Nainen 38kg/170cm vastailee hetken kysymyksiinne.

Oot aika vidun läski.

Vai onko sulla joku aineenvaihduntasairaus?

Poltto vai tavallinen? Mitä virsiä? Keitä vieraiksi? Oletko tehnyt testamentin, jos niin kuka on edunsaajana?

En oikeasti usko että tämä on totta. Tolla pituudella ja painolla olisi jatkuva sydänkohtauksen, rytmihäiriön ym. vaara.

tiedän myös, etten ole terve ruuan suhteen ja että sairastan anoreksiaa, mutta kun asia ei ole niin yksinkertainen enkä mahda sille mitään...sairaalassa olen ollut 3 kertaa, mutten hyödy siitä mitään. en halua lihoa enkä aijo lihoa. ei tämäkään kivaa ole, mutta minkäs teet...



ap

enää kotona oltaisi, mutta jos nyt kuitenkin näin on, että olet niin kysyn sitten sairastatko jotakin muuta sairautta myös kuin syömishäiriötä?

niin tiedäthän varmaan mikä on tiesi ja mihin se päättyy? Mutta toki olet varmaan tästä tietoinen, mutta toisaalta turhahan siitä on sanoa/kirjoittaa, koska mielesi on tällä hetkellä niin sairas, että pystyisit asioita järkevällä tavalla ajattelemaan.

Olen yrittänyt auttaa, mutta hänen mielensä on niin vääristynyt että sitä ei voi terve ihminen käsittää. Olen surullinen puolestasi ap. Toivottavasti saat apua ammattilaisilta, ja paranisit takaisin elämään. Lähimmät ihmisesi kärsivät todella paljon, ja niin kärsit sinäkin. Tuosta tilasta on vain yksi ulospääsy ellet parane.

tiedän tasan tarkkaan, mitä teen itselleni. kyse ei ole siitä. luuletteko, ettenkö ole lukenut KAIKEN mahdollisen tiedon ko. aiheesta, ruuasta, lääkärikirjoista?! minä ahmin tiedettä, en ruokaa.



pointti on siinä....ok, olen siinä mielessä sairas päästäni, etten halua lihoa...mutta on siinä sekin, etten PYSTY syömään. käsi ei vie sitä leipää suuhun asti. eli minkäs teet??



letkuihin mut laitettas, jos sairaalaan taas menisin, mutta se ahdistus, mikä siitä pakkoruokinnasta sitten taas tulee...ei tee hyvää sekää pääkopalle.



ap

Kerrotko tarkemmin tuosta ettet voi itsellesi mitään, siis etkö halua elää? Onko sulla jotenkin niin kurjaa että mieluummin kuihdut ja kuolet pois?

anna suukko mun enkelivauvoille!

niin tuskin saisi noin törkeitä vastauksia. Hävetkää

olenkin jos istunut liian kauan persettäni levittämässä ( peffani alla on muuten untuvatyyny, arvaatte miksi) joten menempä tekemään muutaman lihaskuntoliikkeen...heipä hei kaikille ja ehkä me vielä tavataan...taivaassa tai jossain muualla.



ap

teet vauva-lehden palstalla / miten löysit tänne?

miten sairautesi alkoi?



Itselläni on diagnosoitu anoreksia joka (onneksi) on ' unessa' , jos nyt niin voi sanoa.

Koetko voivasi koskaan parantua?

Itse olen nyt normaalipainoinen, enkä vahdi syömisiäni, mutta toivon jatkuvasti sairastuvani uudelleen. En usko koskaan parantuvani kokonaan.

meillä käy yksi tosi anoreetikon laiha tyttö siellä, ja olen sitä mieltä että häntä ei sais sinne päästää. Minusta sinäkin kuulut pakkohoidon piiriin. Koska kuolethan sä muuten.

eli oon 29v ja mulla on 5v poika (ja kyllä, oikein terve ja normaalipainoinen, saa hyvää kotiruokaa minkä verran vaan haluaa syödä, herkkujakin toisinaan)



olen sairastanut 15v asti, mutta kun tapasin mieheni, lihoin sen verran, että saimme lapsen---

synnytyksen jälkeen (tai no, imetin noin 4kk) niin sen jälkeen aloin inhota taas itseäni ja sairastuin uudelleen--en kai koskaan siis parantunutkaan, mutta nyt on paha vaihe kestänyt jo siis viitisen vuotta



poikani onkin ainoa tässä maailmassa, jonka takia haluaisin jaksaa taistella





ap

Onko se niin paha asia näyttää normaalipainoiselta, terveeltä ihmiseltä että mieluummin kuolet?



Kysyn tätä ihan vain ymmärtääkseni, mulla ei ole kokemusta anoreksiasta, en edes tunne ketää ko sairautta sairastavaa.

" Kylläpä sinä olet laihtunut, olet mennyt oikein pahan näköiseksi...plaap plaap."

Muistuu mieleen ajat, kun itse laihduin paljon imetysdietiin takia.

Aika kurja tilanne sulla kyllä on. Itse sitä itkee täällä paria liikakiloa, mutta sun viestisi jälkeen tuntuu omat murheet painosta aika pieniltä. Miten sulle on päässyt noin käymäänkin... JAKSAMISTA! yritä tosiaan vaikka yksi pähkinä kerrallaan pelastaa itsesi! VOIMIA sulle ja sun perheelle - ei tässä mitään muuta osaa sanoa...