Laittaisitko lapsikortin perheestäsi lapsettomuudesta kärsivälle tuttavalle

Kovasti tunnut väheksyvän muita. En vain ne tarpeelliseksi, että omien elämäntapahtumieni pitäisi ohjata jopa muiden joulukorttivalintoja!



Yhtä hyvin voisi kysyä, onko loukkaavaa lähettää käsin tehty kortti ihmiselle, jolla ei ole käsiä.

En esim. olisi lähettänyt korttia, jossa koko perhe ottaa innoissaan vastaan joulupukkia tms. Olen edelleen pahoillani menetyksestäsi, ja ymmärrän että se ahdistaa sinua vielä vuosienkin(?) päästä.



Itsekään tuskin tästä lapsettomuudesta täysin toivun, vaikka lapsia saisinkin.



t.17/12

Vierailija:

Yhtä hyvin voisi kysyä, onko loukkaavaa lähettää käsin tehty kortti ihmiselle, jolla ei ole käsiä.

sanoisin, että suru näissä on erilaista. Mielestäni näitä asioita ei voi laittaa tärkeysjärjetykseen. Jos sinulle sanotaan, että koskaan et voi saada lasta normaalilla tavalla ja että apukeinot ovat epävarmoja, niin se varmasti pysäyttää siihen paikkaan. Se joka ei ole kokenut lapsettomuutta tai ei ole menettänyt itselle tärkeää ihmistä, ei osaa asettua toisen asemaan samalla tavoin, kuin se, joka on kokenut nämä asiat. Mitä sitten ap:n kysymykseen tulee, niin laittaisin kortin menemään, koska näen sen henkilökohtaisempana tervehdyksenä kuin tavallisen joulukortin.

jonka kohtaloa ei ole kokenut.



Oikeastaan hassua, että sanoit lapsettomuuden pysäyttävän...mitä ajattelit läheisen kuoleman, lapsen sairastumisen tms. tekevän? Minusta ongelmien vertailu on ihan turhaa, pointti kai oli se, että miksi juuri lapsettomat vaativat ihan erityistä silkkihanskoin kohtelua?



Tärkein ihmisiä pakolla eteenpäin vievä voima on se, ettei muu maailma pyshdy yksilön ongelmista. Se on raakaa, mutta niin se vaan on. Se ei silti tarkoita, etteikö toista voisi huomioida ja tukea surussa. Mutta jostain syystä lapsettomuuden kanssa mennään ihan överiksi; ei saisi puhua omista lapsistaan ollenkaan, kertoa raskausuutisia, lähettää edes normaalia joulukorttia.



Ollaan toiset huomioon ottavia puolin ja toisin!

Eihän 19 mitenkään nostanut lapsettomuutta ylitse muiden olevaksi.



Itse olen ajatellut, että lapsettomat " vaativat ihan erityistä silkkihanskoin kohtelua" koska muuten heidän asemaansa ei välttämättä osata asettua. Kuka tahansa voi edes kuvitella miltä tuntuu menettää läheinen ihminen, mutta useimmat eivät voi ymmärtää miltä pieni kuolema joka kuukausi tuntuu kuukautisten alkaessa hoidoistakin huolimatta.



Tiedän tämän, koska itsekään en asiaa ymmärtänyt ennen kuin se omalle kohdalle sattui. Olen varmaan sanonut muille " lakatkaa stressaamasta" yms. hyvää tarkoittavia kommentteja, joista tietää ettei toinen voi ymmärtää. Omista lapsistaan saa kyllä puhua (ja sen kortinkin lähettää, kuten jo aiemmin kirjoitin) mutta mielestäni on hyvän ystävän merkki, että edes miettii asiaa, kuten ap.



Niin ja olen samaa mieltä teidän kanssanne: suruja ei voi laittaa tärkeysjärjestykseen (paitsi kukin omalla kohdallaan).



t.17

Todellakaan ei voi tietää miltä läheisen menettäminen, lapsen sairastuminen tms tuntuu, ennen kuin sen itse kokee! Voi hyvänen aika näitä ajattelemattomia kommentteja.

mutta voisitko sanoa missä kohtaa?

Juurihan todistit, että lapsettomuus nostetaan ylitse muiden?

mitä taas esim. läheisen menettäisen kohdalla voi kuvitella.

itse tiedän, että minä voin (ja olen voinut ennen kuin sen itse koin) asettua läheisen menettäneen ihmisen asemaan, koska menetettyäni läheisen ihmisen, ei tuska tullut minulle yllätyksenä. Uskon, että kuka tahansa voi kuvitella katsoessaan lastaan, puolisoaan jne miltä tuntuisi jos tuon ihmisen menettäisi. Lapsettomuuden aiheuttama tuska taas lamaannutti, koska en ollut sellaista voinut kuvitellakaan olevan olemassa.



En tietenkään olisi pitänyt yleistää. Varmasti on olemassa ihmisiä, jotka eivät voi asettua kenenkään asemaan ja taas niitä, jotka voivat. Omassa lähipiirissäni lapsettomuuden suhteen monetkaan eivät ole osanneet asemaani asettua ja se varmasti osaltaan pahentaa tuskaa.



t.17

En ymmärrä...



Aivan kuin jättäisi kertomatta sinkkukavereille (jotka haluaisivat olla perheellisiä), että on mennyt naimisiin tms...

miten ihmeessä voisi tietää etukäteen, miltä esim. oman lapsen menettäminen tuntuu? Jos näin todella olisi, voisimme hyvin varustautua jo etukäteen menetyksiin eivätkä ne olisikaan niin kamalia sitten tapahtuessaan.



Totta kai jokainen ymmärtää että se olisi kamalaa menettää läheinen, mutta ei se ole sama asia kuin kyky asettua sellaista kokeneen ihmisen asemaan. Se pätee myös lapsettomuuteen.



Edelleenkään, ongelmien vertailu ei minusta ole viisasta. Toisen ihmisen asemaan ei voi asettua, jos ei ole kokenut samaa oli kyse sitten lapsettomuudesta, läheisen menettämisestä, sairastumisesta, talon palamisesta, lapsen kuolemasta tai mistä tahansa.

et kamalasti hehkuttaisi heidän edessään, vaan ehkä hieman hillitsisit innostustasi? Toivottavasti ainakin! Onnellinen saa olla (lapsista tai mistä vaan) ja sen näyttää, mutta kyllä minä ainakin aina mietin miten asiat ihmisille esitän.

Niin tuttua lätinää lapsettomilta. " Pieni kuolema joka kuukausi" , just. Mulla alkaa kanssa menkat kerran kuukaudessa, ja hedelmöittymätön munasolu poistuu kasvamatta lapseksi.

En IKINÄ lähtisi vertailemaan suruja, mutta sinun mieliksesi sanon tämän; syntyneen lapsen menetys on varmasti monta kertaa pahempi kuin kuukautisten alkaminen. Se, että sinä kuvittelet olevasi raskaana ja petyt, kun et ole, se on itseaiheutettua surua.

Keskenmeno taas ei ole mitenkään lapsettomien etuoikeus.

Vierailija:

itse tiedän, että minä voin (ja olen voinut ennen kuin sen itse koin) asettua läheisen menettäneen ihmisen asemaan, koska menetettyäni läheisen ihmisen, ei tuska tullut minulle yllätyksenä. Uskon, että kuka tahansa voi kuvitella katsoessaan lastaan, puolisoaan jne miltä tuntuisi jos tuon ihmisen menettäisi. Lapsettomuuden aiheuttama tuska taas lamaannutti, koska en ollut sellaista voinut kuvitellakaan olevan olemassa.

En tietenkään olisi pitänyt yleistää. Varmasti on olemassa ihmisiä, jotka eivät voi asettua kenenkään asemaan ja taas niitä, jotka voivat. Omassa lähipiirissäni lapsettomuuden suhteen monetkaan eivät ole osanneet asemaani asettua ja se varmasti osaltaan pahentaa tuskaa.

t.17

Niin fiksu ihminen tekee.



Se on kuitenkin ihan eri asia kuin olettaa, että muiden pitää esim. olla vaiti kaikista lapsiin liittyvistä asioista jos itse kärsii lapsettomuudesta. Niin ei toimita minkään muidenkaan vastoinkäymisten kohdalla. Siinä juuri mennään siihen toiseen äärilaitaan ajattelemattomutta ja kyvttömyyttä asettua toisen ihmisen asemaan. Ei voi olettaa toisilta kykyä asettua omaan asemaan jos sitä kykyä ei ole itsellä lainkaan.

eivät tule ehkä ajatelleeksi että lapsettomuus ei merkitse ainoastaan konkreettista lapsen puuttumista, se voi merkitä vuosikausien toivon ja pettymysten kierrettä mahdollisesti hankalissa ja kalliissakin lapsettomuushoidoissa. Se voi merkitä mahdollisesti myös iskua naiseutta/ mieheyttä kohtaan, sekä sen tiedon kohtaamista että kaukaa jatkunut sukupolvien ketju pysähtyy itseen. Aikamoisia identiteettiä murjovia tekijöitä siis.