Jos sinulla on 2 lasta

Ikinä en ole mitään asiaa kiitellyt niin paljon kuin sitä että uskalsimme antaa kolmannen lapsen tulla perheeseemme vaikka elämä oli jo helpottunut - isommat lapset olivat kuopuksen syntyessä 5- ja 7-vuotiaat.



Nyt meillä on taas elämä helpottunut - kuopus on tosi omatoiminen. Elämä on ollut mukavaa kolmen lapsen kanssa. :)

Haluaisimme perheenlisäystä, no, koska emme koe että lapsilukumme on vielä täysi. Lapset ovat ihania ja jotenkin se kolmas vielä kuuluu mukaan, perhe ei ole ' täysi' ennen kolmatta.

Emme kuitenkaan, jos järjellä ajatellaan, valitsisi ajankohdaksi vielä nykyistä elämäntilannettamme. Minun pitäisi välillä olla töissä, koti pitäisi myydä ja hankkia isompi, samoin auton kanssa voisi tehdä tiukkaa. Meillä kuopus vielä valvottaa öitä, joten raskausaika voisi tällä hetkellä tehdä tiukkaa.

En oikeastaan ajattele sitä olisiko kolmas enää terve kun kaksi ensimmäistä ovat (mitä nyt kajahtaneita vanhempiensa tapaan ;-). Mutta aika moni ystäväni ajattelee juuri tuota.

Vierailija:

niin haluaisin kysyä, että haaveiletko koskaan kolmannesta? Mistä syistä haluaisit / et halua perheenlisäystä?

Minulla on ihan kummia ajatuksia välillä. Meillä elämä on nyt aika mukavaa, kun lapset vihdoinkin (!!) nukkuvat yönsä suht hyvin ja muutenkin ovat sen verran isoja, että ei tarvitse 24h/vrk vahtia. Mutta silti jossain unelmissa siintää välillä ajatus kolmannesta lapsesta. Mutta heti perään tulee mieleen, entäs jos kaikki ei menisikään hyvin, kun 2 synnytystä on mennyt hyvin eli ahnetisinko liikaa tältä elämältä.. Tai jos syntyvä lapsi ei olisikaan terve.

Ja talousasiat, nyt meillä menee senkin puolesta melko hyvin. Kolmannen lapsen myötä tarvittaisiin isompi asunto, matkoja ei olisi enää niin helppo tai ainakaan halpa järjestää jne.

Eli järjellä ajateltuna: ei lisää lapsia meille. Mutta olisin kiinnostunut kuulemaan, onko muilla ollut koskaan tämän tapaisia ajatuksia.

Mulla on ollut joskus tuon tapaisia ajatuksia ja miettinyt jopa sitä, että lisääntyisikö onneni, jos olisi vielä kolmas (oletko ap miettinyt asiaa siltä kannalta?) ja tuskinpa kukaan ulkopuolinen pystyy sanomaan, että mikä on jollekin hyväksi ja jollekin toiselle ei. Ja jollain meistä on hassu tapa ajatella asioita niin, että haluaa tehdä päätöksiä, vaikkei niitä olisi pakko vielä tehdäkään (esim. mummoni sai viimeisen lapsensa 47-vuotiaana ja tämä taas oman lapsensa 42-vuotiaana). Itse katson, että meidän perhe on kuitenkin biologisesti nyt tässä. Jos jonain päivänä myöhemmin katson, että meillä on halua lisälapsille, niin olen ajatellut että esim. tukiperhetoiminta voisi olla hienoa. Toisaalta nykyisellään voi olla, että esim. meidän perhe katsottaisiin liian epästabiiliksi, kuten olisi mm. adoptioprosessissa, mutta aika auttanee asiaan.

Tulin vielä raskaaksi aika " yllättäen" ja aluksi oli aika ristiriitaiset tunnelmat kun mietin noita asioita - toki olin erittäin onnellinen tulevasta vauvasta mutta olin myös tosi huolissani asioista; synnytyksestä, onko lapsi terve (isoveli erityislapsi) jne. Mutta kaikki meni hyvin ja onnellisia ollaan oltu. Isommat lapset ottivat vauvan iloisina vastaan.

4v ja 6v kun alkoi haaveilu kolmannesta.

Tärppäsikin heti mutta nyt meillä onkin 4 lasta,eli tuplat tuli =)

Ihana asia mutta moni asia meni uusiksi,mm auto ja asunto

Rankkaa oli mutta päivääkään en vaihtaisi pois kun en pysty...

Nyt neljä ihanaa koululaista joista vanhin jo jatko-opinnoissa ja elämä on mukavaa koululaisten elämää

Ja me ei vain haluta kolmatta lasta. Tuntuu, että meidän perhe on nyt tässä.

Isompi täyttää kolme ja pienempi on reilun yksi vuotta. Kolmas syntyy keväällä. Talo on niin suuri, että tänne mahtuu enemmänkin lapsia ja jos ei mahdu, niin laajennetaan :) Molemmat lapset nukkuu yönsä ja tässä on nyt hyvää aikaa levätä ennen uuden vauvan syntymää.

taitaa riittää nämä kaksi. Kolmen kanssa ei enää pääse koskaan minnekään ja kuka niitä kolmea viitsii koskaan vahtia, jos itse menisi jonnekin.

Meillä kaksi tyttöä ja haaveena olisi JOSKUS saada se poika ( kyllä tyttökin on tervetullut = ) ) . Nyt mulla on kyllä kierukka että nyt ainakin se 5 v odotellaan , tytötkin ovat silloin jo kouluikäisiä . Mies ei ole kyllä juuta eikä jaata sanonut siihen kolmanteen mutta eiköhän tässä nyt kuitenkin ole aikaa sitä ajatusta kypsytellä ( ite 23 ) .