Lue keskustelun säännöt.
Näin sitten kävi meillekin...
20.12.2007 |
Ollaan oltu naimisissa kohta 5v lapsia 3, nuorin 1kk
Tunteet ovat kadonneet. En tunne miestäni kohtaan hyvää enkä pahaa. En rakasta, en vihaa.
Kerroin miehelleni, että olemme yhdessä vain lasten takia, meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset.
Mieheni alkoi itkemään ja kertoi rakastavansa minua ja pkysyi mitä hän voisi tehdä, etten lähde pois
sanoin etten ole lähdössä mihinkään, mutta en yksinkertaisesti enää rakasta häntä.
Nyt kaikilla pahamieli ja tulossa elämäni vaikein joulu.. yritämme jaksaa.
Kommentit (25)
oisko olla ohimenevä tunne..itse olin kyllästynyt ja ajattelin etten rakasta enää, kun nuorin oli ihan pieni vauva..jotenkin olin niin väsynyt ja ajattelin kokoajan vain lapsiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
risuja ja käpyjä! Ei kai vain ollut tarkoitus saada miestä syyllistämällä ostamaan jokin kallis " yllätyslahja" , jonka olet kauppassa sormella osoittanut ja tilannut lahjaksi?
ollut esim. raskaana niin yritä antaa ajan kulua vielä vähän aikaa... Hormonit vielä hirveässä sekamelskassa. Tsemppiä.
Olisit edes lapsiasi ajatellut jos et muista välitä. Älä tule sit tänne itkemään et mies veti perseet ja pilasi koko joulun. Olisi meinaan ihan ymmärrettävää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
upea ajoitus kertakaikkiaan, ja varmasti kunnollisen harkinnan tulos, kun kuopuskin on jo kokonaisen kuukauden ikäinen.
Rakastitko miestäsi 10 kk sitten vai annoitko säälistä tai tavan vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei suhdetta saa ilmaiseksi. On myös itse haluttava tehdä jotain sen eteen, haluttava ottaa aikaa toiselle ja unohtaa lapset hetkeksi. Nauttia puolison seurasta ja muistella menneitä ja niitä asioita jotka teidän alunperin yhteen ajoi, miettiä miten pitkän matkan olette yhdessä tehneet, mitä teitte ja miltä näytitte kun tapasitte, mitä haaveita teillä oli ja mitkä ovat toteutuneet. MInusta ainakin on ihanaa miettiä kerran vuodessa tämmöisiä asioita ihan kahdestaan jossain pois kotoa.
sen sijaan ap voisi mennä itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensin kysymys: Miksi ihmeessä kerroit noin suorasanaisesti? Sori vaan mutta tuollainen on todelöla törkeätä! Miksi kiusata miestä (tuollainenhan on suoraa haistattelua ja nöyryyttämistä) ihan vain kiusaamisen takia jos et aio tehdä asialle mitään? Ja jos haluat keskustella suhteestanne tms niin asian voi kyllä hienovaraisemminkin käynnistää.
Sitten asiaan. Teillä on kk vanha lapsi kotona. se on kuitenkin teidän kolmas jo, joten luulisi sinunkin tieteävän ettei äidit siinä vaiheessa ole ihan skarpimillaan, ehkä olisi kannattanut odottaa vähän?
Mieti miltä tuntuisi jos miehesi (jota rakastat ja jonka kanssa haluat jakaa kaiken) kertoisi sinulle ettei tunne sinua kohtaan mitään, mutta jatketaan nyt saman katon alla kuitenkin tottumuksesta, lasten takia ja säälistä. Haluaisitko oikeasti kuulla sen?
Voisit hiukan selvitellä mikä/mitkä sen peittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki ole aina mustavalkoista...
terv. se, joka kirjoitti hormonisekamelskasta ja ei muista nroaan
että anna ajan vielä kulua. Hormooni toiminta on vielä niin sekasin että et voi tietää mikä on oikeesti totuus.
Mulla ainaki raskaus aikana välillä heittää todella. Olen ihan varma et oon valinnu väärän miehen eikä meidän tulevaisuudesta tule mitään. Näen pelkkiä vikoja. Ja sitten toisena päivänä kaikki onkin taas hyvin.
Voimia, anna ajan kulua. jos vaikka puolen vuoden- vuoden päästä on samat fiilarit niin sitten voit alkaa miettiä että mikä oikeesti mättää ja mitä asialle vois tehdä.
Toki asialle voi ja kannattaa jotain yrittää tehdä jo aiemmin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ongelmia teillä on? Onko oikeasti mitään? Jos ei, niin nyt kipin kapin miehen kaulaan ja sanomaan, että anna anteeksi, että kaikki varmaan johtuu sinun hormoneistasi ja tilanne palaa varmasti hyväksi, kunhan hormonimyrsky laantuu tai viimeistään kun imetys loppuu.
Uskon, että sinulla on rankkaa, kun on useampi lapsi ja noin pieni vauva. Tuommoinen ei kuitenkaan ole mikään tilanne erota. Se, että et rakasta miestäsi johtuu mitä luultavimmin siitä, että mies ei täytä kaikkia toiveitasi ja että et ehkä itse ole ehtinyt vielä " päivittää" itseäsi uuteen elämäntilanteeseen. Lisäksi hirmuisen monilla on synnytyksen jälkeistä masennusta.
En voi muuta sanoa, että jos miehessäsi ei ole oikeasti mitään suurta vikaa, niin nyt on kyllä syytä ottaa sinun vastuu omasta onnestasi ja sanoa rakkaallesi, että rakkaus on työtä ja sitä sinun nyt tarvitsee tehdä ja se tulee helpottamaan kun vauva kasvaa.
Ja joskus voit kokeilla ihan takinkääntötemppua. Kokeile kehua miestäsi (vaikka nenää, jos et muuta hyvää löydä) ja anna hyvää palautetta vaikka miten pienistä arkisista asioista (ihana rakkaani, kun hoksasit viedä vaipparoskiksen töihin lähtiessäsi). Nämä hyvät asiat saattavat hyvinkin luoda hyvää ympärilleen ja ehkä löydät sen rakkauden uudelleen.
Sellaisessa tilassa ei kannattaisi todellakaan tehdä mitään johtopäätöksiä rakkaudentunteistaan ja parisuhteensa tilasta. Johan tuossa vielä hormonitkin heiluttavat naista kuin tuuli puunlatvaa!
Vauvasi on vasta kuukauden ikäinen, varmasti johtuu hormoneista nuo fiilikset. Ainakin olisit voinut antaa ajan hieman kulua ja katsoa miten käy. Nyt jos sitten alat taas tuntemaan rakkautta miestäsi kohtaan ja jatkatte suhdettanne, niin miehellä on aina mielessä, että rakastaakohan vaimo minua vai ei.
Jossainhan ne tunteet voi hyvinkin olla piilossa..Mikäli ymmärsin oikein, sulla ei ole väkivaltaista tai pettävää miestä? Jos ihan kunnon mies niin mene ja ota kaulasta kiinni..Sano vaikka, että olet valmis yrittämään?Jos siis meinaat lasten takia yhteen jäädä, niin kannattais ihan oikeasti yrittää..
emme vaan koskaan tee mitään yhdessä. Mies istuu tietokoneella illat pitkät ja minä laitan lapset nukkumaan ja lopulta kuin olisi hetki aikaa olla yhdessä mies vaan pelaa.
Koskaan ei istuta yhdessä ja katsota telkkaria tms
En vaadi paljoa, mutta tunnen olevani yksin tässä suhteessa.
ap
Ja jos et ole edes lähdössä miksi kerroit nyt??