Lue keskustelun säännöt.
Me halutaan elää omalle perheelle. Me ei olla mitään vanhustenhoitajia.
08.11.2008 |
Meillä on omatkin huolemme. On paljon lainaa, kiirettä töissä, kiire lasten harrastuksien kanssa, kiire vapaaehtoistyön kanssa, kiireistä, kun pitää tavata ystäväperheitä lomilla, kiire, että saisi vain olla ihan rauhassa omassa kodissa omien lasten kanssa aidosti läsnä ilman ulkopuolisia ihmisiä. Meillä ei ole aikaa isovanhemmille, jotka vaativat hoitoa ja aikaa. Me käytämme liikenevän ajan oman perheen jäsenille. Emme me jouda jouluna käymään isovanhemmilla, koska loma ei kauaa kestä. Se menee ulkomaanmatkaan tai ihan rauhalliseen kotijouluun. Ei me haluta olla pyyhkimässä kuolasta valuvia suita kesälomalla. Ei me haluta kuskata mummoa ympäri kauppoja Saludo-paketin perässä.
Koittakaa ymmärtää: me olimme teille ilmaa ja jo ajatuksena taakka, kun meillä oli koliikin aiheuttamaa väsymystä, paineita työn, kodin ja lasten uhmien kanssa. Te kävitte meillä kahvilla, kun me otimme teidät vastaan tukka sekaisin yöpaidassa, kämppä hujan hajan, roskapussit eteisessä. Te kävitte meillä ristiäiskahvilla ettekä laittaneet edes kuppia tiskipöydälle. Teette antaneet edes ymmärtävää hymyä. Te käänsitte puukkoa haavassa ja sanoitte: "Miten tuota on joskus itse jaksanut, kylläpä tosiaan on kädet täynnä työtä."
Kiitos, mutta ei kiitos. Me emme aio antaa teidän tulla kotiimme nyt nauttimaan lastenlasten virkistävästä seurasta. Me aiomme nauttia tästä ihanuudesta nyt vain ihan itse. Niin metsä vastaa kun sinne huutaa. Niin makaa kuin petaa.
Kunpa meillä olisi ollut vastavuoroinen suhde. Kunpa meitä olisi rakastettu ja autettu, kun apua kipeästi olisimme tarvinneet.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
millaisen toimintamallin käytöksellään antaa omille lapsilleen. Huolehdin vanhemmistani niin kuin vain pystyn. Isäni on pahasti dementoitunut ja olemme jakaneet sisarusten ja äidin kanssa hoitovastuuta. Joskus äiti lähtee meidän kanssa lomalle rentoutumaan ja isä jää muiden sisarusteni hoidettavaksi. Toisinaan me hoidetaan isää enemmän, kun muut huilaavat vuorostaan lomillaan. Toivon, että lapset samalla oppivat ymmärtämään erilaisuutta ja sitä, että jotkut ihmiset ovat heikompia. Ja oppivat myös sen, että apua voi pyytää, jos ei yksin pärjää.
Olen koettanut viestittää lapsilleni, että huolehdin paitsi heistä myös omista vanhemmistani. Toivon, että he sisäistävät tämän myös itse eli osaavat pitää huolta myöhemmin omista lapsistaan ja meistä vanhemmistaan, jos tarvis on.
älä katkeroidu, älä katkeroidu!
Se rumentaa maailman ja lopulta ihmisen. Murentaa pala palalta. Ja tällaista kun lapsi seuraa, jää hänelle ikävä kaiku maailmasta. Ja pyörä pyörii..
Lisäksi oppivat, että teoilla on seurauksensa. Näkevät, että vanhempikin voi hylätä lapsensa. Tajuavat, että me vanhempina emme ole sellaisia. Näkevät, että maailmassa on kusipäisiä ihmisiä, mutta näkevät myös sen, että maailmassa on rakastavia ja hyviä ihmisiä. Saavat myös oppia sen, että päähän potkittavana ei tarvitse olla. Näkevät, että veri ei velvoita, rakkaus velvoittaa.
niillehän iskee dementia, eivätkä näinollen voi mieltään pahoittaa, vaikka lapsia tai lasten lapsia ei vierailisikaan tai olisi huolehtimassa.
Turha niihin on energiaa käyttää, jos eivät itse aikoinaan huolehtineet jälkeläisistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni eikä varsinkaan miehelläni ole ollut mitkään täysin ihannesuhteet omiin vanhempiin, mutta silti en voisi olla huolehtimatta omista vanhemmistani, kun sen aika tulee, jos tulee. Ongelmana vaan on, että asumme kovin etäällä toisistamme. Ja oma äitini on valmis tulemaan hoitamaan lapsiamme kaukaakin, joten kyllä minulla on aikaa jouluna mennä sinne. Tai tapaamme yleensä isoäitini luona.
Ja en halua omista lapsistani itsekkäitä kyynikkoja, vaan lähimmäisistään välittäviä. Meillä on jo nyt, vaikka lapset pieniä, aikaa sisarustemme lapsille, omilla isovanhemmille ja toki omille vanhemmille ja silti ehdimme tavat ystäviämme ja elää omaa elämäämme, ja ihan vain siksi, että nuo sukulaiset kuuluvat elämäämme.
Eikä paremminkaan käyttäytyviltä lapsilta. Suomalaiset vanhukset sanovat kaikissa tutkimuksissa yksimielisesti, etteivät he missään tapauksessa halua olla taakaksi lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Meillä vanhukset haluavat selvitä yksin niin pitkälle kuin mahdollista ja sen jälkeen saada laitospaikan. On paljon mukavampaa kun ammatti-ihminen pesee pyllyn, en itsekään tosiaan haluaisi että poikani sen tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän omaa elämääni. Olen päässyt irti siitä, että pitäisi tehdä tiettyjä asioita, koska ennenkin on tehty ja koska naapurit ihmettelevät. Kyllähän isätkin hylkäävät lapsiaan ja ilman mitään syytä,suoraa kusipäisyyttään.
En voisi kuvitella, etten auttaisi voimieni mukaan aikanaan vanhempia. Nyt eivät tarvi apua tietenkään, kun ovat vasta kuusikymppisiä ja minunkin elämä on nyt kiireistä pienten lasten kanssa. Mutta he ovat aina olleet hyvät vanhemmat, rakastaneet ja tukeneet. Nytkin hoitaisivat lapsiamme vaikka kuinka ja ottaisivat vaikka luokseen asumaan vielä. Se on rakkautta ja en voisi ikinä kuvitella, että hylkäisin heidät oman mukavuuden takia. Tottakai käyn pyyhkimässä sitä kuolaista suuta, jos on tarve...
Aika hirveää ajatella, jos vanhemmat on taakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain omasta ydinperheestä huolehtiminen on vain itsekkyyttä. Jännä yhtälö, että on aikaa vapaaehtoistyölle (kiva toki), mutta lähisuku torjutaan. Wow.
He ovat käyneet teillä vain, koska vanhastaan on tapana niin tehdä. Teidän nenän varrestanne on näkynyt jo kauan sitten (ehkä jo ennen lapsia), että teitä ei oikeasti kiinnosta vanhojen sukulaistenne asiat ja elämä. Kyllä vanhakin ihminen tajuaa, ettei ystävyyttä ja yhteyttä ole oikeasti olemassa.
Älä moiti vanhoja sukulaisiasi, jos itse olet pakannut elämäsi niin kiireiseksi, että heidän vierailunsa tuntuu taakalta.
onneksi meillä toimii kumminkin päin hoito, me hoidetaan ja meitä autetaan...
surullista jos jossain on oikesti näin...