Lue keskustelun säännöt.
Miten vihjata toiselle lapsenkasvatuksesta loukkaamatta?
18.12.2007 |
Mulla on läheinen perhe, jossa lapsen kurissapito ei ole oikein kohdallaan. Esikoinen on n. nelivuotias ja vauva on tulossa taloon muutaman kuukauden päästä. Tuntuu, että esikoinen pyörittää vanhempiaan ihan mennen tullen, mutta esim. minä sain kerran ihan puhumalla (en siis huutanut edes) hänet tottelemaan. Vanhemmat sitä ihmettelemään, että kuinka sä ton teit?
Miten voisin ilmaista loukkaamatta heille mielipiteitä ja antaa vinkkejä?
Kommentit (31)
En tajua miksi ap:n pitäisi työntää nenänsä asioihin joista ei välttämättä ymmärrä mitään. Lapset ovat erilaisia eri seurassa, oma 5-vuotiaani osaa olla oikea enkeli tietyssä seurassa ja täysi piru toisessa. Joten liian hätäisiä johtopäätöksiä lastenkasvatuksesta ei tosiaan kannata tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saan täällä anonyymisti mielipiteen heidän perheenlisäykseen sanoa, niin en oikeen ymmärrä miksi kriteerinä on vain se, ettei lapsille tule " liian isoa ikäeroa" , jos kaikki muuten menee ihan päin honkia.
Siksi olen siis huolissani ja olisin mielelläni avuksi...
Ap
Huomaan, että itse esim. juhlissa olen lapsen kanssa joskus löysempi kuin arkielämässä. Aina ei jaksa sitä kohtausta kuunnella ja hoidella " oikeaoppisesti" vaan annan periksi. Jos tätä tapahtuu kerran kahdessa kuussa eikä muodostu kaavaa, sillä ei ole sen suurempaa vaikutusta kokonaisuuteen.
ettet osaa kommunikoida hänen kanssaan ilman tuntemattomien neuvoja. Todella outoa.
25
T: AP
Kiitos kaikille osallistujille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, vastaisin kysymykseesi, että jos ja kun olet oikeasti vähän huolissasi lastenkasvatuksen suunnasta, niin ota asia puheeksi, vaikka siihen sisältyykin riskejä suuttumisesta ja loukkaantumisesta. En näe muuta mahdollisuutta, kuin aloittaa asia suoraan. Kysy vaikka heiltä, oletko itse ihan väärässä, kun ajattelet että lapselle annetaan heti periksi, ei viedä vaatimuksia loppuun, tai mitä siellä nyt sitten tehdäänkään. Älä jakele ohjeita vaan kysele, onko näin tai onko noin. Sitten voinet kertoa, mitä toimintatapaa sinun mielestäsi saattaisi olla hyödyllistä kokeilla. Ehkä saatte aikaiseksi hyvän keskustelun!
minä olen jo 10 vuotta seurannut HYVÄÄ ystäväpariskuntta hiukan murheellisena kun lapset menevät yksi toisensa jälkeen hunningolle. Ja OSAsyynä siihen on se ettei heillä ole riittävää kontrollia lapsiinsa. Esim. yhtenä iltana kylässä ollessamme isompi lapsista (10 v) rääkyi kurkku suorana kahvipöydässä että olkaa hiljaa, kun hän halusi kuulla televisiosta jotain. Ja mitä tekivät vanhemmat? Eivät yhtään mitään. Lapsi olisi ehdottomasti tarvinnut ohjeet ettei sillä tavalla huudeta ja vieraiden kanssa keskustellaan eikä katsota televisiota.
Hekin jaksavat ihmetellä että miksi heillä lapset huutavat ja käyttäytyvät ikävästi - ja silti he itse eivät ota vastuulleen niiden oikeiden tapojen opettamista. En ymmärrä.
Itsellänikin on toinen lapsista hiukan hankala tapaus, mutta on hän silti oppinut 7 vuodessa suurinpiirtein käyttäytymään kun sitä on aktiivisesti hänelle opetettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sinä loukkaannut verisesti jo siitä, kun sinua neuvotaan neuvomaan??
Joo, SINUN lapsesi osaa jotenkuten käyttäytyä!!! :D Voi auta armias!
Ootko kuullut että lapsia saattaa olla vielä HANKALEMPIAKIN kuin sinun?
Itselläni on tenavat jokka osaa koheltaa, harvemin jäävät tuppisuina seisoon paikalleen.. Mutta ei se tee minusta vielä hyvää kasvattajaa -tai sitten ehkä tekee; kun ajattelee että olen lapsia aktiivisesti kasvattanut.. ;) Hehheh.
Mikä sinä olet antamaan kasvatusneuvoja? Jos vanhemmat itse epäonnistuu niin pitäisikö silloin kysyä joltain joka OIKEASTI osaa, kuten neuvolasta -ei sinulta! Näin minä sen näen.
Jos joku " ystävä" jolle olen perustellut halua hankkia lapsia sillä että tulee pieni ikäero selvittämään miten minun pitää kasvattaa (kun on vaikka hankalaa uhmaa, väsymystä jne) -siis tietämätön tyyppi arjestani KUITENKIN koska sitä on kaikki ulkopuoliset. Arvaa mitä sanoisin? :D
Meillä on lapsilla pieni ikäero ja kaupassa jos lapset huutaa jonkun perään niin saatan ERÄÄN KASVATUSKIKAN tapaan korottaa itse ääntä ja vinkua jotain. Mitä sitten?
Yksi kikka huutavalle lapselle on kuiskata, toinen on ettei reagoi siihen. Näitähän riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko kuullut että lapsia saattaa olla vielä HANKALEMPIAKIN kuin sinun?
Miksi he siis eivät puutu sen lapsen huonoon käytökseen? Miksi huokaillaan että kun tuo lapsikin on tuollainen, mutta ei kuitenkaan suostuta ottamaan kasvatusvastuuta?
on varmaan aika turha mennä neuvomaan yhtikäs mitään. Lapset käyttäytyy eri tavoin eri ihmisten seurassa ja pariskunnan mielipide-erot näyttää ehkä ihan erilaisilta kuin mitä ne oikeasti ovat. Ja on myös aika paksua mennä diagnostisoimaan jonkun henkisiä ongelmia. Varsinkin jos toinen on raskaana ja pienen lapsen äiti... Veikkaan että melkein jokainen on tuossa vaiheessa vähän sekopää hormoneista ja valvomisesta.