Jos annat miehellesi negatiivista palautetta tai tunnet negat. tunteita yleisesti, kuinka hän suhtautuu

Ja otoshan oli tietysti 16 parisuhdetta... :)



Mutta oikeesti - miten teillä? Keskustelua vai riitelyä, mökötystä..?

Minä: Miksi olet jättänyt nämä tähän?

Minä: Voisitko jatkossa huolehtia ettei jatkossa käy näin?

Minä: VOISITKO?

Mies: Mitä? Joo? Vali vali.

Minä: Mikset koskaan voi keskustella tai ottaa mitään vakavasti?

Mies: Joo, lähiaikoina voin koittaa parantaa tapani.

Mies: Miksi sä aina valitat?

Mies: Ota rennosti, lepää hetki, kyllä se siitä!

Minä: Ei tässä ehdi levätä kun mies on tollanen ja tekee näin..Jne.

Mies : Vali vali, Oliko muuta?





Suutun, poistun paikalta ja melkein revin hiukset päästäni!

Kuulostaa niin tutulta!

Ei harrasta mökötystä.

Kun ihmettelen sitä, että jos kerron miehelleni että olen esim loukkaantunut jostakin mitä hän on tehnyt ihan kauniisti ja asiallisesti hänen vastauksensa voisi olla jotakin siihen suuntaan, että hän syyllistää minut tapahtuneesta. Vaikkapa että olen aivan yliherkkä, jopa puolihullu, hän ei yhtään ihmettele että yhdesti kinasin myös äitini kanssa, olen periksi antamaton eikä hän kertakaikkiaan YMMÄRRÄ ajatuksen juoksuani. Hän pitää puolen tunnin monologin, syyttelee ja sättii ja haukkuu. Kertoo kuinka huonotapainen olen ja ihmettelee, kuinka hän ei vaan voi käsittää miten hankala ihminen olen ja miten sain taas polkaistua tällaisen riidan. Sitten hän häipyy toiseen huoneeseen ja tuskin palaa asiaan. Jos palaa, sanoo, no eipä enää riidellä anteeksi - ja asian pitäisi olla sillä puitu. Hän ei vahingossakaan sano, anteeksi että tein näin ja näin ja siten pahoitin mielesi. Ja voinko tehdä jotain nyt tai jatkossa jne. Itselleni tuollainen olisi päivän selvää. Tosin mies ei koskaan sano, että loukkasin tsm vastaavassa tilanteessa hän joko nielee tpahtuneen eikä mainitse mitään tai raivoaa sielunsa puhtaaksi eikä minun taaskaan tarvitse kommentoida sanallakaan.

Olemme aina päässeet yhteisymmärrykseen. Jos jotain negaa yritän sanoa, otan aialle sopivan ajan. Mies on erittäin rationaalinen ja pystyy yleensä asiat selittämään, mutta eihän se helppoa ole. Yleensä itse alan puolustella, vaikka asialla olisi ihan pätevä tausta aloittaa keskustelu.

todella harvoin saattaa revetä käsistä, silloin kumpikin ei halua olla vastaanottavainen. Meillä nyt on ihan tsoukkina tapana haukkua toista (varsinkin minulla) =)

Tässä muuten toimii mielestäni hyvin tämä juttu, että sanonko " Sinä oot semmonen ja semmonen ja sinä teet niin ja niin...!"

vai sanonko:

" Minä olen ajatellut / minusta tuntuu, että..."



Eli syytös tuntuu aina syytökseltä, mutta pohdinta pohdinnalta. En jaksa nyt selittää enempää, mutta on toiminut meilä.



Silti otetaan yhteen välillä kovaakin, mutta aina ollaan sovittu. Ja rakastetaan toisiamme. Ollaan opittu vuosien mittaan keskustelemaan asioista, eikä jakseta enää kuluttaa aikaa mököttämiseen. :)

auta tuo etten syyttele vaan kerron omista tunteistani.