On ikävä miestä.

Minulla on ikävä poikamme isää joka sekunti, viihteellä tai ei.

Olemme eronneet vuosi sitten.

joten kaikki ihanan hyvin :))

Jos olisin kakkosen tilanteessa, tuskin kirjoittelisin vauva-palstalle samalla.

Niinkuin aina.



Ikävä ei ole, aamulla taas parin tunnin unien jälkeen konkoilee ylös leikkimään 3v pojan kanssa. Mussukka hän on.

Lasten isää, mun aviomiestä, ihanan lutuista nallekarhua joka kotona tuhistaa unta kolmen pienen kanssa. Mä olen yökkönä töissä.



Ja toista miestä, ihan väärää miestä, josta ei ikinä tulisi koitumaan muuta kuin sydänsuruja. Kovasti mä yritän elää niin, ettei koituisi yhtään mitään.