Mieheni päätti sitten, että lähtee opiskelemaan lääkäriksi..

Ja jos hän tutkijana työskentelee niin palkka ei ole hääppöinen väitelleelläkään. En kyllä ymmärrä tätä lääkärit on kusipäitä-jankutusta... Ei kai lääkärin tarvitse mikään pyhimys ollakaan jos hommansa hoitaa? Kyllä lukupäällä ja sillä että tosiaan muistaa ulkoa yksityikohtaista tietoa on paljon merkitystä. Mitä ihmettä te oikein odotatte lääkärillä käydessänne???

3 vuoden syksy on patologiaa, sit keväällä pääsee klinikkaan, eli alkaa potilaiden avulla opiskelu.



Toi 2 ekaa vuotta on luentoja (ei pakollisia) ja ryhmäopetuksia (pakollinen läsnäolo), aika vähän tunteja/viikko pakollista läsnäoloa. Sit klinikassa on tosi paljon enemmän pakollista läsnäoloa, kaikki ryhmäopetukset, lisäksi potilaiden omatoimista tutkimusta jne.





T: 18 ja 24

Lääkiksestä jo valmistunut kaverini kertoi, että joku heidän vuosikurssillaan teki niin ja oli sitten äitiyslomalla sen vuoden kun muut teki tokan vuosikurssin ja palasi porukkaan kolmantena...



Mutta kaksi ensimmäistä vuotta on prekliinistä opiskelua, eli opiskellaan mm. ruumiinavausten kera ihmisen anatomiaa jne. Kolmannesta vuodesta lähtien on kliininen vaihe, jolloin opetus on paljolti sairaalassa potilaiden kanssa työskentelyä. Neljännen vuoden jälkeen saa tehdä lääkärin töitä.

Mieheni luki ketjun läpi, eikä huomannut mitään parjaavaa ketjussa.



Ap

Ap

Ap

että kun joku tölvii _netissä_ hän kiiruhtaa korostamaan puhtoisuuttaan. Juuri tuon takia hoitovirheisiin ei saa asiallista käsittelyä.

No, ole ihan rauhassa tyytyväinen itseesi. Vaikutatkin niin fiksulta! ;)



Ap

ja kaikki nämä korostukset siitä, kuinka hoitoväki " auttaa ihmiskuntaa" ja muuta roskaa! Naurettavaa. Ja säälittävää.

Mihin tämä ihmiskunta muuten joutuisikaan!



Kiitos kaikille asiallisille vastaajille. Poistun elokuvan pariin tämän yhden vänkäävän juntin kynsistä.



Ap

Tällaisia ne potilaat on. Vähät välittävät teidän kirkasotsaisuudestanne ja hurskastelustanne!

ne vain tuntuu niin tunareilta, että luulisi, että ovat juuri aloittaneet opintonsa!

Tiukkaa on tietysti mutta ei se haittaa! rohkeutta, ap! Ei opiskelu ole este vauvalle!

ja miehensä käytös viestii millainen omanapainen lääkäri sieltä on tulossa.



Kertoo valitettavan paljon Suomen terveydenhuollon tulevaisuudesta.

Sairaanhoitajaksikaan ei ole suotavaa opiskella. No, siinähän Suomen terveydenhuollon tulevaisuuskin on sitten turvattu.

ei tuollaisia tunnekylmiä tolloja.

Yksi tuttu teki samoin.



Varmasti pääsee sisään ja tämä tuttu oli laskenut että vielä 38-v:nä kannatti tehdä tuo siirto, taloudellisesti se masoi itsensä takaisin viidessä vuodessa. Opiskeluihin menee viisi vuotta, kun on yksi tutkinto ja väikkäri takana kyse on lähinnä läsnäolosta ja kliinisestä puolesta, neljäntenä pääsee jo tekemään sijaisuuksia siihen malliin että talous palaa samalle tasolle kuin nykyisessä duunissa. Niin että oikeastaan kolme- kolme ja puol menee pienemmällä palkalla, neljäs samalla ja sen jälkeen on pelkkää plussaa.



Eli kannattava siirto. Luulen että aika monet tulee tekmään ton, sillä jo rivilääkärien julkisen puolen palkat on niin toisissa sfääreissä kuin kellään muulla akateemisella, että homma kannattaa. Tilanne tulee vääristymään, sillä on selvä että tekniikan tohtorit hilaa pääsykoerajoja ylös niin ettei sinne kohta enää pääse kuin sillä tavalla.

meillä julkisen puolen lääkärin palkka on 2700 jos ei tee päivystyksiä

Esim. ihotaudeilla ei yleensä ollenkaan.



Isommilla erikoisaloilla yliopistosairaalassa päivystysrinki pyörii monesti erikoistuvien lääkärien voimin ja valmiit erikoislääkärit tekee enimmäkseen takapäivystyksiä eli on puhelimen päässä vastaamassa jos tulee jotain erikoista.

Juuri tällä viikolla oli uutisissa, että vuonna 2040, joka neljäs Suomalainen tekee hoitoalan työtä, joten kovin isoa karsintaa ei voida tehdä. Mistä muuten saadaan ne hoitajat?



Ja en minä oikeasti tuosta yhdestä vänkääjästä jaksa välittää. Olen tehnyt hoitoalan töitä melkein 10v ennen kuin lähdin jatkamaan sh:ksi. Tiedän olevani ihan hyvä työssäni. :)



Olisihan se hienoa, että mies saisi tehdä työtä, josta haaveilee ja jota itsekin arvostaa. Mutta onko se sitten kuitenkaan niin hienoa lopulta kuin se hänestä NYT tuntuu?



Vai onko osa kiinnostuksesta nyt vain minun opiskeluistani johtuvaa? Minä kun puhun ja luen tällä hetkellä kaikkea leikkaussali- ja anestesia-asioita niin onko hänelläkin kiinnostus viime kuukausina herännyt vain sen vuoksi? Riittääkö se kiinnostus sitten vuosienkin päästä? Hän nimittäin on kaikista lääketieteenaloista eniten kiinnostunut anestesiologista. =)



Ap