Musta on tullut katkera ja kostonhimoinen, juuri sellainen mitä olen aina halveksinut.

auttaa kummasti. Mutta älä kerro exällesi ikuna.

MUn pitää mennä johonkin terapiaan...

Mutta joskus olen huomannut, vaikka olen kiltti, anteeksiantavainen, positiivinen, uskovainen, tavallaan työkseni ihmisen mielen asiantuntija jne että joskus kaikista terapeuttisinta on vaan antaa takaisin oikein kunnolla, jos siihen on mahdollisuus ja jos tietää että vuoren varmasti jää tilanteen jälkeen tasoihin tai voitolle. Jos voi sen jälkeen nauraa partaansa ja irtisanoutua ko suhteesta ja tietää varsmti, että kostaminen vapauttaisi. Jossakin tilanteessa paskan ihmisen on ihan hyvä ja oikein saada maistaa omaa lääkettään. Tässä on kuitenkin se vaara, että sieltä tulee takaisin vielä suurempi kosto. Kostonkierre siis.

*been there - done that*

Mua vaan kutkuttaa ajatus, että saisi kerrankin oikein kunnolla takaisin.



Mutta tulisiko mulle parempi mieli jos saisi tuomion? En tiedä..

Mies käytti mua taloudellisesti hyväkseen ja jätti sitten kuin nallin kalliolle. Ja kaikkihan oli minun vikaani, herrassa ei ollut mitään vikaa.



Ehkä katkeruus kumpuaa siitä, että rakastin häntä hänen vikoineen päivineen ja hän ei arvostanut minua.



Ja olen katkera siitä, etten pääse hänestä yli (mikä ei ole hänen vikansa) ja mies vaan porskuttaa eteenpäin.

Mulla on vähän samantapainen menneisyys exäni kanssa. Herralla oli aikas paljon velkaa (pikavippejä ja joustoluottoa) kun tavattiin ja jotenkin siinä vaan kävi niin, että mä nostelin ennätysvauhtia opintolainaani jotta pystyttiin maksamaan lainat ja elämään ja kuittaamaan siis niitä herran ottamia sikakorkoisia vippejä.



Sitten tulikin ero ja mulla oli T O D E L L A hyväksikäytetty olo. Kesti kauan ennekuin pääsin eroon siitä tunteesta. Minua auttoi eteenpäin se, että tapasin upean miehen jonka kanssa sain puhuttua asiasta ja hän tuomitsi exäni aivan totaalisen idiootiksi. Tuntui hyvälle! Lisäksi sain ihan sikana fiiliksiä kun tulin raskaaksi ja saimme ihanan pojan. Tämä nostatti hyvää mieltä koska ex olisi halunnut kanssani lapsen mutta ei pystynyt siihen kun tutkimuksissa selvisi, ettei hänen spermassaan ollut lainkaan siittiöitä. En koskaan tästä ilkkunut exälle mutta omaa mieltäni paransi kun kerroin hänelle saamastani lapsesta ja onnestani ja huomasin miten se todella kirpaisi exää.



Niin ja turha varmaan mainitakaan että makselen edelleen sitä opintolainaa... GRR!

Ja ajattelen, että saisin kostoni ex:n tuomion mukana ja pystyisin jatkamaan elämääni.



Mä olen tavannut eron jälkeen useamman ihanan miehen mutta kukaan heistä ei tunnu miltään. Ja se mua suorastaan v..tuttaa!



Mulla on joku katkera virtahepo jossain...