Ovatko muutkin lasten myötä ajatuneet tekemään kaikki kotityöt itse?

itseasiassa tulos on se, ettei meillä siivota paljoakaan tätä nykyä. Ihan sen takia, että minä kieltäydyn tekemästä sitä yksin.

Hermot menee ja tosiaan koti välillä hirveässä kaaoksessa..

Eli ei kannata sen antaa mennä tuohon tilanteeseen! Ei miehiä kannata opettaa siihen ettei mitään tarvitse tehdä. Tottakai minäkin teen meillä suurimman osan, ehkä 2/3 osan kotihommista ja mies sitten loput.



Eikö teidän miehillä ole mitään mitä tykkäisivät tehdä? Esim. ruuanlaitto?

... eikä todellakaan ole mikään " opetuksen" tulos, vaan valitettava ja surullinen fakta. Millä saa aikuisen miehen siivoamaan, laittamaan ruokaa, pesemään pyykkiä jne., jos se ei sitä vapaaehtoisesti tee? Maanittelemalla, uhkailemalla, eroamalla, vaihtamalla toiseen, suostuttelemalla, palkitsemalla papukaijamerkeillä tai seksillä? Lastenkasvatuskin on helpompaa kuin aikuisen miehen. Kaupassa se sentään käy kerran viikossa ja rahaa painavat ostokset.

on sulla tossukka kotona, jos hän tekee työt ja vielä kotityötkin päälle. Kyllä minä näen sen niin, että jo nainen on hoitovapaalla, on hänen työnsä siellä kotona.

Minulla on mies, joka on perusahkera. Hän tekee paljonkin: meillä ei mikään paikka repsota eikä roiku. Ja kaikki pinot on ojennuksessa. Mutta kotitöitä hän ei paljoa tee.

Ei se niin ole, että minä siivoan ja mies makaa sohvalla. Kun minä siivosin viimeksi, laittoi mies joulukoristeita lasten kanssa, teki lumityöt jne.

Vierailija:

Eikö teidän miehillä ole mitään mitä tykkäisivät tehdä? Esim. ruuanlaitto?

sen lisäksi ukko valittaa siitä, että minä en panosta tarpeeksi parisuhteeseen !!!

Nyt on molempien pakko tehdä, kun tekemistä on yhdelle liikaa: kahdellekin paljon.



Tuosta miehen opettamisesta olen sitä mieltä, ettei se mies nyt sentään mikään koira ole! Asiasta kannattaa keskustella joskus ihan rauhassa, eikä vain syytellä, ettet tee täällä mitään. Yleensä nuo kotityöriidat käydään väsyneinä kotitöiden kaatuessa niskaan ja silloin asetelma on heti valmis: toinen hyökkää ja toinen kaivautuu poteroonsa.

Otimme siivoojan, kun jäin lapsen kanssa äitiys-hoitovapaalle. Se oli mielestäni raskaampaa kuin töissä käynti. Siivooja on edelleen, vaikka olen palannut töihin. Näin jää enemmän aikaa yhteiseen kivaan viikonloppuisin.

Minä hoidan nyt kotona ollessa ruuan laiton, siivouksen ja vaatehuollon. Miehelle jää vielä okt:n lumitöitä, auton tankkaukset ja pesut, kaupassa käyntiä ja vaipan vaihtoa. Tietyllä tavalla olen luovuttanut miehen painostamisessa, teen itse sen verran kuin jaksan. Mutta toisaalta voin hyvällä omalla tunnolla jättää tekemättä ne asiat, jotka eivät ole niin kiireellisiä jos olen väsynyt. Kun meillä oli yksi lapsi, kävimme vielä keskusteluja kotitöiden tekemisestä. Nyt lähinnä naurattaa, että miten siitä piti niin peistä vääntää. Saimme 2 lasta lisää ja nyt eivät työt lopu. Onneksi on tehokkaat pesukoneet ja imurit ja muut siivousvehkeet. Kun menen töihin, esitän miehelle siivoojaa kerran kuukaudessa.



Nykyään mieskin muuten tekee näitä " naisten" kotihommia, jos näkee että olen kovin väsynyt. Eli hänkin on kyllä pikku hiljaa heräämässä, kun lopetin naputtamisen. Pyydän mahdollisimman neutraalilla äänellä ja selkeästi, esim. voisitko vaihtaa vaipan. Kokeilkaapa joskus jättää ne tunteet pois ja varsinkin nalkutus, jos vaikka tehoaisi.