Onko kellään tietoa / kokemusta mitä tuskaa lasten huostaanotto on vanhemmille?

Ei noista kirjoituksista voi tosiaankaan päätellä yhtään kenestä on kysymys. Vaitiolovelvollisuus tarkoittaa, että ketään ei saa tunnistaa. Esimerkkitapauksia saa kertoa julkisesti.

Joskus äiti ei vain ymmärrä lasten parasta jäämällä tuskaiseen liittoon. Lasten sijoittaminen on lapsen paras, mutta auttaa äitiäkin avaamaan silmät.

Mutta ap:n tapauksessa todellakin äidin jaksaminen on tärkeää, lasten poisottaminen varmasti raskasta mutta kun asian ymmärtää niin että itse tarvitsee hengitysaikaa vaikeissa tilanteissa, silloin ymmärtää että parasta on suojata lapset.



Tässä maassa väkivaltaisilla teoilla uhkailevat miehet valitettavasti pitävät lujasti äidin kotona. Olen ollut tukemassa läheistäni. Ei ole helppo erota ihmisestä, joka uhkaa tappaa. Poliiseista harvoin hyötyä, heille menee läpi sekin että äidillä risuista tulleita naarmuja vaikka puukosta on saanut... Lastensuojelu on joissakin kunnissa retuperällä, ei suojella perhettä kokonaisena.



Täytyy muistaa että joskus hetkellinen sijoitus on parasta äidin rakkautta. Voimia ap.

nimittäin minut huostaanotettiin ei-kiirreellisenä 9-vuotiaana. vahhempani eivät ollet mitään narkkeja/juoppoja/väkivaltaisia enkä ollut heitteillä vaan päinvastoin



Muistan kyllä miten vihainen isä oli ja miten surullinen äiti oli. näimme kuitenkin useamman kerran vuodessa ja muutin 17-vuotiaana omasta halustani takaisin

Ei lapsia syyttä suotta oteta huostaan.

Sen sijaan opettajana näen päivittäin LASTEN tuskan siitä, että joutuvat elämään hirvittävissä kotioloissa eikä heitä oteta huostaan.



Prosessi etenee kyllä lapsen näkökulmasta usein aivan käsittämättömän hitaasti!

Huostaanottohan on se " viimeinen keino" , jossei mikään tukitoimi tuota tulosta.

esim agressiiviisuuden muita sekä myös itseään kohtaan. Joten aina ei vika ole suoraan vanhemmissa.

Kun erottiin, odotin viidennellä kuulla kaksosia. Ex ei hyväksynyt eroa ja alkoi käyttään huumeita. Ja sen myötä muuttui väkivaltaiseksi. Ikää hänellä oli tuolloin jo 30v...

T:Ap

Uskottavaa. Ja mitä järkeä on aloittaa viides raskaus, jos on eroamassa...

Ja väitä mitä väität, tää on ihan todella suoraan mun elämästäni. Nyt kaksoset on 5v ja minä uusissa naimisissa, tällä kertaa ihan terveen ihmisen kanssa, ex kun paljastui narsistiksi.

T:Ap

Miksi tehdään niitä lapsia niin monta, kun yhdessäkin olisi niissä oloissa huolehtimisista? Fiksu ihminen vähän laskee voimavarojaan ennen kuin alkaa pykäämään isoa katrasta maailmaan! Vai onko syynä se, ettei lapsia koe raskaaksi, kun ei ole mitään tavoitteita tai tasoa lastenhoidossa?

Esikoinen mulla oli edellisestä liitosta, kaksi tästä ennen vahinkoraskautta.

T:Ap

Vanhemmillehan se on helpotus ja vanhemmat saavat silloin mahdollisuuden keskittyä oman elämänsä kuntoonsaattamiseen. Se, että vanhempi osaa huostaanottotilanteessa säälitellä etupäässä omaa osaansa lasten osan sijaan, kertoo kuitenkin jotain siitä ettei osaa asettua aikuisen ja vanhemman asemaan itsekeskeisen minäminä-asenteen sijaan.

Lapsihan toki kärsii eniten mutta meillä ainakin on lapset unohtaneet missään olleensakaan. Tässä aloituksessa oli nimenomaan kyse vanhempien tuskasta vaikka se onkin pienempi kuin lasten. Ei siis ole tarkoitus väittää että vanhempi kärsisi enemmän tms.

T:Ap

Aika hurja tahti.

lapset ei ole. Ja ne lapset kantaa tuollaisesta kyllä ikuisia arpia. Naurettavaa väittää muuta!

muita (sossua) syytellessä ja lapsia takaisin haikailessa. tikkukaan ei ole vielä ristiin laitettu. Päinvastoin, jos mahdollista elämä on vielä vähän helpompaa.

Raivostuttaa tälläinen asenne. Odotellaan sitten ihmettä tapahtuvaksi- kaikki läheiset.

Myötätuntoa ei minulta enää heru pätkääkään. Aikoinan annoin niin paljon kun pystyin apua ja myötätuntoa.

Oikeesti olen sitä mieltä, että toisinaan odotellaan liian kauan ja nimenomaan lasten kustannuksella.

Perushoito on sentään näin hyvinvointivaltiossa turvattava jokaiselle lapselle, jos siihen ei omat rahkeet riitä, joku muu tekee sen.

Esikoinen oli tuon 2vko isovanhemmillaan, muut vieraassa paikassa. Yksin en olis selvinny, ex ja ex:n suku ei ole eron jälkeen lapsista halunnut kuullakkaan. Olisko lapsilla vähemmän traumoja jos minä eli äiti olis päätyny siihen mitä silloin vakaasti harkitsin eli itsemurhaan? Tosin kun mielessä kävi sekin että vien lapset mukanani niin eipä niillä siitä taitais traumoja olla... Aina kun tapahtuu kauheita niin mietitään miksei ihminen hakenut apua mutta huomaatteko, tekin olette aika pitkälti negatiivisella asenteella varustettuja... Ja joo, kolmas liitto, eka alkoi kun olin 13, päättyi kun olin 19, pari kk ennen laskettua aikaa kun mies löysi paremman vaikka lapsi oli ihan yhdessä haluttu. Toinen liitto taas oli mikä oli, narsisti kun pystyy huijaamaan aika tavalla... Baariinkaan ei saanu meikata yms mitkä tuli liiton aikana selväks. Ja kauppaankaan en saanut yksin mennä. Nyt vihdoin ja viimein elän normaalissa parisuhteessa.

T:Ap

Kukaan tuskin olis puuttunu meidän tilanteeseen, kulissit oli kunnossa.

T:Ap

Joskus hitaampi voi olla parempi, noin niinku vinkiksi tulevaisuuteen.