poika nukahtaa aidin viereen, tilanne on tosin vaikeutunut, silla poika on oppinut pyytamaan " lisaa" maitoa, ja useimmiten nukahtaa vasta 2 pullollisen jalkeen. Joskus nukahtamiseen menee jopa 45min. Paivalla nukahtaa vain rattaisiin.
Yritamme parhaillaan toista lasta, joka on suurin syy, etta haluaisimme etta poika nukkuisi omassa huoneessa ennen mahdollista toisen lapsen syntymaa. Lisaksi tuntuu, etta mita vanhemmaksi poika kasvaa, sita vaikeammaksi kay siirto omaan huoneeseen. Mielessa kavim etta kannattaisiko tassa vaiheessa siirtaa poika pinniksesta oikeaan sankyyn? Vai vaikeuttaako se vain tilannetta, silla sittenhan poika paasisi karkuun.
Olisin erittain kiitollinen vastauksista ja neuvoista. Kiitoksia jos jaksoitte lukea loppuun saakka...
Kommentit (8)
Musta noilla muutoilla ei välttämättä ole niin suurta vaikutusta kuin uskot. Lapset vaan kasvavat ja kokeilevat rajojaan kasvavalla voimalla kaiken aikaa ja kausittain on helpompaa ja kausittain vaikeampaa. Mulla on itsellä kaksi lasta. Alusta asti olen yrittänyt olla johdonmukainen niin lapsi oppii nopeasti, ettei pullikointi auta. Siis päätätte nyt, mitä haluatte ja pysytte siinä, vaikka mikä olisi. Tuteista ja tuttipulloista kannattaisi mahdollisimman pian päästä eroon varsinkin jos iltapullo on se johon nukahtaa. Jos ei osaa muuten nukahtaa illalla, on se yölläkin tosi vaikeaa. Omat lapset on alkanut nukkumaan paremmin, kun tutti/tuttipullot on ollut pois kuvioista. Joskushan se varsinainen nukahtaminen on opittava. Ja jos haluatte omaan huoneeseen niin sinne nyt siirrätte ja sinne hoidatte nukutukset. Ette ala missään nimessä rahtaamaan enää teidän huoneeseen viereen. Mulla esim. toisen lapsen kanssa (oli kinkkisempi tapaus) sen huoneessa oli patja, johon otin viereen, jos oli pakko, mutta siis pojan huoneessa pysyttiin. Pinniksestä en vielä siirtyisi pois, kun ongelmia on muutenkin. lastensängystä kun pääsee pois, protestointia on enempi varmasti. meillä lapset on siirtynyt pinniksestä verrattain myöhään pois, vasta n 2v4kk eli kun järkeä ollut jo enempi, joten kiirekään ei ole. Olisi tärkeää, että lapsi oppisi nukahtamaan vähillä avuilla itse. Onko unilelua? Suosittelen lämpimästi sellaista? Sen kanssa pinnikseen ja sitä halaa ja nyhjää ja jompi kumpi vanhemmista pysyy läsnä huoneessa, kunnes nukahtaa. Näin tuntee olonsa turvatuksi. Mutta ei kannata puhella, laulella tai silitellä. Ihan vain olla näkysällä, mitä vähempään opettaa sen parempi. Jos kampeaa seisomaan pinniksessä niin sitten palautus vain makuulle, muuten reagoidaan mahdollisimman pian. Kun oppii nukahtamaan mahdollisimman itse unileluun turvaten, oppii toivottavasti tekemään sen myös yöllä. Päiväunille sama juttu. Unilelu ja huoneessa odottelu kunnes nukahtaa. Päiväunia en voin pieneltä lopettaisi. Teillä on kuitenkin hyvää aikaa opetella unitapoja ennen kakkosta. Tsemppiä kovasti! Toivottavasti tästä oli edes jotain apua.
Meillä neitiä auttoi iltalaulu, ennen nukahtamista. Reilu viikko meni taannoin tässä, että pelkkää itkua ennen nukkumaan menoa..
Joten kannattaa tätä vielä kokeilla, jos muut kikkakolmoset jo kokeiltu.
Meidän tyttö nukkui hyvin niin kauan kun nukkui pinnasängyssä, ja sai aina maitopullon nukkumaan mennessä. Viime kesänä kun täytti 2-vuotta, päätin että aika lopettaa unimaito. Viikon verran tyttö huusi nukkumaan mentäessä, mutta tajusi sen jälkeen että maitoa ei tipu vaikka kuinka huutaa. Nukahtaminen alkoi sujumaan taas hyvin. Vähän pullosta vieroittamisen jälkeen neiti sitten oppi kiipeämään pinnasängystä pois, ja oli pakko siirtyä tavalliseen sänkyyn. Sen jälkeen nukahtaminen ollut todella vaikeeta. Onneksi ollaan nyt lomalla, enkä jaksa stressata nukkumaan menosta, niinpä nukkumaan mennään vähän miten sattuu, ja nukkuupa tyttö lähestulkoon kaikki yöt äidin vieressä.
Tammikuun alusta on pakko tehdä jotain, jotta nukkumaan meno helpottuisi. Usein tytön nukahtaminen kestää tunnista kahteen, ja se on ihan liian kauan, koska tarvitsen myös omaa aikaa, jää siivoaminen ja koulutehtävät tekemättä,kun saa illan juosta tytön perässä.
Ja meillä ainakin koko aika mennyt vaikeammaksi ja vaikeammaksi.
Joulun alla lähdettiin ulkomaan reissulle ja sieltä tultiin alkuviikosta takaisin. Reissulla poika sai nukkua meidän vieressä koko loman ajan. Kun tultiin kotiin, hän palasi takaisin omaan huoneeseen, omaan sänkyyn. Muutama ilta huusi pää punaisena ja tahtoi meidän sänkyyn, mutta annettiin huutaa ja käytiin selittämässä, että kotona nukutaan omassa sängyssä ja omassa huoneessa. Sinneppä rauhoittui aikansa huudettuaan ja noiden parin illan jälkeen on rauha ja nukkumisjärjestelyt palanneet meidän perheessä taas ennalleen. Vähän se huutaminen sydäntä särki, mutta meillä toimitaan näin ja näkyi se myös toimivan!
En tiedä kuinka teillä tulisi toimia, tuo ikäkin on sellainen, että lapsi varmasti koettelee rajojaan ensimmäisiä kertoja. Meillä on pojalle tullut muitakin uhman merkkejä, mutta päättäväisenä ja johdonmukaisena ainakin yritetään pysyä kaikissa asioissa.
Olen aina halunnut lapselleni hyvän unen, joten olen yrittänyt saada hänet nukahtamaan hyvillä mielin.
Pienempänä silittelin, lauloin jne hänet uneen. isompana iltatoimiin hampaanpesun jälkeen kuuluu iltasatu ja äiti silittää lapsen uneen. 5 v kokemuksella: toimii. Pienempänä nukutin viereen ja nostin omaan sänkyyn. Isompana nukutan omaan huoneeseen omaan sänkyyn. 4-vuotiaana kieltäytyi nukkumasta lastensängyksi kasvatetussa pinnasängyssä (stokke sleepy). Ilmeisesti kaveri alkoi olla liian iso siihen, koska uusi sänky auttoi.
Me todella olisimme jo vauvasta halunneet pitää lapsen vieressä, mutta hän valitsi toisin. Kun yritti viereen nukuttaa, saattoi kestää jopa 2-3 tuntia, ennen kuin hän rauhoittui ja nukahti. Omaan sänkyynsä, omaan huoneeseen 10-15 min, kun jo nukkuu. Hän heräili vieressämme yöllä miehen kuorsaukseen ja minun kääntyilyihin. Tästä syystä meillä nukutaan niin kuin nukutaan. Juuri kuten itsekkin haluat antaa lapsellesi rauhallisen unen, niin mekin. Matkallakin hän jätettiin isoon sänkyyn itse nukahtamaan ja siihen hän oli tyytyväinen. Nukahti ihan rauhassa. Meillä ei siitä ole kiinni, että jommankumman täytyisi lapsi olla nukuttamassa, vaan paikasta, missä nukutaan nyt matkan jälkeen. Kun laulan hänelle iltalaulua, hän ei edes anna silitellä päätään sen aikana, kai se ärsyttää tai jotain..... kai on äitiinsä tullut, kun minulla täytyy kyllä olla mieheeni hajurako ja omatila nukkua. En pidä ihoihoa vasten nukkumisesta. Että sillai....jokainen varmasti löytää omat järjestelynsä. Se mikä käy meidän lapselle ei välltämättä käy teidän ja toisinpäin. Ja siitä, että lapsi nukutetaan yhteenpaikkaan ja siirretään nukkuvana toiseen, olen kyllä erimieltä edellisen kanssa. Olen lukenut Vauva-lehden artikkelista, että se jos jokin tuo pelon tunteita lapselle nukkumaanmenoa kohtaan. Miettikääpä itse jos kävisitte nukkumaan lattialle olkkariin ja löytäisitte itsesenne aamulla makkarin sängystä, ettekä muistaisi ollenkaan, miten sinne olette menneet.
Hyvää Uutta Vuotta kaikille!
eli tyttö ei tykännyt nukkua pinniksessä ollenkaan, kun oli sellainen liikkuja, eli tilanne helpottui huomattavasti kun iässä 1v4kk siirrettiin lastensänkyyn jossa enemmän tilaa.
Iltanukutus omaan sänkyyn on ollut joskus helpompaa, joskus vaikeampaa. Helpotusta on tunut esim se että päivisin päiväunille nukuttaminen tapahtuu samalla tavalla kun yöunille. Olemme myös siirtäneet huoneen kalustusta niin, ettei sängyn vieressä voi istua (tyttö haluasi mieluiten nukahtaa niin, että kieputtaa mun hiuksia omissa sormissaan).
Pulloa ei meillä missään vaiheessa ole annettu sänkyyn mukaan, tuttia syö kyllä edelleen. Illalla istutaan huoneen ulkopuolella kunnes nukahtaa. Parhaimpina iltoina menee minuutti, huonoina jopa tunti ja takasin saa kuljettaa useamman kerran. Ollaan kuitenkin pyritty johdonmukaisuuteen.
Tyttö kyllä tulee yöllä meidän väliin nukkumaan, eikä edes olla (vielä) yritetty päästä tästä eroon. Jäin vasta viikko sitten uudestaan äitiyslomalle, joten ennen sitä pidin tavallaan tärkeänä että tytöllä on mahdollisuus tankata läheisyyttä edes yöaikaan, kun päivällä äiti on töissä (ja tyttö puolipäivähoidossa ja iltapäivä isän ja isonveljen seurassa kotona).
Meillekkin siis syntymässä toinen vauva, mutta se ei tule aiheuttamaan muutoksia tytön nukuttamisessa/yönukkumisissa. En tiedä oliko mun kirjoituksesta mitään hyötyä, mutta sen olen kahden lapsen äitinä oppinut että a) eri lapsilla on eri tarpee b) johdonmukaisuus kannattaa, mutta ei saa olla liian arka kokeilemaan vaihtoehtoja c) nuorimmasta ei tule isoa vaan sen takia että perheeseen syntyy pienempi ja d) suurin osa kaikesta temppuilusta on kuitenkin vaan väliaikaista (eli yks temppuilu loppuu kun lapsi keksii tilalle uuden). Ja tärkein, eli e) äidin hyvät yöunet on koko perheen etu, vaikkakin sitten joutuisi tekemään muita myönnytyksiä kuten esim nukkumaan perhepedissä vaikka ei itse siitä olisi niin innostunut...