Lue keskustelun säännöt.
Onko oikein perua lapselta joululahjoja, kun ei ole ollut " kiltti" ?
21.12.2007 |
Meidän 7 v poika on ollut harvinaisen hankala tänä syksynä. Ei tehoa porkkanat eikä sanktiot. Meillä on päällä tahtojen taistelut.
Koulun joulujuhlaan hän oli menossa hyvillä mielin. Aivan ykskaks aamulla hän sai päähänsä, ettei hän aio esiintyä. Kyse ei ole jännityksestä, sillä poika on paljonkin esiintynyt. Hän vain päätti, out of the blue, että hän ei esiinny.
Veimme pojan kouluun, eikä hän esiintynyt. Huusi jälkeenpäin, että " sain tahtoni lävitse, minä en esiintynyt" . Naamalla hullu virne, joka kertoo " minä voin tehdä ihan mitä vain" .
Jo pari kuukautta on ollut tällaista. Olemme niiiiiin kyllästyneitä koko poikaan. Haluamme perua koko joulun, tai ainakin siirtää puolet joululahjoista sisaruksille. Onko tämä oikein? Olisiko tästä mitään hyöytä?
Jos sanomme, että joululahjat perutaan, niin tiedän, että poika väittää ettei hän välitä. Ja hän yrittää kovistella vastaan.
Kommentit (36)
Rankaisisin jollain muulla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minustakin joulu on se paras juhla, mutta kun mikään muu rankaisu ei auta! Ja kyse ei ole pelkästään joulujuhlasta, vaan miljoonasta muustakin asiasta, jolla hän on aiheuttanut lisää harmaita hiuksia meille vanhemmille.
Minulta saa karvat pystyy tuo asenne " minä voin tehdä ihan mitä itse haluan, olen koskematon, minä en välitä rankaisuista, ja palkkiot eivät minua voisi vähempää liikuttaa" .
Siis tiivistä yhdessä oloa ja huomioimista. Lautapelejä, ulkoilua, jne. Paljon huomiota.
Jos tuollainen käytösä jatkuu, niin mä ainakin kylmästi laittaisin tv katsomis kielto, karkit ja muut herkut pois, ei kavereiden luona kyläilyä, jne. Eikä mikään pari päivää tai viikko, vaan kuukausi! Jos käytösä alkaa muuttua, niin sitten voi saada pikkuhiljaa jotain etuuksia, esim. puol tuntia päivässä tv:tä.
Sen sijaan voisin olla kyllä tosi tiukkana muissa etuuksissa. En usko, että poika ei välittäisi niitten menettämisistä. Hän vain näyttelee ja haluaa myös katsoa, kuinka pitkälle olette valmiita menemään ja koska ette jaksa enää edes yrittää.
Yrittäisin myös miettiä, miten saisin kierteen katkaistua jollain positiivisella tavalla. Paljon positiivista huomiota pojalle aina, kun hän toimii toivotulla tavalla.
Tai onko hänen elämässään ollut suuria muutoksia? Vaikuttaa siltä, että hän oireilee, hakee huomiota, rajoja, turvallisuutta. Itse en niinkään lähtisi rangaistuslinjalle, vaan yrittäisin olla paljon hänen kanssaan, touhuta yhdessä kaikkea kivaa, jutella. Ja hänelle kannattaa kyllä sanoa, että häntä rakastetaan.
Joulu on yhteinen juhla;leipokaa yhdessä, syökää hyvin, antakaa lahjat. Yrittäkää vaan olla ilman stressiä. Ja jos poika käyttäytyy huonosti, se pitää sanoa hänelle rauhallisesti, ja sitten vaikka viedä huoneeseensa rauhoittumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme jo perheenä tosi tiiviisti. Paljon kotona, arkena ollaan koko perheen voimin. Ja lapsi kyllä saa huomiota.
Hän on vain niin itsepäinen, pomo jo syntyessään, sisukas. Niin hyvässä kuin pahassa.
tv-kielto on joskus ollut, mutta se on hieman hankala, koska perheessä on muitakin lapsia. Karkeista ja herkuista hän ei välitä. Kaverit ovat ip-kerhossa, eikä sitä kerhoa voi kieltää (iltaisin siis ollaan kotona). Lelutkin ovat veljien kanssa yhteisiä. Sitäpaitsi poika viihdyttää itseään vaikka tyhjässä huoneessa, eli lelut eivät siinä mielessä tärkeitä. Kännykkää ei ole. Tietsikkaa ei tykkää pelata.
Sitten kun löytää jonkun tärkeän jutun, niin sitten hän muuttaa asennettaan, ettei välitä.
Ei ole ongelmia koulussa. Olemme kyllä muuttaneet lähes vuosi sitten, mitään muuta muutoksia ei ole. Ja koulu tietysti alkoi syksyllä, se on muutos. Opettajien ja ip-ohjaajien mukaan poika on oikein hyväntahtoinen, hyväkäytöksinen ja tulee toimeen muiden kanssa.
Enkä voi enempää korostaa, että meidän elämämme pyörii lasten ympärillä. Poika tulee klo 16 koulusta, ja minä olen lasten kanssa. Isä tulee klo 17 jälkeen töistä ja on koko illan klo 20 asti lasten kanssa. Viikonloppuisin luistellaan, pelataan palloa, pelataan jotain jne....
Olemme keskustelleet tuntitolkulla. Poika kyllä tietää, että häntä rakastetaan. Hän itse vain sanoo, ettei tykkää, että häntä pakotetaan. Annamme mahdollisuuksien mukaan päätösvaltaa, mutta ei hän saa päättää, miten käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on, niin kannattaa myös miettiä esim. erilaisten neurologisten ongelmien mahdollisuudet (esim. Aspergerin syndrooma, sensorisen integraation häiriö tms) Helpottaa kummasti omaa suhtautumista, jos tajuaa, että lapsen hankalan käyttäytymisen taustalla on selvä syy ja saa myös tietoa siitä, miten siihen syyhyn voi mahdollisesti vaikuttaa tai millaiset asiat toimivat muiden tästä ongelmasta kärsivien lasten kohdalla.
Poika on ollut aina vilkas, sosiaalinen, kiltti. Rauhoittunut kyllä paljon jo ennen koulun alkua. Tänä syksynä ollut melkoisen äkäinen, ärtynyt, helposti vastaansanova ja omapäinen. Uhmaa kaikkia kehoituksia ja pyyntöjä vastaan. Pojalla ei ole koskaan ollut minkäänlaista uhmaikää - liekö tämä nyt sitten jotain myöhäistä sellaista..?! Olen välillä ollut aivan ymmälläni ennen niin sopuisan pojan kanssa. Muutto ja paikkakunnanvaihto osuivat viime kevääseen - voihan sekin tietysti vaikuttaa lapsen mieleen. Että on jotenkin varautuneempi. Toisaalta haluaisi olla jo niin isoa poikaa, mutta sitten kuitenkin väliin kiukuttelee ja itkeskelee kuin pikkupoika. Ja pienihän toki vielä onkin!
Tsemppiä " pomottelijan" kanssa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä jättisin jonkun odottamaan käyttäytymisen parantumista, tai sitten vain vähemmän
pukkihan kysyy, että " onko kilttejä lapsia"
ja lahjat ovat palkinto siitä. ei ne mitään itsestäänselvyyksiä saa olla.
Muuten poika saa taas viestiä, että ihan sama miten käyttäytyy, niin lahjuksia vaan satelee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi... minä pitäisin itseäni oikein onnistuneena kasvattajana - ellei minulla olisi tätä poikaa. Opettajat sanovat, että poika on hyvin älykäs, mutta kukaan ulkopuolinen ei ole koskaan huomannut hänessä mitään " vikaa" . Juttelin ystäväni kanssa, joka on neuvolapsykologi, ja hän sanoi, että pääsisimme neuvolaan vasta joskus vuoden päästä, koska poika ei todellakaan ole vaikea tapaus - ei ole hankala ulkopuolisten mielestä...
Ehkä syy on tuossa, että hänen maailmankuvansa on laajentunut kertalaakista tänä syksynä: hän tajuaa, ettei äiti ja isä olekaan kaikki kaikessa, elämää on kodin ulkopuolella, hän voi itse määrätä tekemisistään ja sanomisistaan erilailla kuin ennen... Hän on tajunnut, ettei hänen tarvitse alistua.
Mutta mitä ihmettä tässä tekee, jotta hän tajuaa, ettei hän ole pomo ja ettei hän saa tehdä, mitä itse haluaa, vaikka voisikin. Puheen tasolla olemme tämän selittäneet, emmekä anna periksi kaikessa - ja siitä hän sitten suuttuu.
.
Vierailija:
pukkihan kysyy, että " onko kilttejä lapsia"ja lahjat ovat palkinto siitä. ei ne mitään itsestäänselvyyksiä saa olla.
Muuten poika saa taas viestiä, että ihan sama miten käyttäytyy, niin lahjuksia vaan satelee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vietätte siis joulun syöden juoden saunoen, mutta pukki tuo vain yhden tai kaksi lahjaa`?
niin, toki joulu järjestetään muille lapsille. Tuo poika saa paketteja 10-15 kappaletta, kun on mummien ja kummienkin paketit täällä. Grrrr... että tuosta käytöksestä pitäisi vielä palkita...
Ihan kuten jouluna tuhmat ihmiset saivat lahjaksi Jeesuksen.
Minun poikani tuskin muuttaa käyttäytymistään..
nyt mahdollisuus Jumalan silmissä.
Aiheutat vain traumat joulusta. Isäni on aikanaan saanut risuja joululahjaksi, ja edelleenkin vihaa joulua.