Ketä kaipaat tänä jouluna?

mutta olivat siis oikeat vanhempasi...? tai sitten olivat tunteneet toisensa jo kauan ennen naimisiinmenoa, ellet ole ihan 5-vuotias. Minä kaipaan mummuani, kuollut.

joka kuoli neljä vuotta sitten Tapaninpäivänä. Onhan se hirveää, mutta uskon, että isä pääsi mukavammille mestoille;-) Ja me pääsimme siitä pelosta (tai ainakin minä), että milloin se oikein tapahtuu...

äitiäni. Just Jouluna korostuu, joten eikööhän muisteta mistä Joulussa perimmiltään kysymys. " niin turha polttaa kynttilää kun hautakumpu umpeen luotu on" . Tunnelmallista Joulua kaikille ! pidetään huolta toisistamme

Olivat oikeat vanhempani :0). Isä irlantilainen, äiti suomalainen. Tapasivat kerran 25v sitten työkomennuksilla Tampereella.

Rakastuivat ja halusivat kaksi lasta, eli minut ja siskoni. Isä ei kuitenkaan voinut silloin muuttaa Suomeen...



Kun täytin 18v ajattelin kirjoittaa isälle, mitä minulle kuuluu elämääni. Hän kutsui meidät kolme luokseen käymään, ja sillä reissulla äidin ja isän rakkaus roihahti uudestaan! Isä muutti suomeen ja menivät äidin kanssa naimisiin.



Mutta sitten tosiaan kahden vuoden päästä isä kuoli paksusuolensyöpään muutamassa kuukaudessa...

Vankilassa viettää joulunsa :(

jotenkin niin romanttinen.

kuolleena ollut jo yli kymmenen vuotta, jouluna kaipaus korostuu

Kaikki kävi tosi nopeasti, kun isä ja äiti päättivät mennä naimisiin ja isä muuttaa Suomeen!



Ja mä en ole vieläkään hyväksynyt sitä, ettei isää enää ole... Tuntuu niin kovin pahalta äidinkin puolesta, kun hänellä ei ollut silloin 18v aikana ketään muita miehiä, sillä hän on aina tiennyt, että isä oli hänelle se ainoa oikea...

Tosin viihtyy kyllä ihan hyvin itsekseenkin, mutta silti...



Mulla ja siskolla ei koskaan ollut sukulaisia, muita kuin äiti ja isoisä ja mummu.

Nyt mulla on velipuoli, täti, serkkuja ja ihania uusia ystäviä Irlannissa :0).



ap/5

kaikki lähimmät ovat onneksi läsnä. Kaipaan kuitenkin kovin lapsuuteni joulujen viettopaikkaa, eli äitini kotitaloa maalla. Siellä oli se " oikea" joulu.

mutta onneksi he eivät ole kuin toisella puolella suomea..

kaipaus ja suru on jota on vaikea surra kun ei ole mitään konkreettista muistoa hänestä

Erityisesti tätini ja veljeni ja hänen vaimonsa kanssa. Sekä isän parhaan ystävämiehen kanssa, joka on myös tyttäreni kummisetä.



Serkkuni asuvat hollannissa ja norjassa, heihin pidän vähemmän yhteyttä....



Olen käynyt Irlannissa kaksi kertaa, mukaanlukien mieheni ja minun häämatkan!! :)



ap

Aivan ihanaa, että sinulle on avautunut portti uusiin sukulaisiin! Onnekas olet siinä mielessä.



T: 3 ja 9