Onko oikein, että mies saa päättää lapsiluvun? Mulla on lähes pakkomielle saada yksi lapsi vielä, mutta mies ei suostu.

Sovittiin et vähintään kaksi lasta ja enintään neljä. Ekan lapsen jälkeen miehelle oli jo lapsiluku täynnä. Tuli vahinko ja aika onnekas sellainen koska olisin jättänyt mieheni jos emme olisi saaneet toista lasta. Tähän voin tyytyä mutta olisin silti halunnut vielä kolmannen ja mies ei eli mies päättää lapsiluvun. Mietin asiaa pitkään että onko se minulle ok ja pelkäsin et tulen katkeraksi. Asia on ok ja olemme yhdessä. Jos minulla olisi ollut tunne et se ei ole minulle ok niin olisin hakenut eroa.

Vierailija:

Onko minulla oikeus päättää perheemme lapsiluku?

Periaatteessa se joka haluaa vähemmän lapsia sen päättää. Sillä ketään ei pitäisi " pakottaa" saamaan lapsia. Aiheesta toki voidaan keskustella ja mielipiteet voi muuttua. Mutta periaatteessa.

Toiveet ei aina kohtaa, mutta silloin jomman kumman täytyy olla valmis henkisesti joustamaan.



Omassa perheessa tuo asia ei ole akuutti, mutta joskus härmittaa, että mies sanoo asioihin EI ja asian käsittely loppuu siihen eli meillä ei siis tapahdu mitään, mitä hän ei halua, mutta jää paljon tapahtumatta, mitä minä tai lapset haluamme.

Meillä ollaan miehen kanssa yhdessä suunniteltu.

Miksi se on sulle pakkomielle? Yleensä miesten syinä sille, että lapsiluku on täysi, on järkisyitä. Tulis kalliiksi vaihtaa autoa ja asuntoa, lapsille ei saada sitten kustannettua vaihtarivuosia jne, on vaikeampi matkustaa, perheelle ei jää yhtä paljon aikaa koska on painettava kovemmin töitä, että saa suuremman asuntolainan maksettua tms.

Ollaan aika kaukana toisistamme tässä asiassa. Maallissen mammonan vuoksi ei ole syytä olla haluamatta, kaikkea on kyllä. Ottaisin vaikka lapsen sosiaalihuollon kautta meille asumaan, ei tarvisi olla oma, mutta ei käy. En tietenkään voi yksin päättää tätä, mutta jotenkin jurppii kyllä.

Yleensä mies vastustaa lapsimäärän lisäämistä, koska mies joutuu kantamaan taloudellisen vastuun.



Jos pitää muuttaa isompaan asuntoon, vaihtaa autoa, maksaa monen mukulan harrastuksen, vaatteet jne. niin se rasittaa.



Pitää olla töissä pitkiä päiviä, ei jää lapsille tai omille harrastuksille aikaa ja se ahdistaa.



Naiselle lapsi on mukava tauko työelämään, mies sen sijaan joutuu rataamaan entistä enemmän että laskut saadaan maksettua ja mitään kivaa (lomamatkoja tmv) ei ole varaa koskaan järjestää itselle.

Yleensä uskismiehet tahtovat suurperheen useammin kuin muut.

Kaikki tulot ja menot yhteisiä, pärjätään muttei kylvetä rahassa. Onko minulla oikeus päättää perheemme lapsiluku?

Siihen on tyytyminen, kun toista ei voi pakottaakaan moiseen.

Toisinaan kun asiaa ajattelen, olen hiukan katkera asiasta. Taloudellisesti aivan hyvin olisimme voineet hankkia kolmannen lapsen. Eniten mies pelkäsi esikoisen kaltaista koliikkivauvaa, joka vei kaiken energian minusta. Hän itse ei osallistunut mitenkään muuten kuin kitisemällä huomiota lastenhoitoon.

Kai se on vaan tyydyttävä miehen päätökseen. Hän ei ymmärrä haluani vielä perheenlisäykseen, luulen että tämä on biologinen tarve, jota hänellä ei ole.

terv ap

jos toinen ei siihen tyydy niin etsii sitten sellaisen joka haluaa

ei niitä kersoja pidä tehdä enempää, jos molemmat eivät sitä tosissaan halua

Uutta miestä en tietenkään ajattele, koska tärkeintä on yhteiset lapsemme ja mieheni on heille hyvä isä.