Oletko koskaan kadottanut lastasi? Lapsi on esim. lähtenyt haahuilemaan yksin ostarilla tms.

kyseessä 5v ja 1v pojat

Kerran jouduin itse kuuluttamaan lastani, ja kerran huomasin lapsen kadonneen ja kohta hänestä tulikin jo kuulutus.

Pari kertaa. Lapset 8 ja 3.

onneksi lapsi/lapset eivät ole oikeasti olleet hukkateillä. T. Neljän äiti

Lapsi, joka katosi oli silloin 3,5-vuotias. Olimme kaupassa ja mukana oli lisäksi vastasyntynyt pikkusisko. Neljävuotias tutki kaupan lastenkirjahyllyä ja itse katselin kahden metrin päässä jotain muuta. Meni hetki ja tajusin pojan hävinneen. Katselin kaikki viereiset hyllynvälit ja huutelin poikaa, mutta en saanut vastausta. Sitten iski jo paniikki. Juoksin vauvan ja kässyjen kanssa kaupan ympäri poikaa huudellen ja pyytelin samalla henkilökunnalta apua. Kassoilla minulle vakuuteltiin, ettei siitä ole mennyt yksinäistä pikkupoikaa ohi ja ulos kaupasta. Poika ehti olla hukkateillä noin kymmenen minuuttia, kun yksi henkilökuntaan kuuluva löysi hänet ulkoa kaupan parkkipaikalta. Poika itki ja äiti itki. Poika ei kuulemma ollut huomannut, että seisoin hänen takanaan ja oli lähtenyt etsimään minua luullen, että olemme pikkusiskon kanssa jo menneet autolle.



Sitä kokemusta en unohda ikinä. Voitte arvata, että kävimme pitkät keskustelut siitä, ettei äiti tosiaankaan IKINÄ poistu kaupasta ilman lapsiaan ja että jos äitiä ei jostain syystä näy, niin sitten huudetaan äitiä ja pyydetään kaupan tädeiltä apua. Ilmeisesti kokemus on jäänyt pojallekin mieleen, koska tässä eräänä päivänä sanoi ihan yhtäkkiä kauppareissulla, ettei koskaan enää lähde kaupassa kärryjen luota pois, ettei joudu hukkaan. Ja tuosta tapauksesta on kuitenkin melkein kaksi vuotta.

Tyttö 3-vee oli keppostuulella ja vaatekaupassa pinkaisi juoksuun, kun äiti selkänsä käänsi. Löytyi lopulta onneksi samasta kaupasta, maastoutuneena hyllyn taakse.

kerta kun siellä käyn... Tuonne Prismaan eksyy aikuisetkin...

Voin sanoa, että vaikka kyse noinkin pienestä ajasta, on tunne KAUHEA. Sitä alkaa heti miettimään mitä kauheuksia hänelle on voinut tapahtua, näenkö häntä enää koskaan.



Eli pitääkä lapsianne tungoksessa silmällä. Vahingosta viisastuneena mekin pidämme tiukempaa kuria + isompaan paikkaan lähtiessä olemme joskus laittaneet yhteystietolapun pojan taskuun tai ranteeseen ja opettaneet, että lappua pitää näyttää kiltin näköiselle aikuiselle jos eksyy.

oisin varmaan ihan paniikissa.. lapset 5v ja 2v. toi esikoinen kyllä menee usein "omille teileen" esim. leluosastolle, mutta ei oo ikinä kadonnut. yleensä pidän hänet kuitenkin näköetäisyydellä itsestäni.

Jumbossa isänsä luuli että lähti minun kanssani eteenpäin, ja minä että jäi miehen kanssa. Hätä oli melkoinen kun tajusimme että ei ole kummankaan kanssa. Onneksi löytyi noin 5 minuutissa, oli menossa rullaportailla ylös kun jotkut naiset onneksi ottivat pikkupojan huostaansa ja lähtivät vanhempien etsintään.



Muistan itse vielä kun hävitin äidin kaupassa, ikää ollut noin 4-5v. Tartuin vierasta naista takista ja muistan sen kauhun tunteen kun ei ollutkaan äiti.

av-äidit on täydellisiä...

Kerran imettäessäni yöllä kadotin vauvan.

Kaksi alle 5- vuotiasta lasta meillä.



Mulle riittää että lukee lehdistä miten 3- vuotias putoaa ostoskeskuksessa kuroteltuaan kaiteelle.

Tultiin hissistä ulos, kun poika juoksikin takaisin hissiin jonka ovet sulkeutuivat ja hissi lähti liikkeelle.

Mulle riittää että lukee lehdistä miten 3- vuotias putoaa ostoskeskuksessa kuroteltuaan kaiteelle.

Mulle kun ei riitä niin olen hukannut lapseni. 3-vuotiaan 20 minuutiksi.

Tyttö 5v on onneksi niin kova ääninen että kiljuu aina ÄITIII; MISSÄ SÄÄ TAAS OOOT

Olimme srk-talolla isäinpäivä lounaalla ja lapsille oli seurakuntanuorten pitämä lapsiparkki. Lasten syötyä (7v, 4v 2v) vein heidät parkkiin, jossa ei siinä vaiheessa ollut muita lapsia.

Joimme miehen kanssa rauhassa kahvit ja lähdin sitten hakemaan lapsia, mutta hups 2v ei ollutkaan siellä! Nuoret eivät olleet huomanneet ollenkaan pienen poistumista ja 7v isosiskokin oli vain luottanut pienen osaavan tulla meidän vanhempian luo. No löytyihän hän onneksi, mutta pissi oli tullut housuun, kun äitiä ei ollut löytynyt ajoissa. Suututti kun päätimme ruokailupaikan nimenomaan tuon hyväksi mainostetun lapsiparkin perusteella...

Tosin tunnen suurta empatiaa niitä kohtaan, joille isompia kadottamisia tapahtuu, sillä olen kahden supervilkkaan tytön äiti enkä enää ratasvaiheen jälkeen lähde kolmistaan noiden kahden täystuhon kanssa esim. vaatekauppoihin :D

Oltiin Jukolan viestejä katsomassa kun olin n. 5v. Kuljin äidin ja isän perässä, muistan vieläkin äidin takin jota seurasin. Yhtä äkkiä mä huomasin että mun "äiti" on tosi lihava ja aloin itkemään. Tämä "lihava" äiti, jolla oli samanlainen takki kuin minun äidillläni, otti minut syliin ja vei infoon. Ja sain kuin sainkin oman äitini takiaisin =).

vuosien varrella. T.viiden 1-17v:n äiti