Lue keskustelun säännöt.
en tiedä jaksanko mieheni kanssa enää...
23.12.2007 |
nyt tulee pitkä sepustus ja valitus...antakaa anteeksi jo valmiiksi...
Meillä on kotityöt selkeästi jaettu. Sillä lailla, miten mies on ne halunnut, koska hän ei pidä mistään kotitöistä. Minusta osa kotitöistä on ihan mukavaa ja leppoisaa, osa tietysti hankalaa ja ikävää. Mutta ihanaa on se, kun tulee siisti koti -- lopputulos kyllä korvaa vaivan.
Ollaan oltu yhdessä nyt 11 vuotta. Kotitehtävien lista on jääkaapin ovessa ja jo siitä selviää, että ainakin 80% hommista on minulla.
Minua harmittaa se, ettei mies tee edes niitä hänelle jääviä hommia kunnolla. Nytkin on ollut tiskikaappi tyhjentämättä jo 6kk: siellä on vielä lapsen tuttipullot ja nokkamukit, joita ei ole kevään jälkeen käyttänyt. Kerran viikossa olen pyytänyt tyhjentämään, mutta ei ole onnistunut. Nyt sitten lopulta sanoin aika vakavasti, että on jo aika se tyhjentää. Mies suuttui ja huusi, että " tee itse mitä huvittaa, minä olen jo imuroinut" . (Mieheni imurointi on sellaista, että se kiertää kaikki lattialla olevat tavarat eikä imuroi kaappien tai sohvien alta -- saatikka että listoja tai taulun karmeja/lampun kupuja olisi koskaan käynyt erikoissuuttimilla läpi. Jälkimmäistä en edes oleta, mutta sohvan alta sentään...)
Joku varmasti nyt sanoo, että tee itse jos harmittaa. Mutta ihan vakavasti ottaen -- minä en juurikaan tee muuta kuin siivoan mieheni jälkiä. Jokaikinen aamu aloitan sillä että siivoan hänen kaljapullonsa, mukit, lautaset, leipäpussit, pöydälle lätätyt purkat yms. kaappiin/roskiin/tiskikoneeseen. Sitten laitan kaappiin hänen vaatteensa, jotka hän on edellisenä päivänä jättänyt pitkin olohuonetta (usein onneksi sohvalle -- lasten vaatteet hän jättää lojumaan siihen mihin nyt sattui ne riisumaan).
Roskia hän ei suostu viemään ennen kuin ne rupeavat haisemaan. Roskien vienti kuului ennen hänen hommiinsa, mutta olen senkin tehnyt itse, koska minua inhottaa ja hävettää asua kodissa, joka lemuaa jätteille.
Juustohöylä jää pöydälle, voiveitsi jää pöydälle, homehtuneet leivät hän vain hautaa muiden leipien alle leipälaatikossa (itse en syö leipää, joten ei mielestäni kuuluisi minun hommiini)...oikeastaan kaikki hänen käyttämänsä tavarat jäävät hujanhajan -- kitaranuotit on pitkin lattioita (ei kuulemma huvita laittaa kaappiin), käyttämänsä harrastevälineet on pitkin pöytiä, maksamattomat ja maksetut laskut ovat pitkin pöytiä...
Jos pyydän apua jossain niin saan vastaukseksi joko " se ketä vaivaa saa siivota" tai " ei huvita" .
1,5kk sitten (pidän nykyään päiväkirjaa, koska mieheni ei pidä lupauksiaan) meillä oli VALTAVA riita siitä, ettei mieheni koskaan tee mitään pojan kanssa -- esim. ulkoile tai lue kirjoja. Laittaa vaan TV:n ääreen istumaan ja menee itse tietokoneelle. Mieheni lupasi, että yrittää lukea pojalle kirjan päivässä ja käydä ulkoilemassa tai esim. uimassa.
Mitä on käynyt? Mies ehkä lukee yhden kirjan vkossa, KERTAAKAAN ei ole käynyt ulkoilemassa tai uimassa 1,5kk aikana. Eikö nyt ulkoilua edes voisi harkita? Olenko kohtuuton kun vaadin tällaista?
Kun mainitsin -- ihan rauhallisesti -- miehelleni tästä ulkoilemattomuudesta niin sain taas kauhean kiukkuryöpyn niskaani.
En tiedä mitä pitäisi tehdä. kaikkea olen kokeillut. on nalkutettu, on lahjottu, on kiristetty, olen esittänyt etten huomaakaan, on pyydetty tuhannella kauniilla tavalla...
Jaksoin ennen lasta tehdä kaiken ja mieheni lupasi, että kun lapsi syntyy niin hän osallistuu. Ja nyt hän haluaa toisen. (tässä vaiheessa oma järkeni rupeaa huutamaan kiivasta vastalausetta ...vaikka toki itsekin toisen lapsen haluaisin).
Nytkin olen itse kuumeessa ja tehnyt joulusiivousta melkein tauotta.
Kertokaa mitä voin tehdä? Minusta tuntuu, etten jaksa enää kauaa. Että yksin olisi parempi olla. Vaikka muuten mieheni on ihana ihminen.
Kommentit (45)
itse olen sellanen ihminen että jos en jaksa, en tee-Jos jää tekemättä; se on voi voi..älä vaadi itseltäsikään mahdottomia; Jos ei miestäs vaivaa pieni sotku, miksi sua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei hän hoida omaa osuuttaan,niin et sinäkään hoida!
ei ole kysymys pienestä sotkusta...meillä kun olen odottanut, että mies veisi esim. roskat, olen joutunut odottamaan niin pitkään, että siinä vaiheessa roskiksessa oli jo toistakymmentä toukkaa...ja kerran miehen kokkauksen jälkeen seinällä oli n. 40cm tahra punaista pastakastiketta 3kk. Odotin, että milloin siivoaisi...ei koskaan siivonnut.
Meillä on myös tiskiallas kasvanut hometta ja siellä ovat mm. mieheni sinne heittämät kuivat herneet ruvenneet itämään. Puhumattakaan, että leipälaatikko on ollut täynnä hometta, koska mieheni ei ole voinut siirtää homeisia leipiään sieltä pois.
Nämä nyt ovat vain harvoja esimerkkejä. Mutta ei kai nyt kukaan aikuinen vakavissaan jätä vaatteitaan lojumaan pitkin lattioita ja sohvia? Joko ne kuuluu kaappiin tai likaisenpyykinkoriin.
Olet siinä toki nro 3 oikeassa, että olisi ihannetilanne, jos mieheni ja minun siisteystarve olisi samanlainen. Itse en ole mikään himosiivoaja, mutta en myöskään siedä jätteille haisevaa kotia, jossa kasvaa toukkia roskiksessa.
Meillä on kaksi lasta. Miehen mielestä lasten ja kodin hoitaminen kuuluu minulle. Ei vaihda nuoremmalle vaippoja, ei ulkoiluta vanhempaa, ei siivoa kotona, ei laita ruokaa. Jättää kyllä juuri vaatteitaan minun korjattavikseni ja kun tahtoo vaikkapa kahvia, ehdottaa että keittäisin hänelle! Aikuinen ihminen ja kaksi tervettä kättä...
Olet ihan oikeassa, tällainen rassaa parisuhdetta tosi paljon. Toinen ei ole minkäänlainen kumppani, vaan vähän niin kuin yksi iso lapsi muiden lisäksi. Olen miehelleni aika katkera, kun itse raadan aamusta iltaan ja - kun pienempi on vielä vauva - myös illasta aamuun. Turha sen on miettiä, miksen laita hiuksiani nätisti tai miksi seksielämä on olematonta.
En tiedä, mitä sinun tai minun pitäisi tehdä. Usein tuntuu, että helpommalla pääsisi yksinhuoltajana.
meillä tosin rauha tuli taloon kun mietin mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä. siis lapset.
olen todella joutunut tinkimään omasta siisteyden tasostani.
mutta niinhän se on- vain minä itse voin valita että rakastanko miestä yli noiden sotkujen. olen itse valinnut tämän elämän. en kulje enää perässä siivoten , enkä myöskään nalkuta kuin aniharvoin sotkusta.
meillä on nyt huomattavasti rauhallisempaa. en nalkuta koko ajan kaikesta ja mies ei koe että jatkuvasti hyökkään kaikesta- nykyään hän sitten jopa kuuntelee ja ottaa tosissaan kun sanon että tuo kahden neliön vaatemytty saisi kadota lattialta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että koita tehdä miehesi kanssa soppari asiasta:
että esim huolehtii ettei leivät homehdu jne ja vastavuoroisesti sinä et nalkuta vaatteista.
meillä oli ihan sama: kun lapsi oli vauva ei mieheni suostunut vaihtamaan juuri koskaan vaippoja tms.
Minusta myös tuntuu, että yksinhuoltajana voisi olla parempi. Ainakin olisi joka toinen vkonloppu ihan vain aikaa itselleni. IHAN VAIN MINULLE. Ja kaiken lisäksi ei tarvitsisi koko ajan siivota miehen sotkuja. Minusta on ihan ok, jos ei halua koko ajan siivota eikä tarvitsekaan. Mutta jos vaikka ei sotkisi ihan koko ajan. Vaan olisi perussiisti.
Ja ikävä kyllä aikuisen parisuhteessa elävän (ja lapsia hankkineen) on myös hyväksyttävä se, että siivottava on, läävässä ei voi elää. Ja lapset eivät kasva pelkällä TV:n katselulla. Tai kasvavat, muttei ainakaan minun toivomaani suuntaan.
Ja tiedän kyllä olevani se surullisen kuuluisa nainen, jolla on se pieni lapsi ja sitten se ISO LAPSI.
Kerran kun mies oli työmatkalla meillä oli mukavan perussiistiä, vaikka tuo leikki-ikäinen tietysti osansa sotkee ja touhuaa. mutta se ei ole MITÄÄN verrattuna mieheni sotkemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsia tällaisille? Ei voi tulla yllätyksenä.
ikävä kyllä ei suostu. on hirveän tarkka rahoista. Olen jopa ehdottanut, että maksaisi minulle, että siivoan hänen osuutensa -- tekisin suht halvalla. Ei kuulemma käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni lupasi, että hoitaa osuutensa kun lapsi syntyy ja sitten parantaa tapansa. Minä (hölmö) uskoin aikuisen ihmisen lupauksiin. Nytkin lupaa, että " sitten kun toinen lapsi syntyy niin osallistun kyllä" . Nyt tiedän toki paremmin.
Ja olen kyllä katunut tätä suhdetta aika riittävästi. Jälkiviisaus ei vain enää auta. Minua ainakaan. (Muut vastaavassa tilanteessa olevat -- jos ei ole lapsia -- eivät ne muuta tapojaan! Älkää tehkö niiden kanssa lapsia!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan teidän työnjako TOIMIVA-
mies osaa muroida( edes jotenkuten) eli säilytä se hänellä, mutta...
Jos MIES ei kertakaikkiaan osaa siivota tiskikaapiia- minun mies ainakanaa osaisi---
vanhat tuttipullot voi viedä suoraan esim. uffille tai lähetyskirppikseen ja kierrätykseen-esim. venäläiset vauvat haluavat tuttipulloja
---
Miesten lempihommia yleensä:
- imurointi
- mattojen puistelu
- tiskikoneen tyhjennyt ja lataaminen
- ruuanlaitta( MEILLÄ TOIMII JOKA VIIKONLOPPU!!!)
- ruakakupassa autolla käyminen
- lasten vieminen ja hakeminen päivähoidosta
- viikonloppunat edes toinen ulkoilu lapsten kanssa MIEHELLE
- kaupassakäynti yhden lapsen kanssa miehelle silloin tällöin
T. työssäkäyvä vaimo, jolla 20 v sama (perinteinen) mies, lapset 6 v ja 7 v
Ps. miesten kouluttaminen vaatii osittain myös huumoria...palkitse onnistumisesta:)
mutta minusta jo parisuhde ja lapsen hankkiminen on sopimus siitä, että yhdessä hoidetaan asiat ja koti ja lapset (mieheni se ensimmäisenä lasta oli haluamassa. ei ollut mikään emännän idea tämä.). Jos ei halua aikuisen vastuuta lapsesta ja kodista niin elää yksin läävässä toukkien ja homeen ja lemun kanssa pastakastikkeet seinillä ja purkat litattuina pöytätasoihin.
Ja minä olen yrittänyt toisinaan siis 3kk:kin olla nalkuttamatta, mutta se ei auta mitään -- aina vain vähemmän tekee.
Ja meillä on YHTEINEN KIRJALLINEN SOPIMUS jääkaapin ovessa jaetuista kotitöistä, joissa minun listani on paljon pitempi kuin miehen. Eikä hän siltikään suostu tekemään omaa osuuttaan. Vaikka on sopimus ja kaikki.
Tuntuu, ettei kovin moni tajua, mitä on elää tällaisen ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kun minä olen lahjonut (ja kuka minua lahjoo? miksi miehiä pitää paapoa kuin keskenkasvuisia?) Ennen ostin aina kaljapullon kun imurointi oli tehty. Ei auttanut mitään. Ja mieheni ei todellakaan suostu tekemään listasi asioita, vaikka on työnjakoa mallinnettu erilaisia KIRJALLISENA aina kerran vuodessa.
Eikä hän myöskään halua vaihtaa hommia.
oletko sä miehen kanssa jutellut huutamatta raivoamatta, uhkailematta?
siis ihan rauhallisesti ja miestä kuunnellen? kysy mieheltä mitä hommia hän voisi hoitaa. varmasti sieltä jotain tulee. ja sitten pidät sovituista kiinni.
samalla voit myös rauhallisesti sanoa että olet todella ajatellut että koska et ole hänen äitinsä ja hän on aikuinen ihminen niin oletat että hänen sanansa sopimuksesta pitää. jos ei pidä niin vaihtoehtona on siivooja.
ja ihan todella- hanki se siivooja. jos mies ei sitten pidä sopimuksesta kiinni niin se on ihan oikeutettua.
8
siis, on hieno juttu, KUN mies imuroi---KEHU miestä- se on se " lahjominen" - ...hymyä... ei ainakaan niiden listojen alustojen moittimista
(vaikka ne alustat olisivatkin täynnä villakoiria)
MIEHET TARVITSEE NAISIA ENEMMÄN KEHUMISTA!!!
T. nro 16
Ps. minun mieheni ei imuroi, mutta tekee parhaillaankin jouluruuat...
anoppi koulutti häntä, itse olen huono sanomaan miehelle, mutta kivahan se on kun mies AUTTAA
äidin jaksaminen on koko perheen etu:::)))
T. nro 16
Ei miestä ole tarkoitus kohdella kuin lasta! Siis oikeasti. Kuka hullu tuollaiseen rupeaa?
Itse en huomannut mitään ennen lapsia. Hoidin mielellläni kodin ja miehen. En edes ymmärtänyt millainen vetelys mieheni on. Oli omia menoja ja opiskelua. Sitten kun lapset syntyivät ja aloin kaivata apua, kaikki räjähti käsiin. Miehestä ei ole mitään apua. Ei edes lasten kanssa vietä aikaa.
tulee esille jo ennen lapsen hankkimista. Itse en ole siisti, enkä siivoa usein. En nyt ihan ap kuvailema puoliso, mutta jätän vaatteita sinne tänne, en tiskaa kun vasta sitten kun ei ole puhdasta lautasta käyttää, jätän lasit ja mukit ympäri taloa. Mieheni on minua paljon siistimpi, ja ennen kun muutettiin yhteen hän oli vielä siistimpi. Yhteiselomme on johtanut siihe että olemme molemmat vähän muuttuneet. Minä siistimmäkis ja hän ei ole enää niin nipo asian kanssa. Kun aloimme seurustella kysyin häneltä, että vaivaako se etten ole yhtään niin siivoamisfriikki kuin hän. Mies vakuutti ettei asia häiritse ja rakastaa minussa juuri sitä, että olen rento ja käytän aikaani mielummin hauskan pitoon kuin siivoamiseen ja sanoi toivovansa itse olevansa enemmän kuin minä. Ei ole koskaan valittanut ja minä olen petrannut tapojani ilman että siitä on minulle pitänyt sanoa. En ymmärrä, että olette jatkaneet tällaisessa suhteessa jossa olette jo alun perin huomannut, ettei kodista opitut siivoustavat ole yhteensopivia. Ei ihmistä voi muuttaa olemalla äitinä omalle miehelle.
Katja
niin, nyt pidän taukoa ja marisen täällä. Mutta ei minulla ole mitään muutakaan paikkaa, missä huolia purkaisi.