Kokemuksia sijaisvanhemmuudesta

lasten taustoista (yleisellä tasolla), lasten ongelmista (edelleen, yleisesti, ei yksittäisen lapsen), lomista, tai mistään muustakaan. Ikävä kyllä.

Ymmärrän kyllä, tämä kun on avoin palsta. Ajattelin tosiaan ottaa yhteyttä maanantaina. Tänään sieltä oltiin lomalla ja tosiaan olisin lähinnä kaipaillut omakohtaisia kokemuksia. Kaipa lähinnä myös siitä kuinka raskasta se voi olla. Mutta ymmärrän siis kyllä että täällä on vaikea asiasta puhua.

se on! Mutta mikäli olet ihminen joka pystyy luopumaan rakkaudesta vaikka omankin lapsen niin kaltaisiasi tarvitaan. Luopuminen on ehkäpä raskainta tässä.

Nyt en oikein ymmärrä mistä tässä pitää luopua jos me otamme sijaislapsen? Kyllähän sitä rakkautta riittää... omille ja muiden lapsille. Mutta riittääkö kärsivällisyys ja voimat. Ovatko sijoitetut lapset yleisesti ottaen kovin hankalia tapauksia?

sijaislapsista joutuu joskus luopumaan

takaisin vanhemmilleen. Suurimmassa osassa tapauksista se ei onnistu koskaan, mutta se mahdollisuus on olemassa. Näin kävi mm. yhdelle tuntemalleni lapsettomalle, jolla oli sijaislapsia pienestä asti. Kouluiässä lapset palautettiin vanhemmilleen ja voit vaan kuvitella miten kova paikka se oli tälle naiselle. Anna " omat" lapsesi pois ihmisille, josta ei voi edes olla varma että ratkeaako lopulta taas jne.

Tohveliini:

Nyt en oikein ymmärrä mistä tässä pitää luopua jos me otamme sijaislapsen? Kyllähän sitä rakkautta riittää... omille ja muiden lapsille. Mutta riittääkö kärsivällisyys ja voimat. Ovatko sijoitetut lapset yleisesti ottaen kovin hankalia tapauksia?

Ovat, monet lapset ovat moniongelmaisia sillä huostaanottoja pitkitetään usein kohtuuttoman kauan, jopa vuosikausia ja lapsia palautetaan vanehmmille jopa kymmeniä kertoja kun toivotaan että vanhemmat korjaavat käytöstään :/ Sijaislapsesta voi myös joutua luopumaan käytännössä koska tahansa, sillä huostaanotto voidaan purkaa. Sijaisvanhemmuus ei ole adoptiota, ja sijoitetulla lapsella on useimmiten vanhemmat, tapaamisoikeudet vanhempiin ja useimmiten lapsi on myös lojaali vanhempiaan kohtaan.

Niin olen kyllä ymmärtänyt että se on mahdollista mutta hyvin harvinaista. Varmasti sitä surisi mutta kuinka " heppoisin" perustein lapsi annetaan takaisin vanhemmilleen? Voiko lapseen silti olla yhä senkin jälkeen yhteydessä jotta lapsella olisi joku tukiverkko jos vaikka repsahdettaisiin uudelleen?

Tohveliini:

Niin olen kyllä ymmärtänyt että se on mahdollista mutta hyvin harvinaista. Varmasti sitä surisi mutta kuinka " heppoisin" perustein lapsi annetaan takaisin vanhemmilleen? Voiko lapseen silti olla yhä senkin jälkeen yhteydessä jotta lapsella olisi joku tukiverkko jos vaikka repsahdettaisiin uudelleen?

Biologisten vanhempien ei usimmiten tarvitse antaa lapselle lupaa tavata entisiä sijaisvanhempiaan ja sijoituksen purun jälkeisen hoidon hoitaa sosiaaliviranomainen, ei sijaisvanhempi.

Suurin osa sijoitetuista lapsista palaa vanhemmilleen, jotkut useita kertoja. Mutta sijoituksen purkamisen jälkeen sellaisessa tilanteessa että lapsi huostaanotetaan uudelleen, edellinen sijaiskoti ei ole automaattisesti se paikka jonne lapsi sijoitetaan seuraavalla kerralla.

Ovat, monet lapset ovat moniongelmaisia sillä huostaanottoja pitkitetään usein kohtuuttoman kauan, jopa vuosikausia ja lapsia palautetaan vanehmmille jopa kymmeniä kertoja kun toivotaan että vanhemmat korjaavat käytöstään :/



Tämän takia olisikin kiva tietää voiko sijaislapsen ikään vaikutttaa? Kuvittelisin että vanhemmalla lapsella on enemmän ongelmia kuin pienemmällä. Itse olin ajattellut n. 2-5vuotiaita sisaruksia. Niin ja saako sitä tukea jaksamiseen kunnalta?

Mutta mun äiti ja isäpuoli rupesi 16-vuotiaan tytön sijaisvanhemmiks. Me kaikki äidin biologiset lapset ollaan jo muutettu pois kotoa.



Aika rankkaa ottaa joku 16-vuotias ongelmateinari, jonka elämä on ollu ongelmaisen perheen ja laitosten välillä jojottamista.



Ja todella ironista ja noloa, että minä olen saanut todella lapsellisia ajatuksia. Kun mä' olin tuon ikäinen, ei äiti mulle mitään ostellu. Sit mä olin aivan ymmälläni, kun tuo tyttö sai kerätä kaupassa kaikkea keksiä ja lehtiä kärryyn ja äiti iloisena maksoi. Vielä enemmän kouraisi se, kun käytiin syömässä ja oli tarkotus mennä kauppaan sieltä. se tyttö poltti tupakkaa ja kysyin äitiltä, et mitäs me tähän jäätiin. " Etkö sä nää, että *piip* polttaa?" . No sanoin äidille kahden kesken myöhemmin, että etpä ois ikinä odottanu sekuntiakaan mun veljen tupakoinnin takia. Äiti myönsi.



Mä olen monesta asiasta äitilleni katkera muutenkin, joten mä alitajuisesti ajattelen, että musta on epäreilua, että se on parempi äiti jollekin ongelmanuorelle, kun oli mulle ja mun sisaruksille. Mun veljellä oli todellisia ongelmia tuossa iässä, miksi mun äiti ei silloin välittänyt?





Tiedän, että ajattelen typerästi. Onneksi se ei ole jouluna paikalla, muuten jättäisin varmaan menemättä.



Äitinikin sanoi, että mukava saada vähä lomaa. Eli ei se ihan helppoa ole.





Kaipa tän mun oudon tilityksen sanoma on, että älä vaan kohtele sitä sijaislasta paremmin kuin omiasi, vaikka sillä olisikin ollut vaikea alku elämälle. Sehän se riski onkin, lapsella voi olla monenlaisia ongelmia, jotka vaativat erityishuomiota. Ja siinä sivussa ne omat normaalit lapset saakin kasvaa ihan omia aikojaan, kun nehän pärjää.

Tohveliini:

Niin olen kyllä ymmärtänyt että se on mahdollista mutta hyvin harvinaista. Varmasti sitä surisi mutta kuinka " heppoisin" perustein lapsi annetaan takaisin vanhemmilleen? Voiko lapseen silti olla yhä senkin jälkeen yhteydessä jotta lapsella olisi joku tukiverkko jos vaikka repsahdettaisiin uudelleen?

Siksi lapsia otetaan huostaan useita kertoja, eikä vain sitä yhtä kertaa. Sijaisavanhempien täytyy myös pystyä hyväksymään se että he eivät ole lapsen vanhempia, sillä lähes aina sijoitetuilla lapsilla on jo vanhemmat.

Biologisten vanhempien ei usimmiten tarvitse antaa lapselle lupaa tavata entisiä sijaisvanhempiaan ja sijoituksen purun jälkeisen hoidon hoitaa sosiaaliviranomainen, ei sijaisvanhempi.

Suurin osa sijoitetuista lapsista palaa vanhemmilleen, jotkut useita kertoja. Mutta sijoituksen purkamisen jälkeen sellaisessa tilanteessa että lapsi huostaanotetaan uudelleen, edellinen sijaiskoti ei ole automaattisesti se paikka jonne lapsi sijoitetaan seuraavalla kerralla.

[/quote]

Tässähän käy ilmi ihan älyttömiä puutteita järjestelmässä! Varsinkin tuohon viimeiseen kohtaan pitäisi saada muutos. Lapsi tarvitsee mahdollisimman paljon vakautta elämäänsä. Ei voi olla oikein että lasta heitellään edestakaisin!

eniten mua tässä haittaa se, että kun äiti soittaa, niin se jaksaa höpöttää siitä tytöstä. Ja niin kovin ylpeä oli siitä, kun se meni johki lähärikouluun.



Mun äiti ei ole koskaan sanonut olevansa musta ylpeä. Yhtäkkiä sitten jonkin pissiksen kaikki tekemiset on siis niin älyttömän mahtavia. Mua ei kiinnosta.



Voin vaan kuvitella, miltä musta ois tuntunu vastaava kymmenen vuotta sitten, kun nyt reilu parikymppisenäkin näin kirpasee.



12

Biologisen lapsen tulisi olla vähintään kolmevuotias. Yleensä suositellaan sijaisvanhempien hakeutuvan Pride-koulutukseen, ei ole pakollinen.

Korvaus taitaa olla jotain luokkaa 700e per lapsi, varmaan vaihtelee tai voi olla enemmänkin.

Minun kokemukset ovat sen suuntaisia että lapset joilla moniongelmaiset vanhemmat palautuvat harvoin biologisille vanhemmille, mitä pidempi sijoitus niin sitä epätodennäköisempää. Mutta toki osa palautuu.



Ota reippaasti yhteys Espoon kaupunkiin. Ensimmäiseksi tulevat kysymään miehesi mielipidettä asiasta ja syytä miksi olette hakeutumassa sijaisvanhemmiksi. Lisäksi pyytävät jo puhelimessa kertomaan perheestänne jne.



Onnea matkaan :) Me hakeudumme parin vuoden päästä, todennäköisesti aluksi tukiperheeksi.

Tohveliini:

Tämän takia olisikin kiva tietää voiko sijaislapsen ikään vaikutttaa? Kuvittelisin että vanhemmalla lapsella on enemmän ongelmia kuin pienemmällä. Itse olin ajattellut n. 2-5vuotiaita sisaruksia. Niin ja saako sitä tukea jaksamiseen kunnalta?

Voi ja ei voi. Monia pikkulapsia pidetään laitoksissa siksi että usein heidät palautetaan vanhemmille takaisin melko pian. Jonka jälkeen heidät huostaanotetaan uudelleen ja taas palautetaan, huostaanotetaan, palautetaan jne.

Kun sitten vihdoin todetaan että vanhempien luona asuminen ei onnistu, sijoitettavana onkin kaksivuotiaan traumatisoituneen lapsen sijasta viisivuotias, vaikeasti häiriintynyt pikkuhirviö joka puree, potkii, lyö, raapii, kiroilee, kieltäytyy syömastä, huutaa ja itkee kahdeksan tuntia päivässä, tuhrii ulosteilla ja on epätavallisen kiinnostunut muiden lasten sukuelimistä.

Näin siis pahimmillaan voi olla :/ Päälle vielä vanhemmat joilta saa haukkuja, perättömiä ilmiantoja lapsen hyväksikäytöstä ja pahoinpitelystä..

Hyvällä tuurilla kaikki menee upeasti. Mutta ei ole mikään salaisuus että moni sijaisvanhempi on lyönyt hanskat tiskiin muutaman vuoden jälkeen koska lapset ovat hirvittävän sairaita, ja tuki minimaalista.

Etsi tietoa perhehoitoliiton sivuilta.

Tohveliini:

Tässähän käy ilmi ihan älyttömiä puutteita järjestelmässä! Varsinkin tuohon viimeiseen kohtaan pitäisi saada muutos. Lapsi tarvitsee mahdollisimman paljon vakautta elämäänsä. Ei voi olla oikein että lasta heitellään edestakaisin!

Varmaan mekin eka tukivanhemmaksi. Ehkä vasta sitten vuoden-parin päästä sijaisvanhemmaksi!

Että kun mä kuulin, että se tyttö sanoi mun äitiä äidiksi, niin mä todella tunsin, että joku astuu nyt mun alueelle. Yhtäkkiä tulee joku, jota äiti hyysää ja höösää, joka sanoo mun äitiä äidiksi. Todella tunsin, että se on multa pois. Ei kai se järjellä ajateltuna ole.



Kaverini perhe on ollut sos-lapsikyläperhe. Hänkään ei muistele kovin hyvällä niitä aikoja, kun oli lapsi. Hankalia olivat sijaislapset, milloin minkäkin pituisen ajan piipahtamassa. Kiusasivat ja rikkoivat lelut. Vanhemmilla vaikea tehtävä toisaalta pitää omiensa puolta, mutta tukea niitä paljon pahaa kokeneita lapsia. Lapsena oli kuulema hämmentävää seurata sivusta niiden lasten henkistä ja fyysistäkin oireilua.