Lue keskustelun säännöt.
Työ stressaa...ahdistaa...
07.01.2014 |
En tiedä enää mitä tekisin. Työt stressaa minua niin paljon, että ahdistaa. On jatkuvaa päänsärkyä, ahdistusta, masentaa ja itkettää. Huudan kotona lapsille ja miehelle kun en vaan enää jaksa.
Työhön meno tuntuu tosi vaikealta.
Viikonloput menevät murehtiessa ja ahdistun jo lauantai-iltana, että maanantaina täytyy taas töihin mennä. Tekisi vaan mieli olla ja nukkua, mutta nykyään en enää pysty öisin edes nukkumaan. Näen painajaisia töistä...
Tuntuu, että päässäni pyörii ainoastaan työ. En tiedä mitä teen. Välillä olen miettinyt myös tieltä ulos ajaamista :(
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Minä alotin kolmisen kuukautta sitten uudessa työpaikassa. Viimeinen kuukausi on ollut yhtä helvettiä suoraan sanottuna. Pomo on todella ailahtelevainen. Naaman ilmeestä näkee aamulla heti, onko huono vai todella huono päivä. Muutenkin työtä tehdään hampaat irvessä. Itse tykkäisin työskennellä positiivisella asenteella hymyssä suin vaikka asiat ja työt sinänsä paljon vaativatkin. Mutta ihan todella helvetillistä elämä tällä hetkellä. En nuku hyvin, aina (lue koko ajan) kun ajattelen työtä, ahdistaa, stressaa ja pala nousee kurkkuun. Ruokahalua ei ole, minkä takia tulee syötyä kaikenlaista roskaa sitten. Mies ei anna irtisanoa työsopimusta. En tiedä onko koko ala, jojon olen opiskellut usean vuoden ajan edes minun omani. En koskaan ajatellut, että voisin olla tällaisessa tilanteessa joskus ;(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sanoisin irti sopimuksen tuollaiseen mieheen!!!!
Hyppää kirjoitti:
Se on helppo sanoa, että vaihda työpaikka tai hyppää pois oravanpyörästä. Jos ei ole paikkakunnalla töitä ja on lapsia elätettävänä niin hyppääpä siitä.....
Tämä. Itse olen joululoman jälkeen alkanut enenevissä määrin ahdistua työstäni. Olen siis tällä hetkellä puhelimen päässä provikkatyössä, jonka pohjapalkkakin pitää ”ansaita”. Juurikin tuo palkka ja sen vaihtelevuus joka kuukausi repii mieltä. Kaiken lisäksi itse työ ei ole mitään herkkua, koska esimiehet odottavat että teet yritykselle voittoa, mutta asiakkaat pitävät sinua paskana yksityisyyden loukkaajana. En tietenkään ota itseeni kuulemaani panettelua, mutta käy jo oman luonnon päälle kun pitää tyrkyttää lukuisista ”eistä” huolimatta tavaraa. En yksinkertaisesti jaksa taistella enää ja sekin alkaa jo näkyä palkassa. Olen yrittänyt hakea ja etsiä ahkerasti uutta työtä, mutta toivottomalta alkaa jo tuntua. Työnhaku ja uusien paikkojen etsiminen on turhauttavaa, kun sitä joutuu tarpeeksi kauan tekemään -kaiken lisäksi sen paskan työn ohella. Haluaisin opiskelemaan, mutta miehellä vasta toinen vuosi amk:ssa alkamassa ja perheeseen kuuluu 2v lapsi, eikä opintotuilla hirveästi elätetä lapsiperhettä. Karenssiakaan en halua saada, eikä ole mitään pätevää syytä sille, että voisin karenssin välttää jos loparit ottaisin.
Ei auta muu kuin vaihtaa työpaikkaa. Mulla loppu painajaiset ja stressi.
Orja kirjoitti:
Hyppää kirjoitti:
Se on helppo sanoa, että vaihda työpaikka tai hyppää pois oravanpyörästä. Jos ei ole paikkakunnalla töitä ja on lapsia elätettävänä niin hyppääpä siitä.....
Tämä. Itse olen joululoman jälkeen alkanut enenevissä määrin ahdistua työstäni. Olen siis tällä hetkellä puhelimen päässä provikkatyössä, jonka pohjapalkkakin pitää ”ansaita”. Juurikin tuo palkka ja sen vaihtelevuus joka kuukausi repii mieltä. Kaiken lisäksi itse työ ei ole mitään herkkua, koska esimiehet odottavat että teet yritykselle voittoa, mutta asiakkaat pitävät sinua paskana yksityisyyden loukkaajana. En tietenkään ota itseeni kuulemaani panettelua, mutta käy jo oman luonnon päälle kun pitää tyrkyttää lukuisista ”eistä” huolimatta tavaraa. En yksinkertaisesti jaksa taistella enää ja sekin alkaa jo näkyä palkassa. Olen yrittänyt hakea ja etsiä ahkerasti uutta työtä, mutta toivottomalta alkaa jo tuntua. Työnhaku ja uusien paikkojen etsiminen on turhauttavaa, kun sitä joutuu tarpeeksi kauan tekemään -kaiken lisäksi sen paskan työn ohella. Haluaisin opiskelemaan, mutta miehellä vasta toinen vuosi amk:ssa alkamassa ja perheeseen kuuluu 2v lapsi, eikä opintotuilla hirveästi elätetä lapsiperhettä. Karenssiakaan en halua saada, eikä ole mitään pätevää syytä sille, että voisin karenssin välttää jos loparit ottaisin.
Mulla sama työnkuva ja olen aivan uupunut. En haluaisi tuottaa pettymystä pomolleni, ettei minusta ollutkaan tällaiseen työhön. Olen sinnitellyt päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen.. Provikkapalkka aiheuttaa suuret paineet, pohjapalkka on, mutta se täytyy maksaa takaisin jos ei saa myytyä. Olen ristiriitaisessa tilanteessa, haluan onnistua ja luoda tästä itselleni pidemmän uran, mutta tunne on kuin pyristelisi, ettei uppoa suohon. Näen painajaisia töistä joka yö, sitä on jatkunut muutaman kuukauden ajan. Vatsaoireita on, mutta yhdistän ne huonoon syömiseen. En uskalla puhua tästä kenellekkään, toivon, että maa nielee minut niin tästä päästäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sellaista työtä nykypäivänä olemassakaan, mikä ei stressaa. Kun koko ajan pitää tehdä enemmän tulosta vähemmillä resursseilla
Up