Lue keskustelun säännöt.
Viisikymppiset pienten lasten ja/tai murroikäisten äidit!
11.11.2008 |
Onko arki rankkaa? Kun tälläkin palstalla nelikymppisiä synnyttäjiä on peloteltu sillä, että vaikka vauvan kanssa pärjääkin, niin 10 vuoden päästä tilanne on ihan mahdoton... Kokemuksia?
Kommentit (31)
No voi vitsi, oliskohan sun pitänyt mennä kysymään että onko se äiti vai mummo??? olisi ainakin tämä äiti/mummo saanut hyvät naurut sinun kustannuksellasi:) Ja tuo viimeinen lauseesi ei todellakaan pidä paikkaansa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kestää se. Jos lapset eivät murrosiässä teitä häpeä, jotain on teidän rooleissanne vialla.
Ihmiset ovat erilaisia, ja ihmiselle on aina ollut luonnollista saada lapsia niin parikymppisenä kuin nelikymppisenäkin. On niitä vanhoja äitejä ollut ennenkin, kun eihän silloin hirveästi kaikki ehkäisseet.
Surullista on, jos joku ihminen kokee nelikymppisenä olevansa vanha ja väsynyt. Mutta siihen kannattaa hakea sitten muualta apua, naisille keskimäärinhän viisikymppisenä elämä on sitä parasta aikaa, kun itsetunto paranee ja on enemmän aikaa itselleenkin.
ne nuoremmatkin miltei järjestäin väsymystä valittelevat :-)
vertaistuki eli samanikäiset pienten lasten äidit ovat
ainoita jotka ymmärtää
seksiä ei oikein enää jaksa- lastenhoitoa just ja just---
Meidän perheessä näin: äitini sai minut(esikoisen) ollessa 25v, veljeni 28 vuotiaana ja siskoni 40 vuotiaana. Ja hyvin on mennyt kaikkien kanssa. Siskoni, joka nyt 13v luokalla on aika monta muutakin lasta, joiden vanhemmat jo päälle 50-vuotiaita eikä ole ikinä vanhempiaan siskoni hävennyt. Samoin tätini synnytti ainokaisensa lapsensa 39-vuotiaana eikä siinä minusta mitään outoa.
Tosin äitini ja tätini molemmat ovat valitelleet vain sitä, että olisivat tehneet lapsensa nuorempina, niin voisivat olla näkemässä vielä lapsenlapsensakin, mutta eihän sitä koskaan tiedä miten vanhaksi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murrosikäinenkin on, 15-vuotias ja siinä välillä 2 lasta ja 3 on jo täysi-ikäisiä omillaan asujia.
En ole ekaluokkaisten äideistä ainoa "vanha" ja isiä on meidän perheen päätä vanhempiakin. En minä ole kenenkään suhtautumisessa sen ihmeempää eroa huomannut esim. 17 vuoden takaiseen aikaan, jolloin vanhin lapsemme aloitti ensimmäisen luokan.
14-vuotias adhd-poikani kanssa jaksan.
10-vuotiaan tyttäreni kanssa jaksan.
1,5-vuotiaan kuopuksenkin kanssa jaksan.
En ymmärrä lainkaan, mitä tekemistä iällä on jaksamisen kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on pieniä lapsia. Nuorin reilu vuoden vanha. En osaa sanoa miten sitten kuusikymppisenä murkkuikäisten kanssa sujuu, mutta tämä vaihe ainakin menee uskoakseni samoin kuin nuoremmillakin äideillä. Jokainen tämän ikäinen tietää, että ei sitä vielä haudan partaalla olla eikä vanhainkoti odota pitkiin toveihin. Onhan se luonnollista että parikymppinen pitää tämän ikäistä ikäloppuna. Niin minä taisin itsekin ajatella siinä iässä.
MUTTA se johtui kylläkin enemmän heidän tavoistaan ja kummallisuudestaan kuin iästä!! Äitini on kyllä ollut ikänsä vanha... Hän taisi olla vanha jo 3-kymppisenä. Äitini on muutenkin kovin vanhanaikainen, ei ole ammattia, ei ajokorttia, täysin riippuvainen isästäni jne.
En kyllä usko että itse olisin samanlainen sitten myöhemmin. Toivon ainakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siitä nauttiikin tässä iässä ihan eri tavalla kuin nuorempana.
vertaistuki eli samanikäiset pienten lasten äidit ovat
ainoita jotka ymmärtääseksiä ei oikein enää jaksa- lastenhoitoa just ja just---
No voi vitsi, oliskohan sun pitänyt mennä kysymään että onko se äiti vai mummo??? olisi ainakin tämä äiti/mummo saanut hyvät naurut sinun kustannuksellasi:) Ja tuo viimeinen lauseesi ei todellakaan pidä paikkaansa:)