Raha-asioista: yhteiset vai erilliset tilit ja lainat jos vanhemmilla eri verran varallisuutta???

Olen ollut kotiäitinä 4,5 vuotta, joten tulot ovat sen mukaiset. Kuopus on vajaa 2 v ja aion olla hoitovapaalla siihen asti, kun tyttö täyttää 3 v. Eli pienet on tulot mulla. Keväällä ostettiin ensimmäinen yhteinen asunto, johon mies laittoi kaikki säästönsä ja ennakkoperintönsä ja mä omat säästöni. Miehen osuus oli ehkä 2/3, mutta laina ja asunto on puoliksi molempien. Miehen (ja mun) mielestä toi oli reilua, koska mä en ole tämän 4,5 vuoden aikana voinut saada rahaa ollenkaan säästöön toisin kuin mieheni.



Meillä on myös yhteinen tili, jonne tulee kaikki rahat ja josta maksetaan kaikki menot. Lisäksi on yhteinen säästötili, jonne siirretään ylimääräistä rahaa. Toimii meillä erinomaisesti, enkä voisi toisenlaista tapaa meille enää kuvitella. Joskus ennen lapsia meillä oli omat tilit ja silloin oli aina hirmuinen säätäminen vuokran, laskujen ja ruokien kanssa. Nyt on helppoa ja molempien mielestä reilua. Kun myöhemmin palaan työelämään, jatketaan samalla tavalla.

Me elellään avioliitossa, yksi lapsi on ja toinen tulossa. Me päädyttiin siihen, että pidetään omat pankkitilit, mutta eletään käytännössä niin, että rahat ovat yhteiset. Olen ollut pois työelämästä (vanhempainvapaalla + hoitovapaalla) nyt 2 vuotta. Tätä ennen olin töissä ja minun ja miehen palkat oli suht saman kokoiset. Sittemmin hänen tulonsa on nousseet ja minulla tietysti nyt pinentyneet. Asunto- ja autolainat ovat yhteiset, asunnossa omistussuhde 50/50, auto on miehen nimissä. Säästöjä ei ole (eikä ole ollut) kummallakaan, vaan kaikki on mennyt mikä on tulltkin ;) Mun kotiin jääminen on ollut yhteinen päätös, joten tuntuu ihan luonnolliselta, että mies maksaa suhteessa paljon enemmän menoistamme kuin minä. Käytännössä hän maksaa lainpjen lyhennykset ja laskut ym. menot, minä ruuat ja opintolainan lyhenykseni. Sitten usein sumplitaan, että mistä rahaa aina mihinkin menoon taiotaan - ihan hyvässä yhteisymmärryksessä.



Meillä on siinämielessä selkeä tilanne, ettei kummallakaan ole kertynyt omaisuutta. Kaikki on yhteistä ja se maksaa, kuka kykenee. Isommista ostoksista aina jutellaan yhdessä, että miten tehdään: onko varaa, onko järkevää.. Jotain pientä voidaan toki hankkia toiselle kertomattakin.



Yhteinen tili tuntuisi minusta sen takia hankalalta, että sen ajankohtaisesta saldosta vois vaikeampi olla perillä, kun käyttäjiä on kaksi. Mutta toisaalta ehkä ne rahat tuntuis vielä enemmän yhteisiltä, eikä tuntuis, että se vähemmän tienaava joutuis aina pyytelemään toiselta rahaa.

meillä siis yhteiset rahat mut omat tilit..

asunto ja autolainat molempien nimissä 50/50

kummallekkaan ei ollut omaisuuuta kertynyt kun kimpsut yhtee lyötiin, meillä mies maksaa pääsääntöisesti lainat/laskut, mun tuloilla sit eletään ja ostetaa ruoat ja mitä tarvitaan/ mihi rahat riittää.. säästöön ei meillä kyllä jää, välillä siirretään säästötilille jemman rahaa, mut yleesä ne tarvitaan pian sit jonneki. miehellä on parempi palkka kun mulla, nyt oon ollu piakoin kolmisen vuotta kotosalla ja vielä oon niin kauan kuin vain rahatilanne sallii, meillä siis kaks lasta ja nuorempi on nyt 2kk.

mies tahtoisi yhteisen tilin, mutta minusta näin parempi.

Kuulin just kun kaverin mies kuoli, että yhteisestä tilistä ei voi maksaa edes hautakuluja ennen kun perunkirjoitus on tehty. Ajattelemaan pistää, että mites silloin eletään se aika???



Meillä yhteiset rahat, mutta erilliset tilit. Laina puoliksi, jota mies hoitaa ja minä yritän hoitaa vastikkeen ja sähkön. Ennen mies opiskeli ja minä hoidin vuokrat ja nyt minä opiskelen ja hoidetaan toisinpäin. =)

siis ollaan avioliitossa ja yksi lapsi. Nettipankkiin saa meidän kaikkien tilit yhteen näkymään, että sillälailla ois niinku likiyhteiset tilit =) -joo-

Rahat, tilit, lainat, asunto... Kaikki 50/50 molempien nimissä huolimatta kummankin puolison " oikeasta" varallisuuden määrästä. Meillä kaikki on yhteistä, niin myös maallinen mammona.



Tilit on kaikki yhteisiä myös, mutta ei ole pelkoa siitä mitä heli-nä tuossa mainosti, että ei voi tilejä käyttää jos toinen kuolee. Meillä on tilit TAI tilejä (eli käyttöoikeus Matti tai Maija Meikäläisellä), niitä voi käyttää kumpikin puoliso erikseen. Myös jos toinen kuolee. JA-tilit (eli käyttöoikeus Matti JA Maija Meikäläisellä) on sellaisia, joita ei voi leski käyttää ennen perunkirjoitusta. Kannattaa siis yhteisten tilien osalta tarkistaa, kummanlaisia omat tilit on.

mutta lainat ja laskut yhteiset. Eli kummallekin tulee maksuja suhteessa tuloihin... Emme jaa kuluja tasan tarkkaan -periaatteella, vaan periaatteella että kaikki on yhteistä. Avioehtoa meillä ei ole, vaikka se ehkä olisi järkevä tehdä, koska mies perii ainoana lapsena kiinteää omaisuutta enemmän. Mutta toisaalta esim. mökin kunnostus tapahtuu yhteisillä rahoillamme ja kaikki mitä meillä on, menee lapsillemme täten - jos avioero tulisi, jakautuisi nyt olemassa oleva lastemme hyväksi eikä sit joidenkin tulevien lasten hyväksi (en siis ole eroamassa, enkä sitä ajattele meille tapahtuvat, mutta kuvitteellisessa tilanteessa).

Meillä on 1 yhteinen tili ja molemmilla säästötilit.



Eli yhteiselle tilille tulee kaikki rahat joista sitten ensin maksetaan laskut ja muut menot sitten omalle säästötilille siirretään molempien ns.omat rahat milla saa ostaa mitä pystyy tai haluaa ja sinne saa sit säästää johonkin omaan isompaan ostokseen.



Lapsia meillä on 4 ja ollaan naimisissa oltu reilut 6vuotta.

ei ole omaisuutta tällä hetkellä mutta miehen suku on varallisempaa kuin minun sukuni.

Kaikki rahat siis tavallaan ovat yhteisiä.



Auto on miehen nimissä ja hän pää sääntöisesti hoitaa meidän perheen raha asiat,siis laskut sun muut rahaan liittyvät jutut.

Meillä näin:

Mies korkeasti koulutettu ja hyväpalkkainen, minä matalammin koulutettu (ja reilusti pienempipalkkainen, silloin kun töissä olin) ja tällä hetkellä työttömänä (ansiosidonnaisella).



Naimissa olemme, vuodesta 2002 lähtien, yhteiseloa tosin takana rutkasti enemmän ;)



Kaksi yhteistä lasta, sekä mulla ex suhteestani yksi lapsi (josta yhteishuoltajuus ex:n kanssa), esikoiseni tosin asuu jo " omillaan" , pitkään kuitenkin asui meidän kanssamme (käytännössä liki koko lapsuutensa)



Omistusasunnossa asumme, josta lainaa jonkin verran vielä jäljellä.

Mies maksaa mitä asumiseen tulee (lainat, vastikkeen, jne.), ja minä makselen muita laskuja.

Näistä sovimme yhdessä, sulassa sovussa ;)



Pikkuostoksia teemme ihan " ominpäin" , mutta isommista rahanmenoista keskustelemme/informoimme toisiamme, reilun pelin mukaan ;)



Avioehtoa emme tehneet.

Miehelläni oli omaisuutta kun yhteenmenimme, ja on vieläkin enemmän kuin mulla.

Asunto-osake puoliksi, eli suhde 50/50.

Autolainaa ei ole, auto miehen nimissä (osti säästämillään rahoilla taannoin).



Meillä toiminut tämä systeemi vallan mainiosti, eikä juurikaan kränää oo tullut, vaikkakin...mä olen tuhlaavaisempi, ja mies säästeliäämpi ;)

Meillä on tilejä eri maissa, koska maksetaan eri juttuja eri tililtä, sitten on firman tilit ja muut tilit mutta rahat on ja on aina ollut yhteisiä. Tilitkin ovat yhteisiä vaikka käytännössä ne toki täytyy olla jonkun nimellä.



Rahat on olleet yhteiset siitä asti suunnilleen kun tavattiin 10 v sitten, naimisissa ollaan oltu 7 vuotta. Kolme lasta. Lainat maksetaan aina yhdeltä tietyltä tililtä, se taitaa olla miehen nimissä, mutta mulla on kyllä siihen käyttöoikeus.



Mä olen ollut töissä nyt vasta vuoden, palkka on vähän pienempi kun miehelläni. Muuten olen ollut opiskelija 5 vuotta, tehnyt jonkin verran sitten kesätöitä, ja kotiäitinä muutaman vuoden (ja täällä Saksassa, eli sillon mun tulot oli tasan 0 euroa/kk).



Raha on yksi niistä asioista, mistä ei olla varmaan ikinä riidelty.

Miehellä ollut rutkasti enempi varallisuutta kun menimme yhteen. Hän myöskin perimässä huomattavia summia. Meillä on omat lainat asunnostamme: hän omistaa suuremman osan ja minä pienemmän. Verotuksellisista syistä en voi omistaa puolia, kun en olisi saanut lainaa edes niin paljon. Me olemme naimisissa ja avioehto meillä on vain miehen vanhempien hyväksi eli jos mieheni kuolisi ennen vanhempiaan, minä en peri tietenkään vanhempia. Se on minusta reilua. Lapsia on kaksi ja he toki perisivät isovanhempansa ja mieheni täysin. Meillä on omat tilit, mutta kaikki laskut yms. hoidetaan yhteisesti, se jolla sattuu olemaan. kotona olen ollut jo 4 vuotta. Ikinä ei ole ollut ongelmia rahan kanssa.

Moonika:" Tilit on kaikki yhteisiä myös, mutta ei ole pelkoa siitä mitä heli-nä tuossa mainosti, että ei voi tilejä käyttää jos toinen kuolee. "



Laitoin ton siksi, että kaveri ainakin yllättyi kun kuuli -ehkä jollekin muulle syttyy ajatus tarkistaa oman sopimuksensa sanamuoto. Ei varmaan ollut kiva yllätys, siinä surun keskellä.



Ainoa oikea vaihtoehto kun ei varmaan oo omat tilit, muttei varmaankaan yhteisetkään, jospa jokaiselle sellainen kun tykkää???

eli omat tilit, mut molemmilla käyttöoikeus toisen tileihin, eli siis rahat on yhteiset. Lainat on tasan puoliksi ja nyt kun ite olen hoitovapaalla on toinen laina laitettu lyhennysvapaalle ja toisen kuukausierää pienennetty. Mies hoitaa pääosin laskut ja minä kaupassa käynnit, niin pitkälle kun rahat riittää.

Naimisissa ollaan kohta kuudetta vuotta, yksi lapsi ja toinen tulossa

Meillä ei kummallekaan ole tulossa isoja perintöjä ja varallisuutta ei ole ollut juurikaan, kun yhteen on menty.



Meillä tilit on yhteiset, kummallakin omat, joihin molemmilla käyttäoikeudet. Lisäksi on vielä säästötili ja rahastosäästö, jonne olemme säästäneet isompaa summaa. Lainat on myös yhteiset.



Tuloero sen sijaan on iso, minun bruttopalkkani on puolet miehen bruttopalkasta. Ei olla juurikaan riidelty rahasta ja tyytyväisiä muutenkin olemme tähän tilanteeseen.

Meillä on yksi yhteinen tili, jonne menee palkat ja josta menee asunto- ja autolainat. Molemmilla on lisäksi omat käyttötilit, jonne siirretään käyttörahaa sen verran kuin sitä kuukaudessa jää. Lainat on niin suuret että eipä hirveästi jää, vaikka molemmat ollaan jo töissä. Asunto ja auto on 50/50.



Kun tapasimme, ei juurikaan ollut omaisuutta kertynyt, mulla oli sen sijaan iso käyttöluotto, kun olin vähän turhan leveästi elellyt. Yhdessä maksettiin se pois. Nyt on sellainen tilanne, että minä tienaan enemmän kuin mies (mies on vähentänyt töitä että ehtii olla pojan kanssa enemmän), mutta en edes ajattelisi ettäkö minulle pitäisi jäädä enemmän rahaa!! Kun on yhteinen lapsi, niin kaikki muukin on yhteistä. Olen oppinut säästäväisemmäksi, sinkkuna kun ei ollut niin väliä, mutta nyt on vastuuta muista ihmisistä myös.



Olemme avoliitossa, mutta naimisiin menossa.



Ollaan tästä kavereiden kanssa paljon juteltu, ja on tosi erilaisia tapoja. Tämä tapa on vaan meille ihan itsestäänselvyys ja toimii. Ja jos toinen haluaa ostaa jotain, yritetään löytää rahat siihen. Mulla menee vähän enemmän rahaa meikkeihin, kampaajiin ja vaatteisiin, mutta niistä ei tule sanomista :-)



Anyara

Eihän tämä nyt varmaan mitenkään tasapuolista ole miestä ajatellen, mutta meillä asiat on aina hoidettu näin...



Kun muutimme yhteen, niin minä aloitin juuri yliopisto-opinnot ja mies työt. Alusta asti mies maksoi vuokrat, ruuat, vakuutukset jne. Minä maksoin opintorahastani oikeastaan vain omat kuluni ja tietysti nyt kauppalaskut, jos kävin kaupassa. Mutta siis miehen tuloilla elettiin. Kun itse olin kesätöissä, niin ostelimme sitten niillä rahoilla kotiin uusia huonekaluja jne.



Ensimmäinen yhteinen asunto ostettiin, kun olin edelleen opiskelija. Molemmat olimme säästäneet asp:ille sen, minkä kykenimme ja lisäksi minä myin omistamiani osakkeita. Pystyimme maksamaan omistusasunnon hinnasta 15% käteisellä. Mies maksoi sitten edelleen asuntolainan lyhennykset ja muut menot. Laina ja omistussuhde 50-50%. Vaihdoimme asunnon uuteen (saimme hyvät myyntivoitot ja uuden asunnon kohtalaisen halvalla) ja edelleen menot jaettiin samalla tavalla. Tässä välissä isäni kuoli ja sain perinnöksi lähes uuden auton, joka tuli yksin minun nimiini. Huolehdin myös auton menoista.



Menimme naimisiin ja ostimme taas uuden asunnon. Tässä välissä saimme myös ensimmäisen lapsen viiden vuoden yrittämisen jälkeen. Ennen esikoisen syntymää ehdin valmistua ja tehdä vajaan vuoden töitä. Mies maksoi silti kaikki menot autoa lukuunottamatta. Minä vastaan sitten suuremmista hankinnoista ja lasten huollosta (vaatteet, tarvikkeet jne.). Nyt odotamme toista lasta syntyväksi maaliskuussa ja olen tässä välissä töissä. Mies maksaa edelleen muut kulut ja minä auton ja lasten hankinnat (enimmäkseen). Muista kuluista sitten vastaa se, jonka tilillä on enemmän rahaa.



Ei siis mitenkään reilua miehen kannalta mutta meidän perheessä on ollut toimiva ratkaisu. Molemmat olemme tällä tavalla saaneet myös jonkinverran säästöjä. Asunto on siis yhteisomistuksessa 50-50 ja auto vain minun nimissäni (vaikka myinkin perintönä saamani auton ja ostimme uuden farmarin ennen esikoisen syntymää. Väliraha maksettiin minun tuloistani).



Nekku

Meillä myös tämä käytäntö. Eli molemmilla omat tilit, mutta käytännössä kyllä rahat ovat yhteiset.



Mitään emme omistaneet, kun yhteen mentiin, joten kaikki hankittu puoliksi. Mies tienaa selkeästi enemmän ja maksaakin menoistamme tietysti enemmän, mutta silti kaikki on yhteistä. Mä en suostuisi siihen, että olisimme esim. ostaneet asunnon niin, että hän omistaisi enemmän: yhteinen kotimmehan se on ja koskaan ei tiedä vaikka tilanne olisi joskus toisin päin.



Avioehto on, mutta se koskee molempien tulevia perintöjä.

Taustaa: Yhdessä ollaan oltu 11 vuotta, joista naimisissa 6 vuotta. Lapsia 2, kolmas syntyy maaliskuussa. Molemmat korkeasti koulutettuja ja työelämässä, mutta miehen palkka korkeampi (ammatinvalintakysymys...).



Rahat meillä aina olleet yhteisiä (siis silloinkin, kun opiskeltiin ja elettiin opintotuella ym.), sopii loistavasti meille. Tällä hetkellä meillä useita tilejä, esim. lainanhoitotili, lapsilisätili, molemmilla " palkkatilit" ym. Lainaa meillä on rutkasti ja molempien nimissä 50/50 suhteessa. Autoja on kaksi, joista toinen minun, toinen miehen nimissä, tosin käytämme niitä pääsääntöisesti aivan päinvastaisesti;) Varallisuutta, säästöjä ym. meillä ei ole. Meillä molemmilla siis palkkatilit ovat omat ja molemmilla omat pankkikortit, mutta kummallakin on käyttöoikeus toisen tiliin. Pääsääntöisesti käytämme nettiä lähes päivittäin, josta näemme kaikkien tilien tilanteet, erääntyvät lainanlyhennykset ym.



Meillä laskut kootaan aina yhteen pinoon ja niitä sitten maksellaan milloin mistäkin tililtä (siis sieltä, missä rahaa on). Lainanlyhennykset menevät suoraan lainanhoitotililtä ja meidän tehtävämme on pitää huolta, että kyseisellä tilillä on aina katetta. Meillä laaditaan yleensä kuukausibudjetti puoleksi vuodeksi johon kirjataan KAIKKI perheen tulot ja menot yhteisinä ja sitten yritetään sumplia parhaamme mukaan. Nyt kun jään helmikuussa äitiyslomalle, olemme tehneet suunnitelman hieman pidemmäksi aikaa. Yritämme laittaa nyt hieman rahaa sivuun, jotta voisin sitten äitiysloman jälkeen jäädä kotihoidontuella kotiin 10 kuukaudeksi.



Meillä siis kaikki yhteistä, myötä- ja vastamäessä =)



Kiva gallup, hauska nähdä miten muissa perheissä toimitaan!

Meillä on ollut siitä asti kun yhteen muutettiin yhteiset rahat. Käytännössä niin, että toinen on maksanut laskut ja toinen ostanut ruoat jne. Koskaan laskuja ei ole jaettu " sinun lasku, minun lasku" eikä ruoista tai muista hankinnoista ole maksettu toiselle osuuksia. Lainat ovat myös yhteiset, vaikka käytännössä miehen tililtä ne suoravelotuksena menevätkin. Asunto on 50-50.



Meillä raha-asiat nähdään niin, että tilille tulee yhteinen potti, vaikkakin siis eri tileille, jota käytetään perheen hyväksi. Koskaan ei puhuta sinun ja minun rahoista. Kaikki mikä jää yli laitetaan yhteiselle säästötilille (TAI-tili. Nyt sitten selvisi sekin ero mikä on TAI-/JA -tileillä). Suurista hankinnoista keskustellaan yhdessä, jotain pientä saatetaan ostaa noin vain.



Naimisissa olemme eikä meillä ole avioehtoa, koska kun yhteen menimme kummallakaan ei ollut mitään omaisuutta. Kaikki on yhdessä hankittu. Tosin tulevaisuudessa tulen perimään osuuden metsästä ja tästä perinnöstä mieheni, kuten myös sisarusteni puolisot rajataan ulos, mutta siitäkin pläntistä mahdollisesti tulevia rahoja aiomme käyttää yhteisesti.

Emme ole naimisissa eikä meillä ole koskaan ollut ns. yhteisiä rahoja, vaan kaikki on maksettu suunnilleen puoliksi. Välillä maksaa paremmin varoissaan oleva, sitten taas toinen. Esim. ruokakaupassa käymme suunnilleen vuorotellen, yhteensä kaksi kertaa viikossa. Hyvin on sujunut tällä systeemillä reilut viisi vuotta. Tuloista maksetaan välttämättömät menot ja ylijäävällä osalla kumpainenkin on saanut tehdä ihan mitä huvittaa. (Tulevaisuudessa ne ylimääräisetkin kyllä hupenevat talon kunnostamiseen...)



Minä olen korkeasti koulutettu ja tulotaso on keskiluokkaa, mutta työt ovat tähän saakka olleet määräaikaisia ja takana on myös vuoden verran kotona oloa lapsen kanssa. Miehellä alempi koulutus ja epämääräiset kulttuurialan työt.;) Käytännössä olemme tähän saakka tienanneet vuodessa osapuilleen saman verran, mutta minun tulotaso taitaa nousta miehen ohi siinä vaiheessa, kun lapset on tehty ja pääsen vakiintumaan työelämään.



Meillä on siis yksi lapsi ja toinen tulossa alkuvuodesta. Nyt kun olemme ottaneet isohkon asuntolainan, on meillä omien tilien lisäksi yhteinen lainatili, jonne molemmat laittavat rahaa vähintään tietyn määrän tuloistaan, mutta rahkeiden riittäessa sinne lykätään muutenkin ylimääräistä, koska samalta tililtä on tarkoitus maksaa myös muita taloon liittyviä (remontit ym.) kustannuksia.



Taidamme olla vähemmistössä sekä aviosäädyn että noiden raha-asioiden suhteen.:)