Välillä huomaa kuinka hyvin omat asiat on.

Luin 19-vuotiaasta pojasta, joka menetti sodassa molemmat jalkansa nivusista asti, sukupuolielimensä (kaikki menee pussiin suoraan), molemmat kädet, toinen olkapäästä, toinen kyynärpään yläpuolelta, molemmat silmät sokeutuivat ja toinen korva on kuuro. Tynkään tehtiin tuppeen kolme koukkua, joilla saa lusikan käteen, että voi syödä itse. Ja poika on tyytyväinen oloonsa. Suuttuu vaan jos joku käy säälittelemään. Silloin alkaa koukkukäsi heilua.



Että mitä pienistä kun joillakin on aina pahemmin.