Elämä on epäreilua! Olen ihastunut mieheen joka ei ole ihastunut minuun ja

muutamia kuukausia, yhteisen harrastuksen parissa tavattiin ja ihastuin heti. Ja sitten pikkuhiljaa rakastuin, mies pitää vain kaverina, olen kertonut että olisin kiinnostunut mutta hän ei ole :(

edellinen oli siis 4

Ensin hänkin oli kiinnostunut mutta nyt karttaa aihetta ja on alkanut puhua pölöttää koko ajan muista naisista, mikä tietenkin musertaa minut.



ap

Olen ollut ihastunut jo pitkään (vuosia) yhteen mieheen, mutta hän ei ole minusta kiinnostunut. Ollaan kuitenkin kavereita, ja suoraan sanoen v*tuttaa kuunnella hänen suhdesotkuistaan, ihastuksistaan ja treffeillä käymisistään.



Ja yksi toinen mies on ollut minuun ihastunut (yli vuoden), sanoo ettei kukaan muu ole hänessä herättänyt samanlaisia tunteita jne. Periaatteessa ihan hyvä mies, mutta kun ei vaan kiinnosta niin ei. Enkä ole (velä) niin epätoivoinen, että luopuisin ajatuksesta, että vielä joskus voisin olla suhteessa, jossa molemmat olisivat ihastuneita toisiinsa. Tosin tällaista tilannetta ei ole vielä ikinä tullut vastaan.

Omia tunteitaan voi jossain määrin hallita. Onni voi mennä sivu suun, jos jää roikkumaan vääriin miehiin.

Mutta itse en usko että kannattaa alkaa suhteeseen ellei itsellä ole lämpimiä tunteitä toista kohtaan, se tuntuu kovin epäreilulta koska toinen vaihtoehto on ettei ne lämpimät tunteet herääkään.



ap

Mutta voi kai sitä ihastunutta ihmistä tapailla? Ja jos sitten itsekin alkaa huomata ihastuksen poikasta, voi sitä suhdetta harkita.

Vierailija:

nyt toinen mies on ihastunut minuun enkä taas itse ole hänestä kiinnostunut ollenkaan =(

Miten tämä on niiin vaikeaa... tuntuu että on ihan mahdotonta lakata ajattelemasta ihastustani

mulla sama ongelma, olen täysin rakastunut tyyppiin joka taas ei minusta välitä kuin kaverina :(