Mitä ajattelette 4 lapsen äidistä, joka on rauhanturvaaja?

Jos isä hoitaa lapsia kotona, niin kai se niinkin sujuu. Kai sieltä voi puhelimella kotiin yhteyttä pitää.

Se vielä pahentaa asiaa! Voi lapsiparat, miksi niitä pitää tehdä noin monta jos niihin ei jaksa sitoutua? -30-

Juttu oli siis Kouvolan sanomissa ennen joulua.

syynsä lähtöön. Ei ole ihan tavallinen ratkaisu.

Eikö hän jaksa enää perhe-elämää ja saa tällä tavoin itsensä irti?

Vierailija:

Mitä ajattelette 4 lapsen äidistä, joka on rauhanturvaaja?

Luin paikallisesta lehdestä tänään jutun äidistä, joka aloitti rauhanturvaajan työt syksyllä Kosovossa. Tuli ekoille lomille nyt.

Vuoden sopimuksen teki.

Lapsia 4. Iältään 9, 6, 5 ja 1,5v.

Mitä ajattelet ko. perheestä ja voisitko itse ajatella toimivasi samoin?

Mä myös ihmettelen, että mitä tolla lehtijutulla saavutti. Hirveät arvostelut sai niskaansa, niinkun odotettavaa olikin.

Sallitaanhan isällekin rauhanturvaajaksi meno ilman, että kukaan sanoo hulluksi.

Eikö nainen voi tehdä samaa ratkaisua?

Lukekaapas se toinen ketju aiheesta, jos kuvittelette rauhanturvaajaksi lähtemisen olevan sukupuoli- eikä elämäntilannekysymys. Minusta kyse on nimenomaan perheellisyydestä, ei siitä onko lähtijänä äiti vai isä! Puolikin vuotta on pitkä aika erossa perheestä, vuodesta nyt puhumattakaan. Joku viikon loma harvemmin kuin kerran kuussa ei lapsia paljon lohduta :( Ymmärtäisin ratkaisun, jos se olisi jollakin tavalla pakollinen. Vapaaehtoisesti en. Etenkin 1,5-vuotias kaipaa molempia vanhempiaan ja saa taatusti traumoja, jos/kun kokee tulleensa hylätyksi.



Miksi teki neljä lasta?? :O

Kuulostaa tosi oudolta, että joku neljän noin pienen lapsen äiti (tai isä) lähtisi rauhanturvaajaksi(!) vuodeksi :O Voiko pitää paikkansa? Mitä sellaisella ihmisellä oikein liikkuu päässä? Miksi ihmeessä ei mennyt ennen lapsia tai jaksanut edes odottaa, että lapset olisivat isompia? Tosi vastuutonta ja itsekästä! Ja surullista.

Minä olen ollut 1/2 v töissä toisella paikkakunnalla niin, että näin lapsia 1-2 kk kuukaudessa, tosin 1.5 vuotias oli mukana, mutta 4 ja 5 vuotiaat olivat isänsä kanssa. Eihän se kivaa ollut olla lapsista erossa, mutta eivät lapseni siitä näytä pahemmin kärsineen. Suhde isään lujittui ainakin, muutamaksi vuodeksi. Tuon jälkeen eroa ei enää huomaa.

Minulle kokemus oli hyvä, itsetuntoni kasvoi, työkokemus karttui, rahallisesti kokemus ei ollut hyvä silloin, mutta myöhemmin kyllä. Myös parisuhteelle tuollainen irtiotto perheestä oli meillä vain plussaa.