Lue keskustelun säännöt.
Onko normaali n. 1½ vuotiaan kehitysvaihe?
10.12.2007 |
Pian 1 vuotias lapsi ei viihdy hetkeäkään yksin touhuilemassa. Aina pitäisi olla äidin tai isän mukana leikkimässä tai vaihtoehtoisesti jos yrittää esim. tiskata tai tehdä omia juttuja lapsi tahtoo olla vain sylissä. Vaikeuttaa melkoisesti tätä normaalia arkea ainakin miehen työpäivien aikana, kun on melkein mahdotonta itse pukea, tehdä ruokaa, siivota, meikata, harjata tukkaa tms. muulloin kun lapsen päiväuniaikaan.
Olenko jotenkin totuttanut lapsen liikaan yhdessäoloon ja touhuamiseen, vai mistähän tämä johtuu?
Lapsi siis kotihoidossa.
Mikä avuksi, kun ei viitsisi sitä huutoakaan kuunnella, millä ihmeellä lapsi viihtyisi touhuilemassa edes pieniä hetkiä itsekseen?
Kommentit (12)
ja en ole keksinyt muuta kuin lapselle hoitopaikan jossa leikkikavereita, ja kotona ollessa vuorottelua isän ja äidin kanssa leikkiessä. ihan koko ajanhan tuo yhden aikuisen sitoo. hetkeksikään ei voi jättää yksin, eikä jäisikään. tuskinpa tätä voi ikuisuuksia kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikävuoteen mennessä. Hermoja koettelevaa on välillä, mutta on tärkeä yrittää jaksaa. Lapsi on muodostamassa käsitystä itsestään ja arvostaan.
Mutta hoitopaikka ei oikeastaan ole vaihtoehto, koska saamme toisen lapsen keväällä, joten jatkan kotona oloa vielä, enkä haluaisi lasta hoitoon laittaa ja olla itse kotona, tuntuisi jotenkin hölmöltä.
ap
Täytyykö siis todella vain yrittä kestää, eikö muuta ratkaisua ole?
Ja anteeksi nyt, mutta kuulostaa hiukan sadistiselta ajatella, että jos lapsi kaipaa vanhempansa seuraa normaalia enemmän, niin pannaanpa se hoitoon, että " karaistuu" ja vanhemmat pääsevät rauhaan.
Tästä ei toivon mukaan ollut kolmosella kyse, eihän?
Lapsilla on mm. vierastamiskaudet kolme kertaa: ensin se reilun puolen vuoden iässä tuleva. Sitten toinen tulee n. 2-vuotiaana ja kolmas uudestaan kuusivuotiaana. Eli lapsi todellakin kehittyy sykleittäin ja vaiheittain.
Ei kannata heittää kirvestä kaivoon, ap. Ole läsnä vain lapsellesi mahdollisimman paljon ja käy yhdessä hänen kanssaan harrastuksissa ja kerhoissa. Lasta ei siis kannata pakottaa erilliseksi äidistään, mutta omatoimisuutta voi silti kannustaa! Kun lapsi kokee itsensä turvalliseksi, hän alkaa toimia irrallaan äidistään.
Kannattaa muistaa myös, että lapset ovat perusluonteeltaan erilaisia. Osa on reippaampia menijöitä ja sosiaalisesti taitavampia. Osa taas tykkää puuhailla yksinään. Osa kaipaa nimenomaan vanhempiensa seuraa pidempään.
Ja yksi juttu on, että lapsen kanssa ei voi liikaa puuhailla, eli et häntä voi sillä tavoin " pilata" . Mutta kannattaa ohjata leikkiä niin, että lapsi itse ideoi sitä mahdollisimman paljon leikin kuluessa - eli ettei vanhempi koko ajan ohjaa ja keksi leikille käänteitä ja juonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut aivan tuskastunut samanikäisen kuopuksen mahtavaan eroahdistuskauteen, onneksi on hiukan alkanut helpottamaan. Uskoisin, että mitä enemmän vaan jaksaa pitää sylissä, sen vikkelämmin pahin kiinniroikkuminen menee ohi. Tosin tullakseen aaltomaisesti aina välillä takaisin...
Täytyy siis vain yrittää jaksaa ja jatkaa ruuan laittoa yhdellä kädellä. Toivottavasti tää kausi ehtii loppumaan ennen kuin vauva syntyy. Mutta mitä jos ei lopukkaan? Miten ihmeessä sitten pärjään? Ei riitä kädet enää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Täytyy siis vain yrittää jaksaa ja jatkaa ruuan laittoa yhdellä kädellä. Toivottavasti tää kausi ehtii loppumaan ennen kuin vauva syntyy. Mutta mitä jos ei lopukkaan? Miten ihmeessä sitten pärjään? Ei riitä kädet enää.
ap
Meillä lapsilla on 1v 10 kk ikäeroa, joten ongelma on tuttu. Onneksi vauva on alussa vielä aika helppo, nukkuu enimmän aikaa. Kannattaa ottaa esikoinen mukaan kotitöihin mahdollisuuksien mukaan. Ja yksi hyväksi koettu konsti on katsella paljon vauva-aiheisia kirjoja ja esikoisen omia vauvakuvia, jotta hän tajuaa, että häntäkin on vauvana hoidettu samalla tavalla kuin kuopusta.
Voimia, kyllä se aivan varmasti helpottaa ja aika piankin. Kohta sinulla on uhmaikäinen " minä itte" riesanasi, mikä ei varmaan kauheasti lohduta ;=D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sopivin väliajoin, mutta viihtyi hyvin itsekseen omissa leikeissä. Ja viihtyy edelleenkin ellei ole seuraa saatavilla.
Mutta kuopus! Koko ajan lahkeessa roikkumassa ja karjumassa. Syliin haluaisi.
Minä puolestani en keksinyt muuta kuin ottaa karjuva lapsi mukaan touhuihin. Koko ajan kun tehdään jotain yhdessä, niin homma sujuu, mutta auta armias, jos istahdan alas tai haluan vaikka lukea päivän lehden...
No, ehkä tämä on ohimenevä vaihe, hope so.
Mitä tulee lapsen kanssa leikkimiseen. Siinä olen huono. Voin kyllä pelata lasteni kanssa, lukea heille ja antaa heille välineitä askarteluun ja piirtämiseen. Rakennan majoja ja esteratoja. Mutta leikkiä? Ei kiitos. Leikin saavat keksiä itse. Kotitöihin osallistuvat molemmat, oman osaamisensa mukaan.
Meillä tyttö nyt 1v 8kk ja jos sisarukset ovat ulkona tai kaverilla niin haluaa olla vain sylissä kaiken aikaa. Mutta kun sisarukset ovat kotona, kulkee heidän perässä ja leikkii monesti omiaankin kun saa vain olla heidän kans samassa huoneessa. Tämä vaihe on kyllä ollut meillä jokaisella lapsella.
Ihan siis on normaalia ap. =)
ap