Lue keskustelun säännöt.
Onko oma lapsesi sinusta aivan poikkeuksellisen erinomainen?
25.12.2007 |
Missä asiassa? Vai yleensä vain? Itse mä tiedän, että kaikki vanhemmat ehkä ajattelee niin, mutta en voi silti olla olematta sitä mieltä, että:
-lapsellani on paljon hauskempia sutkautuksia ja söpönlapsellisia juttuja kuin muilla (ja mielestäni muutkin vanhemmat nauravat erityisesti minun lapseni jutuille)
-lapseni on joustavampi ja neuvottelukykyisempi kuin ikäisensä (ja että muutkin vanhemmat ovat tämän huomanneet).
Toisaalta, olen sitä mieltä, että esim ulkonäön suhteen lapseni suloisuus on minusta lähinnä subjektiivista, hän ei ikinä pääsisi lapsimalliksi. Lisäksi hän ei esim ole erityisen hyvä laulamaan.
Kommentit (56)
no en mä kyllä ajatellutkaan niitä sutkauksia täällä kertoa. siis ei mulla ole mitään sellaista tarkoitusta, että kertoisin jonkun " tosi hauskan" jutun, ja te sitten toimisitte raatina, että onkos se nyt maailman hauskin juttu vai ei.
ei tässä ollut kyse siitä, että väittäisin oikeasti lapseni olevan maailman paras, vaan siitä vanhemman tunteesta - olin kiinnostunut, onko muilla sama tunne lapsistaan. pystyn kyllä arkielämässä erottamaan lapseni realistiset ominaisuudet siitä, mikä on äidinrakkautta ja -ylpeyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanotaan vaan, että ei sussa ole mitään ihmeellistä, olet ihan tavis...?
Vierailija:
ja kehun kyllä useasti päivässä. En kuitenkaan koe lapseni olevan ylivertainen esim. juuri muiden lapsiin nähden, kuten sinä ap asiasi esitit. Se riittää että hän on minun. mutta en usko että vieras ihminen havaitsisi lapsessani mitään ihmeellistä tai silmiinpistävää esim. juuri kauneutta, nokkeluutta tai liikunnallista/musikaalista erikoisuutta.
voi hemmetti kun jotku ei osaa lukea......
Vierailija:
Mikä itsetunto siinä kasvaa, jos lapselle
sanotaan vaan, että ei sussa ole mitään ihmeellistä, olet ihan tavis...?
ja jos ei ole, niin sit se keksitään;
oppii aikaisemmin lukemaan kuin naapurin pekka
------ll------- kirjoittamaan kuin naapurin maija
osaa kerota vitsejä
osaa pukea nopeasti
on nokkela
osaa pelata kimbleä paremmin kuin isänsä
osaa syödä haarukalla ja veitsellä
on kauniimpi kuin serkkunsa Liisa
syntyi alle kahdessa tunnissa
jne.. listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Kait me jokainen jossaa olla hyviä, mut mun mielestä nää kaikki on ns. tavis asioita. musikaalisuus ym on lahjakkuus. ja sitä ei nyt VAAN KAIKILLA OLE!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan ehkä tunne, että tykkää siitä lapsesta itse niin paljon, että on vaikea ajatella, että se olisi ihan tavallinenkaan.
tämä ei nyt tarkoita, että ne, jotka eivät lastaan erityisinä pidä, eivät rakastaisi lapsiaan.
Mun esikoinen (poika) 4 v on:
-tosi söpö (myös muiden mielestä)
-tosi kiltti (ei kiusaa muita lapsia, ei nimittele, ei huutele rumia sanoja ihmisten ilmoilla niin kuin monet kaverinsa esim. puistossa)
-ollut verbaalisesti aina parhaimmillaan eli pienestä asti on ollut hyvä puhumaan ja jutut tosi hauskoja (myös muiden mielestä)
-hyväkäytöksinen (monet vieraat aikuiset ovat olleet siitä ihan ihmeissään, että miten hyvät tavat pojalla onkaan)
-aika hyvä laulamaan (oppii uudet laulut helposti ja laulaa yleensä nuotilleen, itselläni on hyvä sävelkorva, joten kuulen, laulaako poika " oikein" )
-lisäksi poika on toisinaan myös hyvin tottelematon ja saa kamalia kiukkukohtauksia
-ei kovinkaan lahjakas piirtämään, maalaamaan tms. tai liikunnallisesti
Ja tyttö 2 v:
-söpö (joskus tosi söpö ja joskus vähemmän söpö, mutta ei varmaan sillä tavalla " yleisesti söpö" niin kuin veljensä), hänellä on maailman kauneimmat silmät (tai sitten veljellään)
-ihanan pippurinen
-hauska, vaikkei vielä kunnolla edes puhu (eli en tiedä, onko muiden mielestä hauska kuin meidän vanhempien ja isovanhempien yms.)
-liikunnallisesti hyvin kehittynyt, mutta puhepuoli jäänyt vähän " jälkeen"
-ikävä kyllä tyttö on myös kova kiukuttelemaan ja itkemään sekä vähän liian omapäinen tahtopakkaus =)
Ihanaa kehua omia lapsia! Kerron heille kyllä joka päivä, kuinka mahtavia lapsia he ovat (mutta en vertaa muihin lapsiin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. 55 joka menee nyt maate kun ei oikein jaksa edes oikein kirjoittaa.
Se mikä on 1.5 vuotiaalle ihmeellistä, on 6 vuotiaalle normaalia. Monilla lapsilla joku ominaisuus saattaa korostua varhaisessa vaiheessa.
Erot kyllä tasoittuvat myöhemmin, kaikista ei tule erityislahjakkaita sitten lopulta kuitenkaan :) Tarvitaan myös sinnikkyyttä kehittää lahjojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurin perhe jaksaa naurattaa , heillä 2-vuotias poika, jota vanhemmat
joka lauseessa ylistävät, poika on heidän mielestään erityisen fiksu, nokkela ja liikunnallinen jne, vaikka ei kyllä mitenkään eroa taloyhtiön muista samanikäisistä Vanhemmat puhuvat koko ajan tyyliin,
että kyllä pihan tytöt saa kyytiä esim hiekkalaatikolta, kun MEIDÄN poika tulee paikalle jne. Vaikka lapsi käyttäytyy ihan tavallisesti 2-vuotiaan tavoin, vanhemmat vaan on nostaneet sen jollekin ihme jalustalle.
Eikä ole yhtään sen liikunnallisempi kuin muutkaan, lapselle nyt tosin haetaan liikuntapainotteista päiväkotia , hehheh!
Joskus mietin, että mitä ne puheet saa aikaan siinä lapsessa,
siitä tulee joku itsestään liikoja luuleva, joka putoaa vielä korkealta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kenen mielestä jos ei minun?
Eiköhän lapselle ole tärkeää se, että hän tietää olevansa isälle ja äidille erityisen rakas ja tärkeä. En usko että häntä pitäisi pitää ylivertaisena suhteessa muihin lapsiin. Oikastaan muut lapset eivät edes kuulu tähän vanhempien suhtautumiseen lapseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Eiköhän lapselle ole tärkeää se, että hän tietää olevansa isälle ja äidille erityisen rakas ja tärkeä. En usko että häntä pitäisi pitää ylivertaisena suhteessa muihin lapsiin. Oikastaan muut lapset eivät edes kuulu tähän vanhempien suhtautumiseen lapseensa.
Ja kyseessä 3,5 vuotias tyttö. Suloisin maailmassa:) Tosiaan se riittää, että me vanhemmat ajattelemme näin. Mutta on lapsemme vienyt monelta muultakin aikuiselta sydämen kuin vain meiltä vanhemmilta tai lähisukulaisilta.
Mutta siis, aivan tuttu tunne tuo jota kuvailit:)
ja kehun kyllä useasti päivässä. En kuitenkaan koe lapseni olevan ylivertainen esim. juuri muiden lapsiin nähden, kuten sinä ap asiasi esitit. Se riittää että hän on minun. mutta en usko että vieras ihminen havaitsisi lapsessani mitään ihmeellistä tai silmiinpistävää esim. juuri kauneutta, nokkeluutta tai liikunnallista/musikaalista erikoisuutta.