Epäilen, että lapsen kaveri on varastanut meiltä rahaa. Neuvoja?
Hei kaikille!
Kymmenvuotiaan poikani samanikäinen kaveri on usein meillä iltapäivisin koulun jälkeen ja muutenkin. Kaveri on aika villi ja kuriton, on usein ollut jälki-istunnossa eri syistä (en tietty tiedä kaikkia syitä) ym. Ihan kiva poika kuitenkin ja leikit sujuu yleensä ihan mukavasti.
Nyt on kuitenkin niin että kaikkien lastemme lompakoista on hävinnyt kaikki setelit. Kaveri on ollut meillä paljon, ja esim. jäänyt lasten huoneeseen kun oma lapsi on käynyt vessassa tai keittiössä, eli tilaisuus on ollut. Kerran näin, että hän tutki nuorimmaisemme lompakkoa, ja kun kysyin asiasta, hän sanoi vaan että katsoi millainen se on.
Luulen, että kaveri on ottanut rahat. Mitä minun pitäisi tehdä asian selvittämiseksi? Olkaa kilttejä ja neuvokaa! Rahat ei hirveästi merkitse, mutta pojan tulevaisuus huolestuttaa jos hän jo tämänikäisenä käy muitten lompakoilla.
Kommentit (46)
Sekin voi aivan hyvin tapahtua, vaikka kuinka hyvin olisitte kullanmurunne kasvattaneet. Laten impulssikontrolli on vielä aika heikkoa ja erittäin suuri osa lapsista varastaa jotain jostain lapsuuden tai nuoruuden aikana.
Ettekö te haluaisi tietää asiasta? Ja haluaisitteko saada tietää lastensuojelusta tai poliisilta vai mahdollisesti ehkä kuitenkin sen lapsen kaverin vanhemmilta? Tietenkin osalle voi olla vaikea ottaa vastaan uutinen, että oma lapsi olisi varastanut ja siksi kannatttaa miettiä tarkoin, miten asiansa ilmaisee. Ei siis kannata soittaa, että teidän poika on varas ja minä aion soittaa poliisille, jos ette tee asialle jotain, vaan ihan sovinnollisesti ottaa yhteyttä ja kertoa, että teiltä on hävinnyt lasten lompakoista rahaa, kun teidän poika on ollut kylässä ja vaikka on mahdollista, että joku muukin ne olisi ottanut, niin ajattelit soittaa ja kertoa, josko heidän lapsellaan olisi tuntunut olevan esimerkiksi enemmän karkkia yms. kuin mihin viikkorahat riittäisivät. Että ajattelit, että he ehkä haluaisivat tietää ja jutella lapsensa kanssa, kun näillä tämän ikäisillä houkutteleva tilaisuus voi niin helposti tehdä varkaan.
Tietenkin vastaanotto voi silti olla tyrmäävä, mutta olet ainakin tehnyt velvollisuutesi ja jos tuon lapsen vanhemmat ovat järkeviä, he hetken asiaa mietittyään tajuavat, että omakin lapsi voi tehdä ei toivottavia asioita ja pyrkivät selvittämään asiat. Ikinä ei ole kiva kuulla huonoja uutisia omasta lapsesta ja joskus ne on vaikea ottaa vastaan, mutta vanhemman velvollisuus on tajuta, että se oma kultamuru tulee tekemään monia virheitä lapsuutensa ja nuoruutensa aikana ja vanhempien tehtävä on ohjata erehtynyttä oikeaan.
Noinhan se asia on.
Poika kävi nyt sitten meillä, ja otin asian puheeksi hänen kanssaan. Kerroin että lasten lompakoista on hävinnyt seteleitä, ja poika meni kovin hiljaiseksi. Kysyin josko hän tietäisi asiasta jotain, ja poika sanoi ettei tiedä. Sanoin, että miettisi vielä josko kuitenkin tietäisi, ja että asia ei jää tähän vaan aion selvittää mihin rahat ovat selvinneet. Poika sanoi edelleen ettei tiedä, ja jätin hänet rauhassa leikkimään omien lasteni kanssa. Hänelle tuli aika pian kiire kotiin, mutta tuskin samasta syystä kuin yhden edellisen vastaajan veljen kaverille, vaan tämän meidän pojan kaverin puhelin soi ja häntä pyydettiin ilmeisesti kotiin syömään.
Miten te fiksut vastanneet ottaisitte asian esille lapsen vanhempien kanssa? Siis toki noin, että rahaa on hävinnyt ja teidän poika on ollut meillä häviämisen aikaan, ja että voisivatko kysyä jne. eikä syyttelylinjalla. Mutta olisiko parempi soittaa, vai laittaa sähköpostia, vai mennä puhumaan henkilökohtaisesti? Voisiko lapsi/lapset olla läsnä, vai onko parempi jos ei?
Kiitos fiksuille vastaajille!
ap
Ensireaktio kun helposti on, että ei meidän lapsi ainakaan. Sähköposti yhteydenotossa välttyisi itse siltä, että saisi ne ensireaktiot omaan niskaansa, mutta silti minusta luontevinta olisi keskustella asiasta ihan naamakkain tai ainakin puhelimessa. Itse ehkä sinun sijassasi menisin soittamaan tuon perheen ovikelloa ja kysymään, voisitko jutella äidin tai isän kanssa kahden kesken. Ja jos olisin sen vierailun kohteena, niin kokisin sellaisen ehkä ikävässä tilanteessa kaikkein mukavimmaksi. Siitä tulisi vähän sellainen fiilis, että meillä on nyt tämä yhteinen ongelma, joka pitäisi selvittää. Sähköposti taas olisi jotenkin liian kliininen ja ulkopuolinen tapa. Mutta kaikkissa vaihtoehdoissa on hyvät ja huonot puolensa.
Mutta olisiko parempi soittaa, vai laittaa sähköpostia, vai mennä puhumaan henkilökohtaisesti? Voisiko lapsi/lapset olla läsnä, vai onko parempi jos ei?
ap
nyt tämä asia jäi pyörimään mielessä niin että yöunetkin menee :-(
ap
Joku väitti, että kaikki lapset varastaa. Ei tosiaankaan kaikki lapset ole varkaita, jos kotona on opetettu oikea ja väärä! On varmaan itse joku vapaasti kasvattava varkaan äiti.
kun omat kersat varastaa :-D
Voisi kyllä olla syytä: