Lue keskustelun säännöt.
Nykyihmisellä ei ole mitään kasvot pelastavaa tapaa
12.12.2007 |
vetäytyä yhteikunnasta. En tunne historiaa, mutta kuvittelen että joskus keski-ajalla saattoi keski-euroopassa mennä luostariin, ja että se oli kunnialliseksi katsottua toimintaa. Jos nykyihminen ei pärjää tässä yhteiskunnassa, ainoa vaihtoehto on sossun luukku ja halveksunta.
Kommentit (5)
Luostari vaati " myötäjäiset" , eli ikäänkuin elatusmaksuennakon. Niinpä munkit ja nunnat eivät tulleet mistään köyhistä suvuista. Eikä luostareihin menty " maailmaa pakoon" , vaan saamaan opillista sivistystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ap siinä mielessä oikeassa, että luostariin mentiin MYÖS maailmaa pakoon eli varakkaat suvut sijoittivat sinne epäilyttävät ikäneitonsa jne. Mutta tosi on, että ainakin osa luostareista vaati siitä maksun. En sitten tiedä, pätikö tuo kaikkina aikoina, kaikissa maissa ja kaikissa uskonsuunnissa.
Ylipäänsä nykyaikana on kamalan vähän mielekkäitä ja kunniallisia rooleja ja ammatteja ihmisille, joilla ei " mene lujaa" . Iso osa ihmisistä on aika vähälahjaisia ja huonoilla älynlahjoilla ja koulutuksella varustettuja - mutta yhä vain isompi osa töistä edellyttää nopeaa järjenjuoksua ja sosiaalisuutta. Rutiininomaiset ja helpot duunit saneerataan vähitellen pois yhteiskunnasta!
eikö voisi muuttaa maalle mummonmökkiin ja alkaa itse viljelemään omaa ruokaansa? Ja onhan niitä hörhöjä, jotka elävät kommuunissa ja elävät luontaistaloudessa.
Tai sitten voi lähteä hörhöksi Goalle tai Thaimaahan. Välillä käy tiskaamaassa jossain, että taas voi levätä.
Itse olen ainakin näennäisesti pärjännyt: hankkinut akateemisen koulutuksen, mutta inhoan työtäni, jossa on kamala vastuu, mutta surkea palkka. Muistelen lämmöllä opiskeluaikaisia kesäduunejani videovuokraamossa tai kaupan kassalla.
Tekisi mieli heittää hanskat tiskiin. Tehdä jotain ihan muuta. Olen kai kuitenkin niin raukkis, että suvun, ystäväpiirin ja ehkä koko yhteiskunnankin paine pitää minut työssä, jota inhoan. Akateeminen kassa-neiti olisi ainakin meidän suvussa useimmille oikea naurunaihe.
Haaveilen opiskelevani vaihtoehtoisia hoitomuotoja ja perustavani oman hoitolan kodin yhteyteen. Joskus käyn katselemassa autotallia miettien, miten vähällä siitä voisi remontoida työtilan. Silti en ole päässyt opinnoissani vyöhyketerapian peruskurssia pidemmälle. Väsyttävä työ ei jätä aikaa eikä paukkuja opiskeluun ja haluan antaa perheelle sen vähän mitä äidistä on jäljellä työpäivän jälkeen.
Ehkä tämä on vain kolmen kympin kriisi, en tiedä...
Voithan sä hankkia mökin jostain keskeltä ei-mitään ja alkaa elää erakkoelämää. Ei sossun luukulla ravaaminen ole yhteiskunnasta vetäytymistä.