Miten toimitte, jos lapsenne kaveri kiusaa häntä?

lapsilla kaverit vaihtuu, se vaan on niin. Ja tuollaista kuiskuttelua just tytöt valitettavasti harrastaa. Rohkaise tyttöäsi etsimään uusi kaveri.

vaan siihen, että siinä yhteydessä pitää omaani kiusata.

Ja hullua kylläkin tuo ystävä haluaa yhä vähän väliä leikkiä lapseni kanssa ja kutsua kylään tms.

Taitaa kyllä olla totta, että lapseni on haettava uusi ystävä.

en kovinkaan puutu, jos on vain suullista kiusaamista. sanon vain, ettei leiki ko henkilön kanssa eikä välitä. ja jos oikein menee hurjaksi koulussa, niin opelle pitää mennä heti kertomaan. fyysisiä kiusaamisia meillä ei onneksi ole ollut..



ja joo, kyllä minustakin saisit narisijan leiman, jos tulisit mulle valittamaan. lasten pitää antaa ite hoidella tilanteet, ei siinä auta mennä koko ajan väliin.

kiusaamiseen pitää aina puuttua, ei sitä tarvitse häpeillä.

Jos sen ystävän vanhemmat pitävät sellaista narisemisena, on varmaan syytäkin lapsen vaihtaa kaveria.

on koulussa sääntö et kaikien pitää leikkiä kaikkien kanssa.Eli opettajat puuttuvat asiaan jos joku jää toistuvasti pois leikeistä.

Omalla pojalla ollut ongelmaa kans et jää yksin. Viihtyy hyvin yksinäänkin mut sit välillä haluais olla muidenkin kanssa ja sit tulee ongelmia kun ei muut otakaan mukaan.

että tää on tosiaan aika herkkä juttu. Osa pitää turhana valittamisena ja lasten elämään puuttumisena, jos henkisestä mitätöimisestä ja kiusaamisesta äiti hermostuu. Toisten mielestä minun pitääkin puuttua asiaan.



Kumpi se nyt on...?

ap

Tytöt ovat 6-9v. Yksi tyttö tulee hakemaan lastani leikkimään vain silloin kun muita kavereita ei ole. Tyttöni on eskarilainen ja muut jo ekalla ja kolmannella. Ennen kouluunlähtöä leikkivät kaikki keskenään, mutta kouluunlähtö muutti kaiken. Heti jos muita koululaisista näkyy vilaustakaan, niin tyttöni saa jäädä. Tässä yks päivä naapurin tyttö tuli hakemaan ja päättivät leikkiä kotista ulkona. Ottivat nuket ja nukenrattaat ja roudasivat astioita ulos. Juuri kun oli leikit saatu pystyyn sanoi naapurin tyttö, ettei voikaan olla ja juoksi muiden isompien tyttöjen perään. Tyttöni jäi siihen suu ammollaan seisomaan. Talvella vielä itki, mutta nyt on jo niin turtunut.



Sitten on myös sellaista, että pihalla juostaan karkuun tai huudetaan 100 metrin päästä että "ei voida olla", vaikkei tytölläni olisi minkäänlaista haluakaan olla ko. tyttöjen kanssa , vaan ollaan lähdössä vaikka kauppaan tai tulossa kylästä.



Olen sanonut asiasta naapurin äidille ja hän pitää tyttönsä käytöstä huonona, mutta samaan hengenvetoon sanoo kuitenkin, että tytöillä tulee parhaimmat leikit kahdestaan. Omalle tytölleni olen sanonut, ettei leikkisi ko. tytön kanssa. Onneksi kavereita löytyy liuta muitakin.



Minusta selkeästi huonoon käytökseen pitää puuttua. Jos tyttösi ja hänen kaverinsa väliin kiilannut tyttö käyttäytyy huonosti, niin sano siitä. Mutta jos on kyse vain siitä että joku haluaa leikkiä toisen kanssa mieluummin niin mitäs siihen nyt sanoisi. Niin se sitten vaan on. Jos oma tyttöni käyttäytyisi kuten naapurimme tyttö käyttäytyy, antaisin viikon arestia.

Mutta jos suhtautuminen on, että ei siihen voi tai saa puuttua, niin melko varmasti lapsesi ei saa sitä ystäväänsä takaisin. Hänelle voisi olla parasta, ettei edes yritä ja koe samalla uusia nöyryytyksiä.

On eria asia mainita asiasta kerran kuin valittaa koko ajan. Kumpaa ajattelet enemmän omaa lastasi, vai sitä, että saat narisijan leiman? Entä jos omalle lapsellesi tulee tunne, ettei vanhemmat välitä, kun eivät kehtaa valittaa?

en kovinkaan puutu, jos on vain suullista kiusaamista. sanon vain, ettei leiki ko henkilön kanssa eikä välitä. ja jos oikein menee hurjaksi koulussa, niin opelle pitää mennä heti kertomaan. fyysisiä kiusaamisia meillä ei onneksi ole ollut..

ja joo, kyllä minustakin saisit narisijan leiman, jos tulisit mulle valittamaan. lasten pitää antaa ite hoidella tilanteet, ei siinä auta mennä koko ajan väliin.

Minun on vaikea puuttua muiden lasten kiusaamiseen. Esim. koulukavereiden, joiden vanhempia en tunne. Tässä tapauksessa olen ottanut yhteyttä opettajaan. Mutta olen niin diplomaattiluonne, että minusta on vaikea mennä naapurin äidille sanomaan asiasta, ellei kiusaaminen ole todella räikeää ja törkeää. Nahistelusta en menisi sanomaan.



Jos olen lähettyvillä ja kuulen lasten keskustelua, niin silloin sanon kaikille lapsille, että kaikkien kanssa pitää leikkiä.



Omaa lastani, jos hän on kiusaamisen kohde, olen tyytynyt lohduttelemaan.

valita siitä, jos tämä ystävä haluaa leikkiä jonkun muun kanssa. Kai kaikki lapset joskus vaihtavat leikkitoveria. Mutta se tahallinen kyykyttäminen sieppaa.

Minusta selkeästi huonoon käytökseen pitää puuttua. Jos tyttösi ja hänen kaverinsa väliin kiilannut tyttö käyttäytyy huonosti, niin sano siitä. Mutta jos on kyse vain siitä että joku haluaa leikkiä toisen kanssa mieluummin niin mitäs siihen nyt sanoisi. Niin se sitten vaan on. Jos oma tyttöni käyttäytyisi kuten naapurimme tyttö käyttäytyy, antaisin viikon arestia.

ap

tytöllä oli ekalla kaverina pikku prinsessa joka oli myös kaikkien haluama kaveri. Tämä tyttö käytti "asemaansa" törkeästi hyväksi. Piti listaa, johon piti varata ajat jos halusi leikkiä hänen kanssaan. Teki ohareita jos halusikin olla jonku toisen kanssa. Puhui kaikista seläntakana pahaa ja kiusasti suullisesti... jne oma tyttöni oli vähän aikaa listan kärjessä ja välillä häntä kiusatiin. Rohkaisin hakeutumaan muiden seuraan ja olemaan välittämättä tästä tytöstä. Mutta silti hän haaveili aina että voisi olla taas pikkupissiksen kaveri. Tokan luokan lopulla kaikki kyllästyivät neidin oikutteluun ja hän sai maistaa omaa lääkettään. Nyt hän on se jota enimmäkseen syrjitään ja jota pidetään varakaverina.

En puuttunut asiaan pahemmin koska tytölläni oli muitakin kavereita paitsi kerran kun hämä prinsessa pani lestanaapurinsa soittamaan ja kiusaamaan puhelimella. Mutta eivätpä tajunneet että kännykän numero näkyy .... pelotin paskat ulos lestakakaroista... hih hih

Oma 6 v poika menetti oman parhaan kaverinsa, jonka kanssa olivat leikkineet 3 vuotta. Tyttö meni kouluun ja sai uusia kavereita kotipihalle leikkimään. Poikani jäi aina kuin nallikalliolle kun tytölle tuli kaveri Tämä oli siis viime kesänä. Sanoin pojalleni, että kerta tyttö haluaa mieluummin leikkiä ikäistensä tyttöjen kanssa (luonnollista) niin älä rupea varakaveriksi, joka hylätään aina kun parempi ilmaantuu paikalle. Poika lakkasi hakemasta tyttöä ulos ja jos tyttö halusi tulla meidän pihaan niin poika ei ottanut vastaan.



Vuosi meni erillään, mutta nyt he leikkivät taas kuten ennenkin. Tyttö vaan sanoo, että tänään voin leikkiä koko päivän sinun kanssa, mutta huomenna en. Molemmille asia on ok.



Eli uusia kavereita kehiin ja jos yrittää olla tyttösi kanssa niin tyttö voi sanoa napakasti, että en halua!.

että sillä luokalla ei ole tosiaan kuin muutama tyttö ja omani jää siten aika yksin nyt. Muualla hänellä on kavereita ja hän on sosiaalinen ja kiva tyttö. Mutta koulupäivistä tulee aika pitkiä, jos pitää enimmäkseen olla yksin.

ap

ap

Siitä olen samaa mieltä, että selkeään huonoon käytökseen pitää puuttua. Tuohon ohareiden tekoon tms. puuttuisin itse äitinä, mutta en voisi vaatia sitä toiselta äidiltä. mutta miten ne lapset oppivat reilun leikin ja ystävyyden pelisäännöt jos yhtään ei saa puuttua tuollaisiin kuvioihin? Siperia on aika karu opettaja...



Koulussa yksin jäämisestä voi kyllä jutella opettajan kanssa. Noin pienillä minusta on opettajankin asia huolehtia omalta osaltaan, että kaikki pienet mahtuvat leikkiin mukaan myös välitunneilla.

elämän pelisääntöjä. Meille naapurin poika teki ohareita ja neuvoin poikaa välttämään tätä ja varoitin jo etukäteen, että lähtee heti kun varsinaiset kaverit tulevat kauppareissulta tms. Nykyään poika ei pillahda heti itkuun vaan on oppinut, että näitä kusipäitä on lapsissa niinkuin aikuisissakin. Pakko vaan oppia luovimaan näiden tyyppien ohi elämässä.

Vanha ketju, mutta kirjoitanpa silti: Uskomatonta, että äidit on yhä vaan sitä mieltä, että "tytöt nyt vaan tekee sellasta", mitä tulee kiusaamiseen -eristämiseen, karkuun juoksemiseen, selän takana kuiskutteluun. Jos lapsenne kuulevat tuon lauseen, tottakai sitä mallia käytetään. Mua raivostuttaa vanhemmat, jotka ei puutu! Lapsille pitää opetaa ja ohjata, kuinka käyttäydytään toisia kohtaan. Mun tyttäret eivät koskaan saisi käyttäytyä huonosti kaveria kohtaan, tehdä ohareita tai kiusata tavoilla, joista toteaisin vain: no toi on niin tyypillistä tytöille. Hoh hoijaa. (Ja samassa lauseessa sitten jatketaan, kuinka pojat ei koskaan tee noin). Lasteni kavereiden äideissä on suurin osa niitä, jotka kuittaa kaiken kiusaamisen juuri tuolla toteamuksella, että noin tytöt aina tekee ja saattavat vielä muistella, että sellaista mullakin oli lapsena. Eli annetaan hiljainen hyväksyntä kiusaamiselle. 

Samaa mieltä kuin nro 2. Oma tyttöni on ekaluokkalainen ja ärsyttää ihan suunnattomasti nämä "en voi nyt olla sun kaa kun oon Liisan kaa". Ja samoten nämä "meille voi tulla vain yksi kaveri kerallaan". Omani osaa leikkiä isommassakin porukassa ja jos meille tulee enemmän kavereita kerrallaan, niin annan lasten leikkiä lastenhuoneessa tai vastaavasti patistelen ulkoleikkeihin. Mutta meidän ovella ei kenellekään saa sanoa, että "ei voi tulla". Mutta joo, tyttöjen maailma on tyly.