minä aion pyytää pelkosektion.

Kyse ei ole siitä mitä omassa kehossa tapahtuu, vaan siitä että siinä tilanteessa ollaan melko avuttomia ja JOKU MUU tekee tai jättää tekemättä päätöksiä jolla voi olla melko kauaskantoisia vaikutuksia.



Tuo kirjoittajan arvelu " pahempiakin mielensolmuja ja itsensä hyvksymättömyyttä" lienee täysin hänen omaa keksintöään.



Ai niin, itse pääsin pelkopolille, kävin pelkovalmennuksen läpi ja vaikka sain leikkauspäätöksen päädyin loppujen lopuksi alatiesynnytykseen.

Vierailija:

Vauvan hoitaminen sektiohaavan kanssa on vaikeaa.

Imetys vaarantuu.

Juu, oli tosi vaikeaa.

Toisena päivänä katsoin kuinka alatiesynnyttäjät vaappuivat käytävillä kuin ankat, kun paikat olivat revenneet. Ei sektiossa ainakaan istuminen ja vauvan nostaminen oli hankalaa kunhan ekat 24h jaksaa odottaa.

Mitenhän se vauvan hoitaminen on vaikeaa??? Ihan kiinnostaisi tietää. Mulla on sitten ollut varmaan tosi helppo sektio, kun en mitään tällaista huomannut, eikä ollut mitään kipujakaan. Kyllä ne lääkkeitä antavat ennenkuin ehdit pyytää.

Mikä sinua pelottaa? Osaatko eritellä tuntemuksia? Onko lapsi ensimmäisesi? Etkö luota hoitohenkilöstöön?

Vierailija:

en ymmärrä miten joku voi pelätä asiaa, mitä ei ole edes kokenut?

Itse olisin saanut toisen lapsen kohdalla sektion, mutta en halunnut, koska se on leikkaus ja myös riski, ja toipuminen on normaalissa synnytyksessä nopeampi.

Jos sinulla todettaisiin kohdunkaulan syöpä, et pelkäisi, koska et ole koskaan sairastanut kohdunkaulan syöpää? Jos lapsesi joutuisi sydämensiirtoon, et pelkäisi, koska hän eikä sinä ole koskaan ollut sellaisessa toimenpiteessä?

No, onnea vain sinulle, jos et pelkäisi koskaan mitä, mistä sinulla ei ole huonoja kokemuksia tai parantumattomia haavoja. Olet todella ainutlaatuinen, varmaan ainoa lajissasi.

On ihan normaalia pelätä sellaista, mitä ei ole kokenut, mutta missä lähes varmasti tulee tuntemaan todella kovaa kipua ja mikä on aivan ennustamaton tilanne. Joku pelkää alatiesynnytystä ja joku sektiota. Eikä se pelko lähde sillä, että vähättelet sitä tai sanot, että itselläsi meni hyvin.

Joillekkin se oma perse vain on tärkeintä elämässä eikä pystytä ajattelemaan omaa nenää pidemmälle. Surullista.

sektio on yhteiskunnalle kalliimpi kuin alatiesynnytys. mut muuten mulle ihan sama. kait ne verorahat voi turheempaankin mennä.

itse jouduin pakolla sektioon, olisin halunnut perätilasynnytykseen, muttei siihen suostuttu (esikoinen, ahtaat mitat). Hyväksyn sen.



Sen mitä en hyväksy on, että alunperin minulle ei kerrottu kaikkia vaaroja. Jälkeenpäin selvisi, että toinen munatorvi vaurioitui peruuttamattomasti (sacto salpinx) -- ja se olisi kuulemma voinut käydä molemmille munatorville ts. en voisi koskaan enää saada lapsia. Nytkin vain siis toinen puoli pelaa, koska toinen on täynnä arpikudosta. TÄYNNÄ. Kuulemma tämä on tyypillistä ja odotettavaa, koska munatorvet helposti vaurioituvat sektiossa. Miksei kukaan kertonut tätä minulle? Ei kukaan sanonut, että tällaista tapahtuu -- miksi vasta jälkeenpäin kerrotaan?



Onneksi minulla on vielä siis pieni mahdollisuus tulla raskaaksi, mutta kuulemma vain HYVÄN ONNEN takia.



Mieti kuitenkin tarkkaan haluatko, että tällaista tapahtuu sinulle. Puhumattakaan, että sektiossa lapsi otetaan pois ennen kuin hän on valmis.



Muuten voimia ja halauksia! Sektio oli elämäni hirvein kokemus enkä sitä toivoisi kenellekään muulle, jos ei pakko ole.

lapsi virhetarjonnassa, itse tiputuksessa, ei kivunlievitysta(paitsi happi) ja istukka ei irronnut. Kipu oli aivan valtava ja mina puhki. Sitten viela kohtu tulehtui. Pelkasin toista synnytysta aivan valtavasti, koko raskaus meni sita miettiessa ja valvoessa. Paadyin kuitenkin alatiesynnytykseen epiduraalilla. Ja voi mika ihana kokemus! Ei kipua ja lapsi vain putkahti ulos... Suosittelen epiduraalia, ja jos vielakin pelottaa, niin ehka leikkaus. Stressaantunut aiti on pahempi terveysriski kuin sektio.