Jos oppilaalla on vanhempiensa lupa päivän poissaoloon,

Syynä poissaoloon oli kaupungissamme viime viikon lopulla ollut koulua koskenut uhkaus. Ei siis lapseni koulua, vaan ammattioppilaitosta. Kuitenkin myös yläasteet pitivät jo torstaina koulujen ovia lukossa ja perjantaihan oli siis Jokelan vuosipäivä. Annoimme lapsellemme luvan olla koulusta perjantain poissa (kuten olivat tehneet kymmenet muutkin yläkoululaisten vanhemmat tässä kaupungissa), koska a) lasta pelotti ja b) emme halunneet ottaa edes pienen pientä riskiä, että jotain tapahtuu.



Tänään sitten koulusta poissa olleet oppilaat olivat saaneet opettajien taholta kuulla vinoilua lintsaamisesta. Luonnollisesti me myös kuittasimme oppilaan poissaolokirjan.

Mutta minusta ei ole hyvä asia antaa lapselle elämästä sellaista mallia, että jos joku juttu stressaa, niin jäädään sitten kotiin. Tosielämässä ei yksinkertaisesti selviä niin, ei työelämässäkään voi sellaista tehdä. Sama stressi se on kaikilla muillakin, ja koulu ei ole niin kuolemanvakava asia, jos joku projekti menee joskus kehnommin, niin sitten menee, mutta ei niitä ongelmia pidä opetella välttelemään. Se on sitä curling-vanhemmuutta. Lapsi kasvaa vahvemmaksi, kun huomaa, että selvisi, vaikka stressasi, ja projekti meni vähän kehnommin.

Kyllähän työelämässä jotakuinkin kaikki lintsaa, jos ei joskus huvita. Ja mikä hemmetin väli sillä opelle on, jos joku oppilas on joskus poissa kun te ette oikeasti kumminkaan piittaa pätkääkään niistä oppilaista henkilökohtaisesti?

Mutta minusta ei ole hyvä asia antaa lapselle elämästä sellaista mallia, että jos joku juttu stressaa, niin jäädään sitten kotiin. Tosielämässä ei yksinkertaisesti selviä niin, ei työelämässäkään voi sellaista tehdä. Sama stressi se on kaikilla muillakin, ja koulu ei ole niin kuolemanvakava asia, jos joku projekti menee joskus kehnommin, niin sitten menee, mutta ei niitä ongelmia pidä opetella välttelemään. Se on sitä curling-vanhemmuutta. Lapsi kasvaa vahvemmaksi, kun huomaa, että selvisi, vaikka stressasi, ja projekti meni vähän kehnommin.

Kyllähän työelämässä jotakuinkin kaikki lintsaa, jos ei joskus huvita. Ja mikä hemmetin väli sillä opelle on, jos joku oppilas on joskus poissa kun te ette oikeasti kumminkaan piittaa pätkääkään niistä oppilaista henkilökohtaisesti?

Hyvissä asemissa työelämässä olevat nimittäin eivät lintsaa, jos ei huvita. Ja miten niin emme piittaa?

tällä viikolla on koulussa opeteltu pythagoran-lausetta, joka on aika oleellinen asia yläkoulun matikassa... on muuten opeteltu liiankin hartaasti, kun näitä poissaolleita riittää, eikä kukaan ole osannut tehdä tehtäviä kotona poissaolon jälkeen, että voisitteko kuitenkin opettaa ne lapsenne, jos jäävät kotiin, ettei koko luokan opiskelu pysähdy siihen!

ennen kaikkea periaatteesta. Luvan poissaoloon saa käytännössä millä tahansa syyllä. Pointti on se etukäteen kysyminen. Ei yksi menetetty koulupäivä mitään peruuttamatonta tuhoa saa aikaan, mutta se on vahingollista pidemmän päälle, jos lapsi näkee oikein vanhemman esimerkistä, että sääntöjä voi noudattaa tai olla noudattamatta miten huvittaa.

(tyhmä, idiootti tai mikä ikinä kun palstalaisten mielestä olen), että vanhemmat antavat luvan olla pois. Kun lapsen pomohan on minä, eikä opettaja. (Äkkiä tunnen suurta empatiaa yritysten keskijohtoa kohtaan.)



Olin aina ajatellut, että jos koulu osoittautuu lapselleni samanlaiseksi kiusaushelvetiksi kuin itselleni aikanaan, niin voisin antaa hänelle vaikka 2-4 "vapaalippua" per lukukausi, jolloin hän saisi olla kotona luvallani päivän (tietysti sillä ehdolla, että opiskelisimme sitten ne asiat yhdessä) jos kouluun ei vain VOI mennä. Välillä on niitä päiviä. Oikeasti. Tämä siksi, ettei hänen tarvitsisi minulle teeskennellä olevansa sairas ja luottamus säilyisi välillämme, ja siksi, että koulurakennus ja koululuokka ei ole se tärkeä juttu elämässä, vaan se oppi on tärkeää, ja elämä on tärkeää, ja mielenterveys on tärkeää.



Olisin itsekin varmaan paremmassa kunnossa psyykeltäni, jos vanhempani eivät olisi minua aikanaan pakottaneet kouluun luokka"kavereideni" kidutettavaksi.

että vanhemmat voivat päättää mikä on riittävä syy olla pois koulusta. Siis jos puhutaan yksittäisestä päivästä eikä toistuvasta tavasta.

Mikäli oppilas on poissa koulusta ilman koulun myöntämää lupaa, on sosiaaliviranomaisilla velvollisuus huolehtia oppilas kouluun fyysisesti, kun oppilas kuuluu oppivelvollisuuden piiriin eikä ole kotiopetuksessa. Se ei ole mielipidekysymys. Vanhemmilla voi olla mielipiteitä, mutta ne eivät ole juridisesti päteviä.

"vapaalippuja" koulussaololle, mulla olis ihan taatusti ollut niitä päiviä, jolloin ei vaan VOI mennä kouluun.



Töihin on mentävä huvitti tai ei, samoin kouluun. Jos koulussa on sellaisia ongelmia, ettei sinne voi mennä, ne eivät kyllä selviä kotona olemalla.

Olin aina ajatellut, että jos koulu osoittautuu lapselleni samanlaiseksi kiusaushelvetiksi kuin itselleni aikanaan, niin voisin antaa hänelle vaikka 2-4 "vapaalippua" per lukukausi, jolloin hän saisi olla kotona luvallani päivän (tietysti sillä ehdolla, että opiskelisimme sitten ne asiat yhdessä) jos kouluun ei vain VOI mennä. Välillä on niitä päiviä. Oikeasti. Tämä siksi, ettei hänen tarvitsisi minulle teeskennellä olevansa sairas ja luottamus säilyisi välillämme, ja siksi, että koulurakennus ja koululuokka ei ole se tärkeä juttu elämässä, vaan se oppi on tärkeää, ja elämä on tärkeää, ja mielenterveys on tärkeää.

Olisin itsekin varmaan paremmassa kunnossa psyykeltäni, jos vanhempani eivät olisi minua aikanaan pakottaneet kouluun luokka"kavereideni" kidutettavaksi.

31

Kyllähän työelämässä jotakuinkin kaikki lintsaa, jos ei joskus huvita. Ja mikä hemmetin väli sillä opelle on, jos joku oppilas on joskus poissa kun te ette oikeasti kumminkaan piittaa pätkääkään niistä oppilaista henkilökohtaisesti?

[/quote]

Tää kuvaa kyllä niiiin täysin tätä mentaliteettia, joka noilla lintsarilapsien vanhemmilla on. ME EI KAIKKI OLLA TUOLLAISIA! Huudan, koska tässä reilu kolmenkymppisenä en ole KOSKAAN lintsannut töistä "kun ei huvita". Ei vaan sovi mun moraaliin.



Ei koulusta olla pois vain vanhempien luvalla. Jos vanhemmat antaa luvan, niin sitten kysytään opettajalta ja ollaan pois vasta sitten jos lupa saadaan.



Samaa älyttömyyttä osoittaa se, että yritetään viedä alaikäinen lapsi elokuviin, kun muka ollaan sitä mieltä, että kyllä meidän lapsi on niin kehittynyt että se voi vanhemman mukana tulla katsomaan tätä leffaa.



LAKI ON LAKI, ja se koskee ihan jokaista meistä.

Hyvissä asemissa työelämässä olevat nimittäin eivät lintsaa, jos ei huvita. Ja miten niin emme piittaa?

[/quote]

"vapaalippuja" koulussaololle, mulla olis ihan taatusti ollut niitä päiviä, jolloin ei vaan VOI mennä kouluun.

Töihin on mentävä huvitti tai ei, samoin kouluun. Jos koulussa on sellaisia ongelmia, ettei sinne voi mennä, ne eivät kyllä selviä kotona olemalla.

Töihin muuten ei ole pakko mennä, huvitti tai ei. Aikuisella on aina se vaihtoehto, että ottaa sen 1-3 päivää "ilmaista" saikkua minkä saa ilman lääkärikäyntiä. Se vaatii laskelmointia, sillä ei niitä voi liian usein ottaa, ja se on sitten suunnilleen se 6 päivää vuodessa (eli 3 päivää "lukukaudessa"). Lisäksi on se mahdollisuus, että menee hetkeksi aamulla töihin, saa kauhean "päänsäryn" tai "mahataudin" ja poistuu takavasemmalle, jolloin kukaan ei kysy mitään seuraavana päivänä töihin tullessa.

Minusta on parempi, että lintsaa yhden päivän kahdessa kuukaudessa ja purkaa pahimmat stressit, ketutukset ja pelot, kuin että ajaa itsensä piippuun ja jää sitten kuukausiksi masennussaikulle. Saati sitten, että lapsen mielenterveys tuhotaan vain siksi, että hän ei saa vapautusta kestämättömästä tilanteesta.

t. 29

ps. Kiitos sulle, minua ymmärtänyt ope (33?)

Minusta on parempi, että lintsaa yhden päivän kahdessa kuukaudessa ja purkaa pahimmat stressit, ketutukset ja pelot, kuin että ajaa itsensä piippuun ja jää sitten kuukausiksi masennussaikulle. Saati sitten, että lapsen mielenterveys tuhotaan vain siksi, että hän ei saa vapautusta kestämättömästä tilanteesta.

Ja jos vielä perheessä on useampa alle 10-vuotiaita lapsia voi omien sairaspäivien lisäksi pitää ihan rauhassa vapaata ja jäädä kotiin hoitamaan sairaita lapsia hyvällä omatunnolla, sillä kotona olet sillä hetkellä taatusti tarpeellisempi kuin työssä.

Ja noista "omista lomista" - kyllä se on pidemmän päälle työantajankin etu jos työntekijät lataavat akkujaan oma-aloitteisesti....

olisi laittanut lapsensa kouluun, jos on pienikin mahdollisuus siitä, että hänen henkeään siellä uhataan??? No, katsotaanpa sitten, kun sattuu oman koululaisenne kohdalla...



Ja lisäyksenä vielä, että meillä ei MILLOINKAAN ennen ole annettu lapselle "omaa" lupaa olla koulusta poissa, mutta nyt annettiin. Ja vain siksi, että halusimme olla varmoja, että lapsi herää omasta sängystään jatkossakin. Meillä ei katsella mitään turhia selityksiä siitä, että nyt ei huvittaisi mennä kouluun, kun siellä on jotain epämieluisaa tiedossa, vaan aina lempeästi patistetaan lapsi kouluun kaikesta huolimatta. Ja tähän asti ovat meidän koululaisemme aina selvinneet näistä epämieluisuuksista. Kiusatuiksi eivät onneksi ole joutuneet.



Ja korostan siis vielä, että kaupunkimme molemmilta yläkouluilta oli perjantaina poissa kymmeniä oppilaita vanhempiensa luvalla.



ap

niin eihän siinä sitten muuta kuin kestätte seuraukset. Jos opettaja kutsuu sitä lintsaukseksi, niin kirjaimellisesti hän on oikeassa, ja vanhempana sinä voit opettaa lapsellesi toisen ihmisen kunnioitusta, ja kantamaan valintojensa seuraukset. Jos pahinta on nyt open 'vinoilu', niin eiköhän se ohi mene.



Tuosta kiusaamisjutusta, en ymmärrä mitä yhden päivän poissaolo silloin tällöin auttaa, jos puhutaan vakavasta kiusaamisesta. Kyllä se tilanne olisi jotenkin ratkaistava, yhdessä koulun ja kiusaajien vanhempien kanssa, eikä vain järjestämällä joitakin lepohetkiä lapselle.

On muuten kiva olla tuollaisen "lakkujaan omatoimisesti lataavan" työkaveri. Joku nimittäin joutuu ne työt kuitenkin tekemään. Eikö tosiaan ole ihmisillä omatuntoa?



Itsellä ei tulisi mieleenkään litsata töistä. Kuten ei tullut vanhemmillanikaan mieleenkään antaa lupaa olla poissa koulusta, jollen ollut sairaana. Koulukiusaamiset ratkaistaan muulla tavoin, jos ne on mahdollista ratkaista, muutaman päivän poissaolo ei niihin auta.

koulusta voi olla pois, jos sinne ei huvita mennä ja töistä voi olla pois, jos sinne ei huvita mennä...



Missä on työmoraali?



Koulussa jää aina jälkeen opiskelusta, töissä joku toinen tekee työt tai joku hoitaa sijaisen ja sijainenhan aina maksaa.



Aina sitä täällä oppii ihmismielestä uutta!

Lupahan kuuluu pyytää opettajalta! Meidän kunnassa ope voi myöntää kolme päivää vapaata, rehtori sitä enemmän.