Tunneteko sellaisia ,kenellä on skitsofrenia?

Ekana tulivat mieleen äitini täti ja eno. Molemmilla oli skitsofrenia. Molemmat ovat nyt jo kuolleita. Äitini tädille tehtiin aikoinaan lobotomia.

Lobotomian jälkeen siitä tädistä tuli vähän höperö. Sellanen hieman lapsellinen ja estoton. Eli sanoi esim. suoraan mitä ajatteli toisen ihmisen ulkonäöstä ja saattoi kysyä kaikkia arkoja tms. kysymylsiä tosta noin vaan; ihan ku pieni lapsi. Asui siis äitinsä luona koko elämänsä ja tarvitsi tukea esim. raha-asioissa.

Puhkesi opiskeluaikana. Ei ole pystynyt lopettamaan opintojaan eikä tekemään normaalityötä, mutta ajoittain tekee vapaaehtoistyön tyyppistä työtä päivittäin. Sairaalajaksojen välillä on asunut itsenäisestikin, mutta nyt asuu tuetusti. Ongelmana on, että jättää aina välillä lääkkeet ottamatta kun luulee parantuneensa ja alkaa heti saada harhoja, ei tunnista tilaansa itse. Juuri tänä viikonloppuna anoppi kertoi, että tämä sukulainen toi hänelle joulutorttuja " kun ei voi syödä niitä itse kun ne on voitu tehdä eläimistä" . Henkilö ei ole aiemmin ollut vegaani ja uskon että kysymys on enemmän harhoista kuin vakaumuksesta.

Voi elää aivan normaalia elämää, kun pitää itsestään huolta. Voi opiskella, ja saada opinnot päätökseen. Voi mennä naimisiin ja saada lapsia. Ja voi käydä hyvinkin vaativassa työssä ihan normaalisti. Riippuu siis miten lievästä tai vakavasta sairaudesta on kyse.

tosiaan jotkut skitsofreniaan sairastuneet voivat elää ihan normaalisti, pitkäaikaista ja säännöllistä lääkehoitoa tarvitaan mutta sairaus ei sinänsä estä mielekästä elämää. Kuitenkin osa skitsofreenikoista päätyy niin huonoon vointiin, että ei kykene ns. normaalielämään ja harhat ovat pahoja ja lähes jatkuvia. Kaikille eivät lääkkeet tehoa toivotusti ja hyvin moni jättää lääkkeensä syömättä kun uskoo olevansa terve. Sairaudelle on tyypillistä sairaudentunnottomuus, eli sairastunut ei tajua olevansa mitenkään hoidon tarpeessa.

Skitsofrenian puhkeamiseen vaikuttaa perinnöllinen alttius ja se, miten ihminen sietää elämässään haasteita ja vaikeuksia. Monesti sairaus puhkeaa nuorena opiskellessa tai yksin muuttaessa kun paineet ovat kovat. Kuitenkin kuka vaan voi sairastua psykoosiin, se ei vielä merkitse sitä että on sairastunut skitsofreniaan. Vasta kun oireet pitkittyvät ja psykoottiset vaiheet uusiutuvat, voidaan puhua skitsofreniasta.

että sairauden kanssa pitää oppia elämään, ja kaikkien tulee se hyväksyä. Tämä asia on ollut todella vaikeaa, ja sen asian mieltäminen voi kestää vuosia. Lääkitys kestää pitkään, ja ihmisen tulee oppimia kuuntelemaan itseään, jotta tunnistaa sairauteen liittyvät oireet. Samoin sukulaisten olisi hyvä tietää, mitkä oireet liittyvät mahdolliseen psykoosiin. Omasta kokemuksesta tiedä, että jotkin oudoilta kuulostavat kommentit laittavat ajattelemaan, että psykoosi on tulossa. Yksi outo lause ei vielä merkitse mitään, mutta jos ihminen on levoton, ei nuku useana yönä kunnolla, jää pitkäksi aikaa omiin mietteisiin (ei siis kuule kun puhutellaan) ja taustalla on mielenterveysongelmia, niin ehdotan, että tilannetta seurataan vaivihkaa. Unettomuus voi kuitenkin korjaantua omin konstein ja taas palataan normaaliin.