Hedelmöityshoidot, adoptio vai lapsettomuus?

noita tarinoita kuulee usein :)



Just kun elämä on täytetty muulla, niin tulee yllättäen raskaaksi.



Erään tuttuni lapsetom työkaveri tuli yllättäen raskaaksi ja saa esikoisensa nyt 47-vuotiaana.

Näitä 8:n kertomia tarinoita kuulee usein. Mutta mietipä, mitä tarinaa et kuule. Se on se tarina, jossa lasta ei tulekaan, vaikka " yritys on lopetettu" . Niitä on moninkertaisesti näihin 8:n tarinaan verrattuina.

En usko että mulla kestäisi pää hedelmöityshoitoja, ja lapsettomaksikaan en haluaisi jäädä.



Ei se adoptiokaan helppoa (tai halpaa) ole, mutta musta tuntuisi helpommalta asennoitua siihen pitkään odotukseen kuin hedelmöityshoitojen vuoristorataan.

ja jos sekään ei onnistuisi luovuttaisin suosiolla ja ryhtyisin vaikka sijaisperheeksi.



Ja ei nuo minusta mitään selittelyjä kaipaa. onhan se kumminkin ihan normaalia haluta kasvattaa oma laspi oman sydämen alla. Ja jos se ei onistuisi niin maailmassa on paljon lapsia jotka tarvitsevat ehdotonta rakkautta osakseen. ja siksi myös sijoitusperheelliseksi.

se on otettava huomioon, kaikille ei voi tehdä hedelmöityshoitoja eikä kaikki voi adoptoida, lapsettomuuttakaan ei voi valita ne, joille lapsia tulee vahingossa

Vaikka olemmekin nyt viime metreillä heittää koko homman kesken, kun on sukset ristissä palveluntarjoajan kanssa. Suosittelen adoptiota lämpimästi, kunhan olette sitten tarkkana, kun palveluntarjoaja täytyy valita.



t: yksi adoptio-odottaja, jonka joulu on pilalla adoptiosotkujen takia

Ihan ilman yrittämättä biolasta mitenkään.



Ei ollut kyllä mitenkään hirveän helppoa - hermot meni todella monesti... En tiedä olisinko jaksanut jos sitä olisi jo edeltänyt vuosien rumba jotain hoitoja yms.

Ei elämää kahdestaan, koska en koe sellaista kohdallani elämisen arvoiseksi.



Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Toivon, ettei kukaan tuomitse toisten ratkaisuja, koska toisen elämää ei voi tietää ja tuntea.

Ihme sitten tapahtui.