Kohta 7 kk poika kieltäytyy kiinteistä - Vinkkejä kaivataan kipeästi!
Otsikossahan tämä meidän ongelmamme kiteytyykin -
Eli kohta 7 kk vanha poikamme kieltäytyy kiinteistä, ja kaipaisinkin teiltä vinkkejä asiassa etenemiseen ennen kuin meiltä molemmilta palaa pinna kokonaan ;-)
Poika on täysimetyksellä, eikä ole saanut maitoa tuttipullostakaan kuin 1 kerran (synnärillä kun imetys ei heti lähtenyt käyntiin). On kasvanut loistavasti, joten maidon riittävyys ei ole ongelma, mutta pikku hiljaa pitäisi kuitenkin saada hiukan muutakin vatsan täytettä. Ensimmäisiä maistajaisia kokeilimme kun poika oli n. 5,5 kk (muutama teelusikallinen kerrallaan). Kun viikon kestänyt kokeilu päättyi raivoitkuun, pidimme muutaman viikon tauon, ja nyt olemme kohta 4 viikkoa sinnikkäästi kokeilleet pienillä määrillä. Ei vaan toimi. Poika ei osoita mitään mielenkiintoa ruokaa kohtaan vaikka olisi nälkäkin. Jos jotain saa ujutettua suuhun, suurin osa syljetään ulos saman tien. Ok. Vielä pärjää maidolla, mutta energian tarve alkaa olla niin suuri, että minä äitinä alan olla tuskissani imetyksen kanssa. Miten saisimme pojan oppimaan ymmärtämään kiinteiden päälle? Neuvolasta sanoivat että pitää vaan sinnikkäästi väsytystaktiikalla yrittää, mutta kun mitään etenemistä ei tapahdu. Vatsa on toiminut pojalla kuten ennenkin, eikä mitään allergian merkkejä (punoitusta tai vastaavaa ole ilmennyt).
Pitääkö ruokaa lapata suuhun vaikka väkisin (vaikka poikaa sulkeekin suunsa ja/tai itkee? Tai saako hän siitä ikuisia traumoja? Olemme toistaiseksi kokeilleet kasviksia (peruna, porkkana, kukkakaali, bataatti ja parsakaali) sekä kaurapuuroa? Pitäisikö kokeilla hedelmiä tilalle? Olen ajatellut että poika oppii turhaan ensin makealle, mutta jotainhan pitää yrittää... Kasvissoseet olen jo nyt tarjonnut sekä vedellä että äidinmaidolla löysennettynä. Pyrimme tarjoamaan ruokaa kun poika on levännyt & hyväntuulinen sekä "sopivasti" nälkäinen, mutta ruokailu on aina tuskaisaa (kieltäytyy, sylkee ulos, itkee...) Mikä siis avuksi?
Miten muut joilla ollut samanlaisia ongelmia on saanut asian ratkaistua? Kaikki asialliset vinkit, neuvot ja asiaan liittyvä tieto on tervetullutta!
T. Kohta nääntyv' äiti
Kommentit (7)
lusikka semmoinen joka muuttaa väriä jos ruoka liian kuumaa ( saa prismoista ainakin) lusikka tarpeeksi pieni-ei tule annettua liian suuria annoksia ruokaa kerrallaan. Asento turvakaukalossa (istumaan ilman remmejä tietenkin) hyvä ja meillä nämä muutokset toimi ja ruoka alkoi maistua pitkän "taistelun" jälkeen. Vauva pian meilläkin 7kk vanha.
Eli kohta 7 kk vanha poikamme kieltäytyy kiinteistä, ja kaipaisinkin teiltä vinkkejä asiassa etenemiseen ennen kuin meiltä molemmilta palaa pinna kokonaan ;-)
/--/ Poika ei osoita mitään mielenkiintoa ruokaa kohtaan vaikka olisi nälkäkin. Jos jotain saa ujutettua suuhun, suurin osa syljetään ulos saman tien. Ok. Vielä pärjää maidolla, mutta energian tarve alkaa olla niin suuri, että minä äitinä alan olla tuskissani imetyksen kanssa. Miten saisimme pojan oppimaan ymmärtämään kiinteiden päälle? /--/
Pitääkö ruokaa lapata suuhun vaikka väkisin (vaikka poikaa sulkeekin suunsa ja/tai itkee? Tai saako hän siitä ikuisia traumoja?
Tiedän tunteen.
Oma esikoiseni kieltäytyi järjestelmällisesti kiinteistä, kunnes vihdoin alkoi niitä syödä kunnioitettavassa 13kk iässä. Sitä ennen söi yhden viikon aikana kahdeksankuisena ja yhden viikon aikana kymmenkuisena pari lusikallista Semperin omenapäärynäsosetta ja jokusen maissinaksun. Muuten kieltäytyi täysin. Äidinmaidolla kasvoi kuitenkin hienosti (6kk ikäisenä 10kg). Vaikea siinä oli relata, kun toinen ei suostunut edes maistamaan. Ja voi sitä pahaa mieltä, kun muut äitikaverit kertoivat, miten paljon heidän lapsensa söivät päivässä, kun oma ei suostunut suutaan edes avaamaan.
Ihan ekaksi sanoisin kuitenkin, että relaa :)
Ruokailusta ei saa tehdä pakkoa. Vanhempien velvollisuus on tarjota ravitsevaa ruokaa säännöllisesti, mutta lapsi loppujen lopuksi päättää syökö ja kuinka paljon. Pakottaminen ja väkisin syöttäminen eivät kumpikaan auta, vaan saattavat vain pahentaa tilannetta.
Minkälaiset ruokailuhetket teillä on? Ruokailu on sosiaalinenkin tapahtuma, ja vauvat ovat mestarillisia mallioppijoita. Kun koko perhe syö yhdessä ja vauva saa ihan itse harjoitella, homma voi lähteä toimimaan nopeastikin :)
Periaatteessahan ekat puoli vuotta vauva pärjää pelkällä (äidin)maidolla. Sen jälkeen seuraavat puoli vuotta on varattu aikaa kiinteiden syömisen harjoittelulle. Vielä vuoden ikäinenkin, jos imetys sinne asti ja siitä yli jatkuu, saa äidinmaidosta yli puolet tarvitsemistaan kaloreista.
Jos tilanne on jo kovin paha, niin tauko ei varmaan olisi pahitteeksi. Ja yli puolivuotiaan kanssa on ihan se ja sama, millä ruoka-aineella aloittaa. Hedelmien makeus ei ole ollenkaan vaarallista, vaan jopa eduksi, sillä äidinmaitokin on tosi makeaa. Makeus on siis se, johon vauva on tottunut :) Ja todellakin, sormiruokaa vain vauvan nenän eteen. Sellaisia isoja paloja, jotka mahtuvat vauvan nyrkkiin hyvin ja jotka menevät suussa sitten mössöksi. Tai sitten ovat niin kovia, että vauva saa niitä rauhassa kaluta ja imeskellä ilman, että niistä irtoaa paloja.
Tsemppiä, kyllä se siitä, ajan kanssa. Ja kukin vauva omalla aikataulullaan, samoin kuin kävelynkin suhteen :)
Itsellä ei kokemusta paljoa siitä ettei ruoka maistuisi kun meillä on aina syöty hyvin, mutta kokeilisin sinuna jotain hedelmää joka olisi ns herkkua. Ihan vaan että poikasi pääsisi ns. syömisen makuun, oppisi että syöminen on kivaa :)
Kuten jo aiemmin todettiin niin sekä rintamaito että korvikkeetkin on tosi makeita, joten uskoisin että vauvat oppii kyllä syömään eri makuja, kunhan ovat alkaneet nauttia itse syömisestä...
Jos vauva kasvaa hyvin, mitään kiirettä ei ole. Kuulostaa niin tutulta minullekin! Meidän tyttö on melkein 10kk, eikä edelleenkään syö juuri muuta kuin rintamaitoa. Harjoiteltu on 5kk iästä asti. Välillä meinaa väkisin epätoivo iskeä, varsinkin kun on pieni ja paino on laskussa, mutta eipä auta. Olen nyt asennoitunut niin, että tuskin oppiikaan syömään ennen vuoden ikää, kun alkaa itse syömään.
Sinulta cloe kysyisin, oppiko vauvasi syömisen juuri omatoimisen syömisen myötä, vai alkoiko syöttämällä huolia ruokaa? Ja imetitkö silloin vielä, vaikuttiko sen lopettaminen kiinteiden syömiseen? Meidän tyttö ei ole koskaan huolinut pulloa tai mukia. Nykyisin työntää heti kädellä pois ja hermostuu jos yritän tarjota suuhun nokkaa. Ennen kelpasi vesi ruokailun yhteydessä.
Ja vielä, kannattaa tosiaan koittaa tehdä ruokailuhetkistä mahdollisimman leppoisia ja koko perhe syödä yhdessä tai vaikka itse samaan aikaan syödä jotain. Meillä on kokemusta myös tuosta pakkosyöttämisestä, kun jouduimme lastenosastolle syömistä opettelemaan :( En kyllä suosittele kenellekään vaikka en tiedä, kai se vähemmän omatahtoiset vauvat voi alistaakin syömään. Toivottavasti ei tullut tytölle traumoja, kurjalta ainakin vanhemmista tuntui!
Sormiruoat on meillä suosiossa ja herättelevät ruokahalua. Keitetty pasta ja vähäsuolaiset murot ovat hyviä myös. Kovaa leipää on mukava imeskellä. Jotkut vauvat syövät leivän- ja jauhelihanmurusia. Banaania ja päärynää kannattaa myös kokeilla. Noissa sormiruuissa on vaan oltava tarkkana, ettei vauva niele liian isoa palaa joka jäisi kurkkuun kiinni.
Kannattaa myös kokeilla erilaisia lusikoita ja antaa vauvankin leikkiä lusikalla.
Meillä tuntui suurin ongelma olevan se ettei tajunnut lusikoimisen ja nälän poiston yhteyttä kun on tottunut ravintonsa saamaan imemällä. Me aloitettiin velleistä, maissivelli ja peruna-porkkanavelli. Tajusi ehkä jotenkin että muullakin kuin maidon maulla saa mahan täyteen. Sen jälkeen lusikoitiin vähän soseita päälle kun oli maha täynnä ja hyvä mieli :) Ihan kylmästi syötin makeita soseita (mango oli meillä paras) että tottuu vaan siihen lusikointiin ja sitten vaihdettiin bataattiin ja muihin kasviksiin. Puurotkin makeutin pitkään hedelmä soseilla ja pikkuhiljaa vähensin. Nyt menee kaurapuuro ihan "raakana" samoin muutkin puurot ja lihasoseet.
Kannattaa kokeilla vaikka vähän imetyksen jälkeen velliä pieniä määriä. Sama makuhan siinä suunnilleen on kuin peruna-porkkana soseessa mutta koostumus on tutumpi. Sitten kun on maku tuttu niin malttaa niitä lusikointejakin kokeilla. Tämä toimi meillä!
Jaksamista!
Kiitoksia vinkeistä. Tuo Emman lusikka meillä on jo käytössä, vaikka poika itse tykkääkin enempi sellaisesta leveämmästä ja pehmeämmästä (olisiko Ainun?) lusikasta. Sitä kun on kiva jyystää kun ikeniä kutittaa :)
Rohkaistuneena päätin seuraavaksi kokeilla jollain hedelmällä, josko makeus saisi ruuan maistumaan. Tuolla makealla vaan "pelotellaan" aika paljon - ettei se lapsi sitten opi "kunnon" ruuan päälle, mutta kai se olisi tärkeintä että oppisi jotain syömään. Noita sormipaloja aion myös kokeilla!
Ja kunnon syöttötuolin hankimme kyllä mitä pikimmiten. Silloin poika istuu meidän kanssamme ruokapöydässä ja pääsee seuraamaan ruokailua vaikka sitten riihileipää imeskellen (toistaiseksi syötetty sitterissä).
On muutenkin mukava kuulla että emme ole ongelman kanssa yksin... Tuntuu että jotkut äidit kuvittelevat että se ruokailu sujuu ihan automatic, ja että minä äitinä tässä se suurin ongelma olen (t.s. en haluaisi luopua pojan "riippuvuudesta" itsestäni - näin minulle on suoraan sanottu!) Tänään tosin poika aamupäivällä jopa söi hiukan puuroa. Sai lirkutella jotta avasi suunsa, mutta ei sylkenyt pois - ja lopetin heti kun alkoi tulla itku... Ei montaa teelusikallista mennyt, mutta kaikki on kotiinpäin.
Jos teille tulee lisää vinkkejä mieleen, otan ne mielelläni vastaan! :D
Ystävälle sattui samanlainen vauva, oppi syömään vasta kunnolla kun alkoi itse syömään joskus 10-12 kk iässä.
Mä kokeilisin paria asiaa:
tee soseista ihan keittoja. Niin litkua, että menee väkisinkin kurkusta alas ja lapsi ehkä sitä kautta oppii makua. Niitähän voisi kokeilla myöskin hörpyttää tai antaa vaikka nokkamukista. Idea olisi siinä, että lapsi tottuisi makuun.
Monihan ihan tarkoituksella aloittaa hedelmäsoseella ja siinä hedelmäsoseen seassa ujuttaa sitten jotain vihannesta tai muuta. Makeallehan se lapsi on jo oppinut, äidinmaitohan on tosi makeaa. Jos ostaa valmiita soseita, niin valitsee ensiksi sellaisen jossa ei ole lisättyä hedelmäsokeria. Mangososehan ja luumusose on luonnostaan makeita, esimerkiksi. Ja jos lapsi oppii mangososeella lusikan ja nielemisen, niin sitten voit siirtyä takaisin vaikka porkkanaan.
Kolmas vinkki on se, että anna sille lapselle jotain mitä voisi syödä omin käsin. Pienihän vielä on siihen, mutta kun saa otettua jonkun otteen, niin kyllä se suuhun menee. Ne kaupan maissinaksuthan on ihan hyviä. Samoin vaikka banaanista tai keitetystä porkkanasta voi tehdä sellaisia suikalelohkoja, jotka saa suuhun.